Sivut

perjantai 15. joulukuuta 2017

Pihatien kunnossapitoa




... Ja näin se sää vaihtele kuvien ja päivien välillä. Pitäisikö siitäkin oppia nauttimaan, että ensin ihastuu lumisesta maisemasta, on valmis hyppelehtimään lumikasoissa kuin lapsi konsanaan, mutta seuraavassa hetkessä hyvästeleekin kaiken kuralätäköihin sekä löllyvään savimaahan. Ei muuta kuin positiivista asennetta kehiin ja vaatteita likaamaan! Vai saako sittenkin vähän valittaa?


Pidän kyllä ehdottomasti enemmän tuosta jälkimmäisestä, vaaleasta maisemasta.

Hiukan meinasi kuitenkin paniikkia puskea, kun lunta alkoi satamaan ja viime vuonna tilaamaamme aurauspalvelua ei kuulunut missään. Pihatie on parinsadan metrin mittainen, joten pakkasen puolelle kääntyvä lumisateinen sää sai miettimään, pääsemmekö autolla enää mihinkään seuraaviin päiviin. Kolallakaan ei meinannut saada hyvää tulosta aikaiseksi, varsinkin kun työpäivän saatteeksi pimeä laskeutui kovin nopeasti yllemme. Onneksi aura-auto oli kiltti ja tuli seuraavana aamuna ihan ittekseen tekemään tiestämme siltä osin käyttökelpoisen. Kiitos. Ja huh.

Melkein jopa hävettää vieraidemme puolesta, millaisen tien saattelemana he ovat autoineen meillä kyläilleet. On pomppua, isoa pomppua, lätäkköä, loiskuntaa, monta pikku-pomppua peräkkäin ja sitten se jäätävän iso kuoppa. Ei ole tie ollut hyvässä kunnossa ja ihanasti kaikki ovat sitä meidän kanssamme jo ehtinet nauraa. Useampaan otteeseen olemme selitelleet itsellemme ja toisillemme, että kyllähän se tie kuntoon pitäisi laittaa. Päivittäin käytössä tallaantunut tie-poloinen on pysynyt jatkuvasti mielessä, mutta tähän mennessä pienehkö elämiseen käytettävä rahabudjettimme ei ole tarjonnut myötäilevää elettä hiekkakasan tilaamiseen. Nyt kuitenkin pihamme nurkalla nököttää iso kasa sitä itteään!

On muuten hieman erilaista ajella tasaisella tiellä kuin pomppia auton kyydissä hampaat irvessä toivoen, ettei ne iskarit hajoaisi tänään. Siinäpä vasta epätoivottava rahareikä olisikin. Seuraavaksi voimmekin ottaa onnellisina ystäviämme vastaan ja olla kantamatta huolta heidänkin autojensa puolesta.

Kaikkea tämä maalaiselämä tuokin tullessaan! : )

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

RESPIN kuusenkoristeet

Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle!

Mikä hienoin talvinen aamu saapuikaan ilahduttamaan itsenäisyyspäiväämme. Kuusen oksat notkuvat lumipeitteestä ja aurinko paistelee kevyen pilviharson lävitse.

Nyt on aika esitellä pienyrityksemme ensimmäinen myyntiartikkeli. Sini-valkoisella teemalla koristellut kuusenkoristeet juhlistavat upean maamme 100-vuotiasta taivalta. Metsien kansan kunniaksi koristelemme kotimme puukoruin, joista hehkuu suomalaisuus, rakkaus luontoon sekä kierrätysmateriaalien eläväinen hehku.

RESPIN kuusenkoristeet





Respin - To tell a story in a new way

Korut ovat valmistettu puusta ja kierrätysmateriaaleista. Koruissa on käytetty muun muassa hylätyn puupöydän jalkaa. Metalliset kiinnitykset väkersimme rautalangasta. Korujen toinen puoli käsiteltiin pellavaöljyllä, toinen puoli maalattiin vesiohenteisella maalilla. Juuttinarut ovat isoäitini perintöä. Tuotelaput ovat tehty alusta loppuun käsityönä.

Otamme vastaan tilauksia sähköpostitse osoitteeseen: ekokulta.nina@gmail.com

1kpl 3€
2kpl 6€
3kpl 9€
5kpl 15€

Valmiista seteistä laitetaan lisäksi blogin erilliselle sivulle kuvia.





Tuotemerkkimme, Respin, tarkoittaa suoraan suomennettuna uudelleen pyöräytystä. Se sopii täydellisesti ajatusmaailmaamme ja tulevien käsitöidemme ideologiaan, sillä uusiokäyttömateriaalit ovat pääosassa mallistoissamme.

Haluamme tarjota blogimme lukijoille joululahjaksi yhden valitsemasi muotoisen/värisen puukorun. Halutessasi voit laittaa kommenttikenttään viestiksi, mikä koru olisi sinulle mieluinen sekä lisäksi lähettää yhteystietosi sähköpostiosoitteeseen: ekokulta.nina@gmail.com Yhteystietoja ei kerätä mihinkään muuhun tarkoitukseen ja ne poistetaan tiedoista heti lahjojen lähdettyä liikenteeseen.

Vielä kerran, ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Talvinen ihmemaa, vai kuinka?





Oli lauantaiaamu, kun heräsimme katselemaan erittäin kaunista talvimaisemaa. Lumen antama valoisuus loisti kuin timantteina säihkyen. Aurinko pääsi pitkästä aikaa valloittamaan valkeaa iltapäiväämme. Oikein surkuhuvittaa höystää tämä postaus lauantaina otetuilla kauniilla kuvilla, kun todellisuus ulkona on muuttunut jälleen kuravelliksi. Ulkona sataa, on pilkkopimeää ja taas saa astella kenkänsä ruskeiksi löllössä savimaassa.

Vaikka mieli pysyy positiivisena tuhannen hyvän asian avulla, alkaa kurakelejä olla tallattu jo riittämiin. Nämä kelit ovat kuitenkin hyvä muistutus ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja siitä, ettei The amazing finnish winter olekaan aina niin amazing. Maailma muuttuu kovaa tahtia ja sen pystyy huomaamaan jo omaltakin vajaan kolmenkympin elinkaarelta. Kaipaamme lunta ja pikkupakkasta, mutta lämmin talvi on tosin hyvä sähkönsäästäjä ja polttopuitakaan ei tarvitse joka päivä pilkkoa.

Meillä on ollut hyvä draivi päällä viikonlopulla. Perjantaina varmistui loputkin yritykseen liittyvät paperihommat, joten uusilla pienyrittäjillä oli hymyssä pitelemistä. Emme kuitenkaan lähteneet elämän etenemistä juhlimaan, vaan ryhdyimme raa'asti työhön. Istuimme kumpikin tahoillemme keittiönpöydän äärelle ja täytimme sen tarpeellisilla työvälineillä. Pitkien työiltojen päätteeksi saimme valmiiksi ensimmäisen tuotteemme, jossa päämateriaalina on puu. Kuulette asiasta lisää tällä viikolla, joten pysykäähän ystävät kuulolla! <3

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Tavaramäärän vähentämisestä





Asuinkerroksessa on kolme huonetta, joissa asuu viisi ihmistä. Jokaisella ihmisellä vaatteet, leikki ja harrastusvälineet, jonka lisäksi kaikki muu arkisessa aherruksessa oleelliset tarvikkeet. Tavaramäärä on jo valmiiksi suuri. Ettei se kasvaisi ylisuureksi, on pidettävä osteluvimma hyvissä aisoissa. Sulkea silmänsä mainoksilta ja oltava tyytyväinen niistä, mitä jo on olemassa. 

Tavaroiden haalimisen vähentäminen
säästää hirveästi rahaa, mutta myös estää osaltaan ympäristöä kuormittumasta. Mitä vähemmän kodissa on tavaroita, sitä helpommaksi muodostuu päivittäinen siivousurakka. Olemme onnistuneet kivasti pitämään kodin tavaravalikoiman käytännöllisenä ja karsimaan pois ne jaloissa turhaan pyörivät rojut. Siivoamista riittää silti, sillä palikoita löytyy aina vääristä paikoista, monta kertaa päivässä. Lapset ovat tyytyneet hyvin vähäiseen määrään leluja, joilla ei muutenkaan ole ollut elämässämme suurta virkaa. Toki heillä on ihan riittämiin lempileluja jokaiselle, mutta niiden tulee mahtua yhteen ainoaan huoneeseen, jossa kaikki kolme viettävät myös yönsä. Määrällisesti leluja ei ole paljon, mutta jatkuvasti siivottavaksi asti.

En koe olleeni koskaan esineihin kiintyvä ihminen. Olen antanut paljon pienomaisuuttani eteenpäin joko tarpeettomana tai siinä tapauksessa, jos ystävä on pitänyt jostain omastani enemmän kuin minä. Samoin olen saanut itselleni jotain tarpeellista tilalle. Tavaroista luopuminen, joka alkoi muutettuani ensimmäiseen vuokra-asuntooni, kävi alun alkaenkin helposti. Aloin vaihtamaan "oman huoneen" sisustusta enemmänkin "oman kodin" sisustukseen. Turha krääsä oli helposti heitettävissä joko kirpputorin pöydälle myyntiin taikka muuhun vastaavaan kierrätykseen. Sama on jatkunut yhä edelleen. Sisustan elämäntilanteen mukaan ja vältän tavaroiden varastoimista viimeiseen asti.

Mietin, onkohan minulla tullut kertaakaan ikävä jotain tiettyä esinettä tai hyödykettä, jonka olen ajan saatossa hävittänyt. Mitään erityistä ei tule mieleen, mutta mietiskelen useinkin esimerkiksi entisten kotien sisustuksia ja värejä. Kaivelen muistikuvista inspiraatiota tämän hetkiseen elämään, en sure menetettyjen tavaroiden perään.

Tuntuu hyvältä olla kiintymättä liikaa olevaan omaisuuteen. Kauniit kipot ja kupit ovat mukana elämässä sen aikaa, kunnes rikkoutuvat ja päätyvät kierrätykseen. Joskus kyllä haaveilen uusista lautasista, mutta hankin niitä sitten, kun vanhoja on liian vähän jäljellä. Jokainen olemassa oleva lautanen ansaitsee tulla käytetyksi loppuun asti, eikä pölyyntymään kaapin perälle. Sisustusjuttuja hankin sitä mukaa, kun kodin muutkin tilat edistyvät asuttaviksi asti. Niitä ajatellen jaksaa hyvin pitää ohivilahtavan ostovimman vain ajatuksena.

Onko sinulla jokin esine tai muu kodin tavara, jota ilman et haluaisi elää tai johon tulee sijoitettua roponen jos toinenkin?

Iloista alkavaa viikkoa!

torstai 23. marraskuuta 2017

Iloisia uutisia, pizzaa ja kangasta


Hyvät kuulijat. Viikko on alkanut aivan ihanissa merkeissä, sillä saimme yrityksen perustamisen kannalta positiivisia uutisia. Näin näkymin yrittäjyytemme alkaa ensi kuussa, josta olemme enemmän kuin onnellisia. Yrittäjyyteen olemme kumpikin pyrkineet jo useita vuosia, rakentamalla ajatuksia yksi kerrallaan sopivaksi moiseen hommaan sekä haalimalla ympärillemme työhön liittyviä tarpeita sekä välineitä. 

Tuntuu vielä uskomattomalta, että kohta voimme aloittaa työn, johon meillä on sekä tieto, taito että intohimo. Vaatetusartesaani sekä puuseppä kuittaavat.

Hyvien uutisten kunniaksi alkoi tupruttaa taivaalta lunta, joten valoa on elämässä eritoten juuri nyt.



Saimme tiistaina visiitille ystävämme perheineen. Järjestimme yhteistuumin ison pöydän ympärille pizza-kekkerit. Teimme taikinaa, pilkoimme täytteitä sekä paistoimme herkkuja kaikki toisiamme avustaen. Olemme tehteen leivinuunissa pizzaa ennenkin, mutta tällä kertaa ne onnistuivat makunsa ja koostumuksensa puolesta parhaiten. Se on varmaankin tulos monen leipurin yhteistyöstä. Hyvä me.

Käväisimme keskiviikkona Salon Suurkirppiksellä, josta tarttui matkaani mahtavia kankaita tuleviin töihin. Hieman on retroon vivahtava satsi, mutta nuo värit vievät minut aina mennessään. Aiempien kankaiden joukossa ei ihan tuollaista oranssi-ruskeaa värimaailmaa olekaan, joten nämä kankaat ovat hieno lisä siihen settiin. Lisäksi löytyi verstaalle kestäviä työkaluja ja kaikki mieltä nostattavalla kirppishinnalla, onneksi.

Sain eilen valmiiksi neljä pulloa omatekoista pyykkietikkaa, josta kirjoitan lähiakoina oman postauksen. Jälleen kerran olen hyvin onnellinen siitä, että useimmat arjessa tarvitsemamme jutut voi tehdä itsekin. Apuna netin ihmeellinen maailma sekä ripaus luovuutta tiedon päälle.

Palaillaanhan taas!


Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint