Sivut

maanantai 22. tammikuuta 2018

Toinen talvi kylmässä talossa


Asuinkerroksemme keskilämpötilä on +16 asteen tienoilla. Lämpötila tuntuu samalta kuin viime vuonna +18 eli normaalia viileämpään huonelämpöön on taidettu tottua. 

Juuri katsoin tuvassa, jossa lämmittäjänä toimii vain leininuuni ja puuhella, olevan lämpöasteita +15. Villapaidan ja -sukkien vuoraamana viileys ei pääse vielä luihin ja ytimiin, vaikka tässä vaiheessa alankin usein täyttämään leivinuunia klapeilla. Viileä huonelämpö tekee hyvää hengitykselle varsinkin öisin sekä on poistanut kroonisen nenän tukkoisuuteni kokonaan. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen, sillä nukkumaanmenohetket olivat joskus yhtä hemmettiä, kun henki ei kulkenut nenän kautta normaalisti.

Muutimme 40-luvun lopulla rakennettuun rintamamiestaloomme lokakuussa noin vuosi sitten. Aikaan, jolloin pimeys alkaa vallata ympäristöä ja kylmyys levitä asuintiloihin. Vaikka molemmilla meistä aikuisista oli aikaisempaa kokemusta kylmässä talossa asumisesta, tulee sen tuomat sekavat tunteet näköjään joka kerta uudelleen. Ennestään tuntematonta taloa kun ei vielä tunneta, miten se kylmyydessä käyttäytyy, mistä vetää ja miten pitkäksi aikaa puulämmitteiset avustajat jaksavat levittää lämpöä ympäriinsä. Vuoden kokemuksella voin todeta, että paljon on opittu viime talvesta. Nyt tuntuu helpommalta elää ja toimia kotona, jonka ominaisuuksia jo pikkaisen tuntee.

Puita on tehty valmiiksi koko talveksi tarvittava määrä, vetävimmät kohdat on tilkitty villalla ja ovensuihin on ripustettu paksuja villavilttejä.


Asensimme kotiin viime syksynä heti muuttomme jälkeen muutaman sähköpatterin. Lastenhuoneessa on yksi lämmittämässä huonetta noin +18 asteeseen, kuivakäymälässä asioidaan +15 asteessa ja alakerrassa ompelen suurinpiirtein samoissa lukemissa. Kukaan perheenjäsen ei ole valittanut palelevansa normaalia talvipalelemista enempää, joten matalammat lukemat riittävät meille oikein hyvin. Tarvetta ei toistaiseksi ole ainakaan uusille sähköpattereille. Se on hyvä, sillä sähkölasku pysyy  näin todella alhaisena (siis niin alhaisena kuin se voi todellisuudessa pysyä, pirun sähkönsiirtomaksut). Meidän parin kuukauden sähkölasku pysyttelee alle kolmensadan, mikä taitaa olla verrattuna moneen nykyajan kotiin aika alhainen lukema. Sähkömieskin käydessään hämmästyi, että pienellä kulutuksella mennään. On hyvä, että vanhaan taloon on vedetty sähköjä maltillisesti.


Puulämmitteinen koti on meille etuoikeus, josta haluamme pitää kiinni tulevaisuudessakin. Toki se tuottaa lisätyötä kodinhoitoon. Valikoidut puut pitää kaataa ajoissa, jotta pilkotut klapit saadaan ajoissa kuivumaan ensi talvea varten. Lähes kymmenkuutioiselle klapintarpeelle on tehtävä tilaa navettaan joka vuosi uudelleen. Hupenevista pinoista kannetaan päivittäin sisälle puunkantokorillisia. Sytytykset ja tuhkaluukkujen tyhjennykset päälle. En keksi kuitenkaan parempaa, kuin tuijotella tulipesiä myöhään illalla, omassa rauhassa. Enkä vaihtaisi leivinuunin tuottamaa pehmeää lämpövyöryä mihinkään. Taloja on iät ja ajat lämmitetty puilla ja talvet selvitty vähän viileämmissäkin olosuhteissa. Meille tämä on tapa elää ja niinkuin aiemmin sanoinkin, se on suuri etuoikeus.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

UUSIOKÄYTTÖ

Ompelin tyttären leggingseihin jatkopalat, jotta palvelisivat kasvupyrähdyksen kokenutta käyttäjäänsä vielä jatkossakin.

Uusiokäyttö on asian käyttämistä uudelleen joko samaan taikka muuhun tarkoitukseen. Se on kierrättämistä. Vastuunottamista jo ostetusta tavarasta. Käyttöiän pidentämistä. Elämän loppuun saattamista. Toisen mahdollisuuden antamista.

Uusiokäyttö on elämäntapa. Valinta.

Uusiokäyttö on säästämistä parhaimmillaan. Sillä säästää rahaa. Sillä säästää roskikseen tilaa.

Maailmassa on tavaraa enemmän kuin muille antaa. Hyvää, käyttökelpoista ja turhaa. Viimeisimpää kaikkein eniten, tulevaisuutemme roskakasan kukkuraksi. Sitä on meillä, teillä. Kaupan hyllyllä. Kirpputoreilla, kierrätyksessä. Kaatopaikalla. Kaduilla. Säkeissä, kasseissa ja pusseissa. Minulla ja sinulla on.

Osta, osta, osta, mutta ota myös vastuu. Äänen tulisi kuulua kaupan liukuoven auetessa. Ennen ostoskoriin klikkaamista.

Jokainen ostettu tavara on roska myöhemmin, ellei se ole kompostoituva. Uuden tilalle uutta, koska kyllästyttää. Koska on aikaa. Koska on rahaa. Valinnanvaikeus. Tavaranpaljous. Runsaudenpula. Kaapin sisältö on jo nähty, niistä pitää päästä eroon. Ne pitää käyttää loppuun.

Ekologisuus on jo kauppatavaraa. Osta eko, muovipullossa joo. Minnehän sekin pullo päätyy tyhjennyttyään? Roskakasan kukkuraksi. Älä osta mitään, on ekoteko. Katsele ympärille. Vaihda. Pyydä apua toiselta. Älä kyllästy, vaan koita nähdä uusin silmin. Olemassa oleva on hyvä. Se on paras. Kerran haluttu, kerran hankittu. Parasta käyttöön.

Heidi kirjoittaa mahtavaa blogia aiheesta. Käy lukemassa Vuosi ostamatta mitään



tiistai 16. tammikuuta 2018

Valkosipulit itävät jo



Respin - Kierrätyskauppa

Pihamme kasvipenkillä odotti suuri yllätys, kun huomasimme syksyllä istutettujen valkosipulien itävän lyhyinä korsina olkien läpi. Tämä tapahtui jo joulukuussa, eikä ihme. Koko syksyn sekä alkutalven ajan ilmasto on ollut todella leutoa ja märkää. Läsiseudun pellot lainehtivat äärien yli sataneiden jokien vesistä. Pihoille on muodostui suuriakin lammikoita, jonnekin paikoille lampia. Siitä ovat valkosipulit tainneet tykätä, sillä sellaista vauhtia lähtivät kasvamaan, liian aikaisin. Nyt pakkasta näyttäisi olevan -8 astetta ja kylmempääkin on todennäköisesti vielä tulossa. Peitimme itävät sipulit paksulla olkikerroksella toivoen, että ne kestävät kevääseen asti elävinä. Peukut pystyyn.

Tammikuu on usein suurien muutosten kuukausi meille. Vaikka vuoden vauhtuessa ei tapahtunut mitään ihmeellistä, on uusi vuosi tuonut tullessaan uudet kujeet. Paljon puhtia, luovuutta, mutta myös vastoinkäymisiä. Uuden yrittäjän alkutaipale onkin täynnä epätietoisuutta. On vaikeaa tietää, mitä sopimuksia yrittäjänä tarvitsen ja mitkä voivat vielä odottaa. On vaikeaa seuloa puhelimitse oikealla ja sitten humpuukiasialla olevat soittajat. Otan kuitenkin oppimisen kannalta tämänkin alkumatkan ja pyrin keskittymään hyviin asioihin eli konkreettiseen työn tekemiseen.

Vaatteiden kanssa puuhailu on niin ihanaa. Olen availlut säkkejä toistensa perään, penkoen hankittuja kierrätysmateriaaleja omiin töihini. Tähän mennessä olen päässyt toteuttamaan ensimmäisen vaatemallistoni Respinin nimen alla. Lisäksi pääsin kyhäilemään kasaan meidän omat nettisivut, johon löytyy linkki ylläolevan kuvan kuvatekstin paikalta. Oman valmiin kädenjäljen näkeminen antaa rutkasti voimaa jatkaa matkaa eteenpäin, kohti uutta mallistoa!

Vapaapäivän kunniaksi lähden nyt paistelemaan tortillapohjia illaksi kylään tuleville ystäville!

Mukavia talvipäiviä toivottelen! Palaillaan taas.

Nina


lauantai 6. tammikuuta 2018

Tavara ei välttämättä ole hyvän elämän tae

*Kuvat ovat tämänpäiväiseltä rissultamme Teijon luontopoluilla. 




Paitsi pyykinpesukone on. Viideltä ihmiseltä kertyy päivittäistä vaatepyykkiä ja muuta tekstiili- sekä ulkovaatepyykkiä viikossa noin neljän pesukoneellisen verran ellei enemmänkin. Pesukone jyllää alakerrassa joka toinen päivä, välillä kolme kertaa päivässä. Minulla ei ole pieniä satseja suurempaa kokemusta pyykin pesusta käsin, mutta uskon vakaasti koneen helpottavan kodinhoitoa ihan huolella. Vaikka tykkäänkin luopua tavaroista ja yleishyödykkeistä myös kokeilumielessä, kyseistä kapistusta en vaihtaisi enkä potkaisisi pihalle ilman uuden vastaavan saapumista sen paikalle. Tiedän silti, että pärjäisimme pesukoneetta varmasti, luovien aivan uuden logiikan pyykinpesun ja vaatteiden kulutuksen monivaiheiselle matkalle. Ehkä vähentäisimme vaatteiden olemassa olevaa määrää. Ehkä putsaisin niistä päivittäin kriittisimmät tahrat ja pyykkäisin kokonaan vasta niiden kunnolla likastuttua. Ehkä valitsisin perheelle enemmän villaa päällepantavaksi, jotta vesipesun merkitys hieman vähenisi.

Olen luopunut vuosien mittaan melko suuresta osuudesta tavaraa, mitä mukanani on tullut kannettua. Kodin irtaimisto ja muut esineet merkitsevät minulle käytännöllisyyttä. Ympäröin itseni asioilla, joita tarvitsen ja jotka helpottavat arkisten asioiden toteutumista tällä hetkellä. Luovun ilomielin siitä, mikä ei tunnu tarpeelliselta tässä elämän aikajaksossa. Jos jotakin pois annettua myöhemmin ikävöin, niitä on todennäköisesti kaupoissa vielä kymmenen vuoden päästäkin. Jos ei ole, sumplin tilalle jotain vastaavaa. Täten en täytä navettamme ylisiä täysillä pahvilaatikoilla, vaan mieluummin sisustan sen vaikka kesäiltojen oleskelutilaksi.




Olen vähentänyt kosmetiikan ja pesuaineiden kulutuksen minimiin. Jos ennen rasvasin ihoani kaikilla eri rasvoilla kaksi kertaa päivässä, nykyisin sama määrä rasvaa kuluu kuukaudessa. Meikkaa en juurikaan, ei vain tunnu siltä, että tarvitsisi. Olen huomannut ihoni voivan paremmin ilman erilaisia, joskus ihanilta tuntuneita, tököttejä. Alan myös uskoa ihmisen ihon luontaiseen kykyyn olla ja parantua sään vaihteluissa itsekseen. Jos joskus tulee mieliteko käyttää kosmetiikkaa, valitsen mahdollisimman mietoja ja vähän prosessoituja tuotteita. Tästä toki riittäisi höpinää omaksi kirjoituksekseen asti.

Olemme olleet vuoden aikana neljä kuukautta landella ilman autoa ja tehneet ruokamme puuhellan avulla. Ajaneet pyörällä ruokakauppaostokset kotiin kahdeksan kilsan päästä. Kaikkeen tekemiseen ei välttämättä löydy juuri siihen tarkoitukseen sopivaa työkalua, mutta jokin muu on aina taipunut sen korvaajaksi.

On ollut todella ihanaa huomata, että ilman joskus itsestäänselvyyksiltä tuntuvia hyödykkeitä pystyy elämään. Mitä vähemmän olen koukussa jonkin tuotteen loppumista kauhistelevaan tunteeseen, sitä vähemmän käytän aikaa ja rahaa uusien vastaavien hankkimiseen.

Blogimme löytyy myös Facebookista, jonne linkitän uudet postaukset, sekä päivittelen joskus pikaisia kuulumisia. Tervetuloa seurailemaan Maalaisblogia sitäkin kautta!

tiistai 2. tammikuuta 2018

Kotitekoinen pyykkietikka



Tutustuin pyykkietikkaan alunperin puolisen vuotta sitten, kun äitini kiikutti minulle tuliaisiksi pullollisen suosittua tavaraa. Annostelin vahvasti hajustettua etikkaa hyvin varovasti pesukoneen lokeroon ja tykästyin pyykkiin jäävään mietoon sekä raikkaaseen tuoksuun. Suosin jokapäiväisessä elämässäni hyvin mietoja tuoksuja, joten omaan nenääni hieman hajuvedeltä tuoksunut etikka oli pienestä annostuksesta huolimatta liikaa. Siksi aloin pyöritellä päässäni ideoita oman pyykkietikan tekemisestä käyttäen siinä miedompia ja luonnollisempia tuoksun lähteitä.

Lueskellessani blogitoverini Emilian blogitekstin itsetehdystä pyykkietikasta, sain viimeisen potkun tarttua itsekin toimeen. Jätin tällä kertaa pois eteeriset öljyt ja valitsin tuoksuiksi oman pihan katajaa sekä mäntyä. Tein sen kutakuinkin näin:

Saksin runsaat kimpulliset kumpiakin oksia pieneksi silpuksi eri purkkeihin. Niin pieneksi, että silppu tuntuu sormissa jo aika tahmaiselta. Kaadoin päälle puolisen litraa väkiviinatikkaa, laitoin purkkeihin kannet päälle ja annoin tekeytyä yhden yön yli. Etikka tuoksui aluksi hyvin vahvasti, mutta yön tekeytymisen jälkeen joukosta haistoi ihanasti tuoreen männyn sekä katajan tuoksuja. Pullotin liemet neulasten pois-siivilöimisen jälkeen kirpparilta yhteensä eurolla ostettuihin pikkupulloihin ja siinä se. Sain aikaan neljä pikkupullollista kotitekoista pyykkietikkaa.

Olin tietysti ymmälläni, kuinka helposti homma hoitui ja iloinen jälleen kerran oman käden sekä mielikuvituksen tuotoksesta. Pidän siitä, että tarttumalla tulleeseen ajatukseen ja hakemalla hieman pohjatietoa, aikaan voi saada paljon itsetehtyjä hyödykkeitä.


Olen pessyt nyt noin kuukauden verran pyykkiä höystäen pesua omalla pyykkietikalla. Tähän mennessä olen kuluttanut kaksi pullollista etikkaa, annostellen sitä koneelliseen pyykkiä kaksi tai kolme korkillista. Etikka tuoksuu pyykeissä tosi miedosti, johtuen varmaan säästäväisestä luonteestani. Jossakin omaa tuotetta vastaavassa ohjeessa annosteltiin 1/2-1 dl etikkaa, jotta tuoksu jäisi paremmin tekstiileihin. Tuoksun määrä on varmasti maku (vai haju?) asia. Itse pidän miedosta vaihtoehdosta ja jatkan varovaista annostelua.

Etikkahan toimii desinfioivana aineena, joten sen luulisi tekevän itse pesukoneellekin  hyvää. Seuraavalla kerralla saatan lisätä joukkoon hieman eteeristä öljyä, esimerkiksi eukalyptusta. Mahdollisuuksia eri variaatioihin on niin paljon, että varmasti jokainen voi löytää oman mielituoksuisensa reseptin.

Kerrohan ihmeessä, jos olet kokeillut tai päätät kokeilla itse tehtyä pyykkietikkaa ja sen valmistamista!
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint