Sivut

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Mitä kuuluu?

Navetasta löytynyt pelätin sumuisella pihalla

Mökillä mökkihöperöitymässä

Kylillä käymässä

Hyvää syksyä juuri sinulle! Minulle syksy on voimaannuttavaa aikaa ja siltä olo vahvasti tuntuukin. Viilenevät ilmat ovat tarjonneet mahtavia työpäiviä puutarhassa. Sateet puolestaan pakottavat sisähommiin. Niitä molempia on tapahtunut meillä hyvään tahtiin, sillä energiaa tuntuu (vihdoinkin) riittävän vaikka minkälaiseen puurtamiseen.

Parhaillaan touhuamme uusien kasvimaiden kimpussa. Rakentelemme risuaitaa kasvimaan reunalle ja toisista kääntelemme lapiolla hiki hatussa maata ympäri. Olemme siirrelleet marjapensaita, joita ympäri pihaa aika ajoin löytynee, suotuisimmille paikoille. Ainakin kaksi karviaispesasta sekä useampi mustaherukkapensas ovat jo löytäneet uudet kasvupaikkansa. Juuri pari päivää sitten kävimme keräämässä luumusatoa takapihan puista ja iloksemme huomasinne kymmeniä luumupuun taimia samalla alueella. Muutamille taimille kaivoimme jo kuopat sekä istutimme etupihan puutarhaan.

Metsäretkellä ihmettelemässä pulleita mustikoita

Vaahteran siemeniä 

Arki <3

Syksyyn kuuluu ehdottomasti rentoutuminen. Kuluneena kesänä päätimme olla tekemättä perinteisten mökkireissujen lisäksi muita kesälomareissuja. Halusimme olla kotona (sopii ehdottoman hyvin kotihiirille!), muokkailla pihaa ja tehdä taloon rauhassa remonttisuunnitelmia. Ajatuksemme rauhallisesta kesästä toimi hienosti, sillä voimia vievän muuttorumban jälkeen olimme lepomme ansainneet. Oikeastaan koko uusi tilamme vaati sen, että saamme asettua tänne kaikessa rauhassa. Levähtää hetken. Suunnitelmamme tuntuu toimivan, sillä kuten aikaisemmin sanoinkin, virtaa riittää touhuihin aivan eri tavalla kuin viime kuukausina.

Olemme ottaneet syksynkin vastaan melko rennoin ottein. Temme viikoittain koko perheen metsäretkiä. Tutkimme erilaisia sienilajeja sekä keräilemme marjoja. Käymme silloin tällöin niin sanotusti kylillä, yleensä ruokakauppareissulla, mutta joskus ihan vain olemassakin. Kylältä löytyy oikeastaan kaikki peruspalvelut, joita ihminen päivittäin tarvitsee. Maalikaupasta lastenvaateliikkeeseen ja sieltä ruokakauppaan ja lääkäriin. Ihanaa, että kaiken ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Lähellä on paljon hyvää ja kaunista.

Nina

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy toi sadonkorjuun






Istuskelen sohvalla kahvia hörppien. Ajattelen leivinuunista hohkaavaa lämpöä ja olen onnellinen siitä. Ulkona tulee, satelee ja myrskyää. Lehdet tippuvat oransseina alas maahan. Kasvipenkeissä on käynyt sadonkorjuu ja nyt ne ammmottavat tyhjyyttään. Palautimme mieleen, kuinka isoja penkit ovat pinta-alaltaan olleet rönsyilevien tomaattien alla. Syksy on selvästi tullut. Iltojen pimeys saapunut.

Onneksi pimeys ei ole saapunut yhtä voimakkaasti ajatuksiin kuin tuonne ulos. Minulle syksy on odotettua aikaa, mutta kuvastaa selvästi jonkin menneen aikakauden loppua. On luovuttava jostain menneestä saadakseen tilalle uutta ja voimaannuttavaa. Korjattava sato, pitää ansaittu talvitauko sekä astua ulos uudelle tielle taas ensi kasvukautena.

Tänä syksynä sadonkorjuu ei meidän taloudessamme vielä kovinkaan hääppöistä ole. Keväällä kasvattelimme useita taimia ja useita eri lajikkeita, vihanneksia. Rypäs toisensa jälkeen kasvatukset epäonnistuivat, milloin mistäkin syystä. Yksi takuuvarma pilaaja oli liian aikainen ulos istutus. Ensi vuonna sitten viisaampina ja varovaisempina uusintakierrokselle. Emme kuitenkaan jääneet oman maamme antimista aivan tyhjin käsin. Noukimme monelle aterialle esimerkiksi salaattia, sipulinvarsia, chiliä ja basilikaa. Tomaatitkin kannoimme vihreinä ja raakoina kahdessa, kymmenen litran ämpärissä sisälle. Valitettavasti ne homehtuivat liian nopeasti pahvilaatikoihin, sillä emme ehtineet jatkosijoittaa niitä tarpeeksi hyvin punastumaan. Kaikki ei siis mennyt ihan putkeen, mutta olemme onnistuneet ensimmäisenä asuinvuonna ihan tarpeeksi hyvin.

Olisi kiva kuulla sinunkin sadonkorjuupuuhista. Onnistuiko kasvien kanssa suunnitelmien mukaan ja tuliko satoa? Kuuntelen ilomielin myös kaikenlaisesta käsvikämmäilystä vertaistueksi.

Ensi vuoden suunnitelmissa siintäisi ainakin peruna-, sipuli- sekä valkosipulisatoa. Mielellään omavaraisuuteen asti eli koko tulevaksi vuodeksi. Haluaisin kasvattaa muitakin juureksia sekä erilaisia yrttimausteita. Ensi vuoden tunnelmakuvassa ei välttämättä näy vielä kasvihuonetta, joten sinne kuuluva kasvusto, kuten tomaatit ja paprikat, saattavat jäädä odottelemaan otollisimpia kasvuolosuhteita. Valkosipulit pitääkin tupata maahan jo piakkoin, joten tästä lähdemmekin muokkaamaan maata niitä varten.

Iloista syksyn alkua ystävät!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Hei, tuolla on tatti!





Totesin juuri, etten aio edes yrittää hyötymetsäillä (jolla tarkoitan muun muassa sienestystä tahi mustikan keruuta) taaperon kanssa. Joudun nyt hieman murtamaan ennakkoluulojani asiasta.

Vastoin kaikkia odotuksiani, olemme tähän onnistuneet jo kaksi kertaa ja saaneet kasaan jopa hyvän määrän metsän antimia. Ensimmäisellä kerralla matkassa oli mukana kaikki viisi. Saimme saaliiksemme useita, suuren suuria tatteja. Toisella kertaa lähdin yksin kolmen lapsosen kanssa mustikkaan. Isoimmalle iskin käteen ämpärin, toinen kantoi poimuria sekä minä raahustin hikisenä perässä puolitoistavuotias sylissä kiikkuen. Saimme kerättyä lähimetsässä viisi litraa mustikkaa melko pienessä ajassa. Istutin pikku neidin varpujen sekaan napsimaan oksilta mustikoita suuhun ja hyvin viihtyi! Tietysti varmistin vähintään puolen minuutin välein taaperotilanteen, välillä värväten isommat sisarukset vahtivuoroon.

Vietän paljon aikaa kotona lasten kanssa. He ovat mukana lähes kaikessa mitä milloinkin puuhailen. Yleensä melko huomaamattomasti, vaikka taaperoa ei voi laskea mukaan tähän lukuun. Jostain syystä ajattelin pitkään ja vakaasti, ettei esimerkiksi marjojen poimintaa voi harrastaa koko köörin voimin. Onhan siinä vahtimista ja kun työhön ryhtyy, toivoisin aina saavani tehdä sitä mahdollisimman tehokkaasti. Totesin eräälle bloggaajatoverillekin, että romanttiset ajatukset koko perheen marjanpoimintareissuista saa jäädä meillä toteutumisasteen alapuolelle. Ehkäpä tuon toteamisen takia päätin lopulta lähteä kokeilemaan sellaista, mistä minulla ei oikeastaan ollut aikaisempaa kokemusta. Olen niin tyytyväinen, että lähdin.

Lasten kanssa marjastaminen ei olekaan mahdotonta, vaan oikeastaan aika kivaa, kun tekee siitä leikin. Lapset rakastivat leikkiä metsässä piilosta sekä etsiä runsasmustikkaisia alueita. Pienin istui hyvin aloillaan, kun annoin hänelle vapaat kädet napsia ämpäristä keräämiäni marjoja.

Paras metsälenkki tähän mennessä on kuitenkin se ensimmäinen, jolloin mukana oltiin me kaikki. Silloin lähdimme etsimään tatteja ja niitä löytyikin aika lailla. En unohda varmaan koskaan sitä riemua, kun lapset bongasivat maastosta elämänsä ensimmäiset tatterot! Voi sitä hihkumisen määrää: "Hei, tuolla on tatti!"

torstai 24. elokuuta 2017

Ravintoa luonnosta: näitä olemme keräilleet

Tänä vuonna on tullut keräiltyä jos jonkinmoista ravintosisältöä luonnosta. Olemme tutustuneet vain murto-osaan kasveista, joita voi omassa ruokailussa hyödyntää. Hyötykasvien ja villiyrttien määrä on uskomattoman laaja. Näihin tutustuminen aloitettiin helpoimmasta päästä eli keräilemällä jo valmiiksi tuttuja aineksia. Ekstrana vähän jotain uuttakin, joista kaikkien-tietämät-apilat ilostuttavat eniten.

Kokosin pienen kollaasin siitä, mitä onkaan tullut ulkoota matkaan poimittua:


Keväällä, puiden alkaessa vihertää, lähdimme hetimiten keräilemään smoothieita varten nuoria koivunlehtiä sekä kuusenkerkkää. Myös muutamia ratamon lehtiä päätyi pakkaseen.


Kevään vakioyrtteihin kuuluu vuosittain pihojemme mahtava ärsyke elikkä nokkoset. Kevään ensimmäiset nokkosen lehdet päätyivät kuivumaan pahvilaatikon pohjalle. Nokkosille sellaisenaan meillä ei ole ollut suurta käyttöä, mutta maustesekoituksiin tämä on mahtava lisä!


Metsäapilan sekä puna-apilan kukat tulevat olemaan meidän talven yli kestävä teehitti. Näitä meillä on kymmenen litran lasipurkki pullollaan. Varmasti osittain siksi, että kyseistä kukkaa on todella kivaa keräillä sekä tunnistettavuutensa että helppojen kasvupaikkojen vuoksi.


Teeaineksista innostuneina päädyimme kuivattamaan myös kasan horsmankukkaa. Ei pelkästään siksi, että niiden kaunis väri on suorastaan hurmaava. Kukinto antaa maukkaan maun teesekoituksiin.

Teenkeittotarkoituksiin otimme talteen mustaherukkapensaiden syysleikkuun yhteydessä runsaasti lehtiä. Näiden kohdalla kävi kämmi, sillä ne lopulta homehtuivat kannelliseen lasipurkkiin. Jatkossa on pidettävä paremmin huolta siitä, että kasvit tulevat kuivatetuksi läpikotaisesti ennen lopullista säilömistä. Me olemme kuivattaneet kaikki kasvit matalareunaisissa pahvilaatikoissa leivinuunin päällä.


Nokkosen siemenien aika on loppukesästä, kun kukinto on loppusuoralla. Nämä ovat ehdottomasti minun henkilökohtainen suosikkini tähänastisista villiyrteistä. Siemenissä on mahtava ravintoarvo. Sekoitan niitä mielelläni smoothieihin, aamumysleihin, jogurttiin, muroihin, oikeastaan mihin vaan. Makunsa puolesta ovat mietoja verrattuna saman kasvin lehtiin.


Sienet ovat ehdottomasti enemmän Santun heiniä. Kokemuksensa puolesta suon mielelläni hänelle perheemme tattitieteilijän tittelin (haha, tulipas hauska sanayhdistelmä!). Minä laahaan perässä pienen tietämykseni kanssa, mutta innostuneena oppimaan paljon asiasta lisää. Tähän mennessä saaliiksemme on kertynyt pieni määrä kantarellejä sekä juuri nyt täydellisessä koossaan maasta puskevat tatit. Kaikki sienet päätyvät kuivatuksen kautta säilöntään. Juuri nyt meillä onkin leivinuunin päällinen sekä ruokapöytä pullollaan viipaloituja tatteja.


Otimme navetan edustalla kasvavasta humalaköynnöksestä talteen humalan kävyt. Emme ole suunnitelleet niiden käyttöä pidemmälle, mutta aika näyttää, mihin kyseiset kaunokaiset tulevat päätymään.

Siinä taisi olla pääosin kaikki hyötykasvit, mitä me olemme saaneet muutamassa kuukaudessa kasaan. Toki mukaan kuuluu vielä mustikat, puolukat ynnä muut marjapensaiden tyhjennykset. Vielä syksymmällä omenat, joita toivottavasti tulee tänä vuonna paljon. Ei tosin vielä omasta puusta. Seuraavaksi aikomukseni on tallustaa lähimpään mustikkametsään, jotta saisimme kiinni melko runsasta useiden kymmenien litrojen tavoitettamme. Tietysti kerrytämme vielä tattikassaammekin suuremmaksi, koska sienestys on äärimmäisen ilostuttavaa puuhaa!

Tässä vielä videomateriaalia siitä, että lapset ovat aika kivasti olleet osana harrastustamme:

tiistai 22. elokuuta 2017

Hiekkalaatikko

ERÄÄNÄ KAUNIINA KESÄILTANA PÄÄTIMME VÄKERTÄÄ PIHALLEMME HIEKKALAATIKON. PAIKKA SILLE LÖYTYI OMENAPUUN ALTA.

SANTUN VALITESSA LAATIKKOON PUUMATERIAALIA, MINÄ TÄYTIN HIEKALLA AJAN SAATOSSA TULLEITA KUOPPIA (JOITA MUUTEN LÖYTYY!)

HIEKKALAATIKKOPERSPEKTIIVILTÄ ON IHAN KIVAT NÄKYMÄT NAVETALLE.

PUUMATERIAALIKSI VALIKOITUI MITÄS MUUTAKAAN KUIN KIERRÄTYSMATSKUA. 

ISOMMAT LAPSET SAIVAT HOMMAKSEEN HARJATA IRTOAVAT PÖLYT POIS LANKUISTA. HE AHKEROIVAT TÖISSÄ  AIKA TARKALLEEN TÄMÄN VALOKUVAN OTON VERRAN. MAHTAVIA APULAISIA. :)

VANHOISSA LANKUISSA NÄKYY HIENOSTI AJAN PATINAA.

LAATIKON REUNAT OLIVAT KASASSA ALLE PUOLESSA TUNNISSA. 

PIKKU APULAISET LAPPASIVAT YLLÄTTÄVÄN TEHOKKAASTI HIEKKAA KOTTIKÄRRYYN. KAIKKI HIEKAN JOUKOSSA OLLEET RUOHONJUURIPAAKUT KÄYTIMME PIHAN KUOPPIEN TÄYTEAINEEKSI. MINÄ HUUTELIN:, ETTÄ: "TÄÄLLÄ ON TAAS NÄITÄ KUOPPA-AINEKSIA" JA LAPSET VEIVÄT NIITÄ SITÄ MUKAA PITKIN PIHAA.

VALMIISSA HIEKKALAATIKOSSA ONKIN PALJON TUTKITTAVAA. KUTSUN JOSKUS NÄITÄ LASTEN AKTIVITEETTEJÄ "LAPSENVAHDEIKSI". ON KIVA ISTUSKELLA PIHALLA, KUN LAPSILLAKIN ON ENEMMÄN OMAA TEKEMISTÄ SIELLÄ!

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint