Sivut

torstai 24. toukokuuta 2018

Puutarhan ytimessä

Milla kerää multaa ämpäriin.

Tupakat saavat kodin kohopenkistä

Lemmikki (eikö niin?) kukkii ihanasti uudessa kukkapenkissä

Maalais- sekä omavaraisuusidylli romuttuu viimevuotisen ruohonleikkuriepisodin jälkeenkin, sillä nyt on kerrottava totuus. Meidän kasvatusprojektimme vaikuttaa melkoisen huonolta. Ulkona istutuspurkeissaan karaistuvat kasvit huutavat vettä ja lämpöä. Jotkin, kuten basilikat ottivat ulkoilun rankemmin kuin toiset ja tällä hetkellä ne näyttävät uhkaavasti menetetyiltä. Kylvimme maahan porkkanansiemenet, tilliä sekä ja punahierakkaa. Tillit ovat alkaneet nousta ihan näinä päivinä, mutta muista ei ole vielä jälkeäkään. Yhdessä kohopenkissä nousee useita papuja. Esikasvatetuista hyödykkeistä ainoa penkkiin asti päätynyt kasvi on tähän mennessä virginian tupakka. Tupakat voivat hyvin sekä kasvavat runsaina kohopenkissään. Ja valkosipulit, niistä olemme ylpeitä!

Tästä noustaan vielä!

Vaikka taisimme menettää tomaatit, joitakin papuja, sitruunamelissat ja basilikat (tuntuu ikävältä), olemme saaneet tehtyä pihamme ympäristöön useita kukkapenkkejä, joihin olen istuttanut tuttavien pihamailta kaivettuja perennoja. Pyrin siihen, että pihallamme tulee kasvamaan monivuotisia yrttejä, kukkia sekä rohdoskasveja. Ajatus hyötykasvien joka keväisestä kasvamisesta samoille kohdilleen ilman minun istutuspanostani tuntuu helpolta ja sen vuoksi hyvin miellyttävältä. 

Haluan tässä kohtaa mainita, ettemme ole kuluttaneet yhtään rahaa puutarhamme kasvattamiseen, jollei kevättalven siementilausta (noin 30€) oteta laskuun. Istutamme uusia kasveja silloin, kun niitä olemme jostain saaneet tekemällä vaihtokauppoja. Niiden jakaminen on suht helppoa ja hyvin moni pihallinen ihminen haluaa omistaan jakaa. Esimerkiksi marjapuskat ovat kovia tyyppejä versoamaan, eikä aikaakaan, kun istutimme aurinkoiselle pellolle saatua karhunvatukkaa. Nämä saimme miehen työn puolesta lähiseudun yhdeltä maatilalta. Kaikkea emme tietenkään saa juuri silloin, kun sitä haluaisimme, mutta pikkuhiljaa rakennamme kaunista kukkivaa pihaa. Minä haluaisin todella kovasti alppiruusua ja pionia, mutta en ole ainakaan tähän hätään menossa sitä ostelemaan. Uskon sen tulevan vastaan juuri oikealla hetkellä jostain. Eikä minulla ole sen suhteen kiire.

Joku on hurahtanut ompelemaan kangaskasseja...

Viimevuotiset istutukset voivat hyvin. Tämän penkin kasvit sain ystävältä Rauhalasta <3

Ja tämä pakollinen omenapuun kuva. Myönnä vaan, että sinullakin on.

Kyllästyttääkö jaarittelu puutarhasta jo?

Ymmärrän jos näin on. Kesä on silti otollista aikaa puutarhassa oleskeluun ja siitä saa heikompikin mielenterveys uutta pontta elämään. Minulla ei ole ollut yhden rivariasunnon pihan ja tämän kodin lisäksi pihamaata ennen. Nyt kun on, olen huomannut kaikki sen positiiviset vaikutuksen omaan vireystilaan ja mielenterveyteen. Ulkoilulla muutenkin on suora yhteys hyvinvointiin. Siihen päälle täysien kastelukannujen kantamista, maankaivuuta lapiolla ja kottikärryjen työntelyä, on liikuntaharrastuskin taattu. Sitäpaitsi kenen mielestä kukkiva omenapuu ei ole kaunis?

Roppakaupalla lämpöä, aurinkoa ja rakkautta kaikkien elämään!

Nina

maanantai 21. toukokuuta 2018

Miten kävi kotitekoisen pyykinpesuaineen?

Tein kolme kuukautta sitten elämäni ensimmäisen satsin pyykinpesuainetta itse. Selailin netistä ohjeita ja muutamista vinkkiä ottamalla sain aikaan mielenkiintoisen näköisen, ei niin kovin kauniin kuitenkaan, sekoituksen.

Teimme pyykinpesuaineen itse

Olin jo alusta alkain aivan varma siitä, että tietysti pyykinpesuaineeni pelittää ja koneesta saa nostella puhdasta pyykkiä toisensa perään. Lopputuloksena totean...


... Olleeni aivan oikeassa, sillä kotitekoinen pyykkiaine tuotti pyykeille toivotun pesutuloksen! Tässä vaiheessa tiesin heittäväni lopulliset hyvästit kemikaalipesuaineille ja siirtyväni pyykinpesussakin luonnollisempaan tapaan. Nykyään kotimme putkistoa pitkin valuu soodalla ja aidolla palasaippualla höystettyä pyykinpesuvettä.

SUOLATON PYYKINPESUAINE

(tämä määrä täyttää parin litran lasipurkin)

1. yksi palasaippua raastetaan ja sekoitetaan sauvasekoittimella muutamaan desiin kuumaa vettä.

2. Lisätään noin 100g soodaa sekä kylmää vettä niin, että kahden litran purkki tulee täyteen.

3. Korkki kiinni ja valmis.

Käytän pyykinpesussa etikkaa, lorauttaen sitä 1/4 desiä huuhteluainelokeroon. Mielestäni se raikastaa muuten hajusteetonta pyykinpesua kivasti ja huoltaa myös koneistoa desinfioivan ominaisuutensa vuoksi.

Tämä pesuaine sopii hyvin herkkäihoisille

Olen kolmessa kuukaudessa tehnyt kaksi kahden litran satsia pesuainetta. Ekalla kerralla aineesta tuli rakeista ja vetistä verrattuna toisen satsin enemmän tahnamaiseen koostumukseen. Syy koostumuseroihin voi olla siinä, että ensimmäiseen satsiin käytin kaapista löytyneen vanhan saippuan ja raastamisen jälkeen unohdin käyttää sauvasekoitinta. Toisesta satsista jätin pois suolan, sillä en ollut varma sen tarpeellisuudesta konepesussa. Molemmat pesuaineet tuottivat kuitenkin positiivisen pesutuloksen. Suosin minimalistina silti jälkimmäistä versiota, johon on käytetty mahdollisimman vähän raaka-aineita. 

PESUAINEEN TODELLINEN PESUTEHO

Vaikka aion kuuluttaa luonnollisemman pesun puolesta, ei kemikaalipesua voi oikein verrata kotikonsteihin. Tietenkin kemikaali pesee paremmin. Se pesee vaatteen putipuhtaaksi ja bakteerittomaksi, kun taan luonnollisempi vaihtoehto on hellävarainen ja pesee oikeastaan vain pahimmat hajut ja liat. Kemikaalien pesuteho on siis parempi, mutta mielestäni ihmisen ei itse tai sen elinympäristön kuulu olla kliini ja täysin bakteeriton. Varsinkaan vanhassa talossa maalla se ei ole mahdollista, muttei todellakaan myöskään tarpeellista. Bakteerit vaikuttavat suoraan vastustuskykyyn ja ilman sitä ruokimme kutakuinkin lääkebisneksen kukoistamista.

Jos olet kiinnostunut kokeilemaan itse tehtyä, luonnollisempaa pyykinpesuainetta, tässä muutama vinkki:

Käsittelen tekstiileihin tulleet selkeät tahrat heti käytön jälkeen. Käytännössä kastelen tahraisen kohdan vedellä ja hieron päälle joko tavallista astianpesuainetta tai sappisaippuaa. Pahimmat tahrat pitää liottaa vedessä pidemmän ajan.

Etikka pyykinpesuaineen kaverina on ehdoton, jos mielii pyykkinsä raikkaampana koneesta ulos. Tähän hommaan käy ruokakaupan etikat ihan sellaisenaankin.

Annostelen pesuainetta noin puoli desiä per koneellinen, mutta jokainen pesijä on yksilöllinen ja määrittää itse omat määränsä, hajusteensa ja sekoitussuhteensa. 

 Lueskelen mielelläni myös muiden kokemuksista kotitekoisen pyykinpesuaineen käytöstä tai jos et ole vielä kokeillut, niin heitä vaikka kommenttiosioon mieltä askarruttavia kysymyksiä asiasta. Asian vierestäkin kyllä käy.

Nina :)

PS. Olen ihan äärimmäisen kiinnostunut luonnollisesta peseytymiskonsteista ja kokeillutkin jo vaikka mitä. Lopetin muun muassa hiusten pesun viime talven aikana. Toki suihkussa käyn edelleen.

torstai 3. toukokuuta 2018

Marjapensaan jako, valkosipuli ja puun siemenet


Siinä se on, yksi emostaan jaettu vauvaherukkapensas!

Teimme viime syksynä kahdelle herukkapensaalle harvennusleikkuun. Siinä samassa päätimme kokeilla marjapensaan jakamista moneksi uudeksi pensaan aluksi.

MARJAPENSAAN JAKAMINEN

Valitsimme puskasta pitkiä oksia, joista poistimme lehdet jättäen niitä vain oksan päätyyn, noin parinkymmenen senttimetrin pituiselle matkalle. Kaivoimme oksan luontaisen taipumissuunnan mukaisesti maahan uran, johon upotimme oksan niin, että päädyn lehtitupsu jäi vain näkyviin. Peitimme maahan ujutetun oksan sekä toimme päälle lisäksi ohuen kerroksen multaa. Tällä tavalla meillä pitäisi olla seuraavana keväänä useita pieniä marjapensaan alkuja.

Pienet pensaanalut olisivat jaettavissa emopensaasta heti seuraavana keväänä sekä istutettavissa uusille paikoilleen. Yllä oleva kuva paljastaa, että jako-operaatiomme onnistui ja noin kaksi kolmasosaa jaetuista oksista selvisivät uuteen kasvukauteen. Edessä onkin seuraavaksi istutusoperaatio. Myös pihamme villiytyneet vadelmapensaat odottavat siirtovuoroaan.

Valkosipulia

Kylvimme syksyllä yhteen kasvipenkeistä valkosipulin kynsiä. Peitimme istutukset paksuhkon olkipeitteen alle talvehtimaan. Alkutalvi Etelä-Suomessa oli todella lämmin sekä taukoamatta sateinen. Niinpä kurkkasimme joulun alla olkien alle, sillä sieltä näkyi pilkottavan mitäs muutakaan kuin itämään alkaneita valkosipuleita. Lisäsimme niiden päälle paksusti olkia ja jäimme toivomaan parasta.

Kylmä talvinen jakso oli vasta tulossa, joten tietysti harmittelimme mahdollisesti menetettyä valkosipulisatoa ja pelkäsimme kasvien kuolevan koviin pakkasiin. Koko kevään alun saimme jännittää sipuleiden kohtaloa, mutta onneksi jännitys palkittiin. Tämän tästä penkistä pilkottaa useita kymmeniä valkosipulin alkuja, joiden sadosta toivottavasti pääsemme loppukesästä alkaen nauttimaan. Jospa sadonkorjuu osoittautuu meidän kohdalla suopeaksi, pääsemme letittämään ensimmäiset oman maan valkosipuliletit vain kuukausien päästä.

Mainitsin viime kirjoituksessa Santun keräämistä puiden siemenistä, jotka talvehtivat kylvöpurkeissaan ulkona. Lupasin ilmoittaa heti, jos kylvöissä on havaittavissa kasvun merkkejä. 

Tadaa!

Sieltä on noussut pikku-vaahteroita...


Sekä pikku-omenapuita!


Puutarhakuulumiset jatkuvat todennäköisesti vielä useissa ja taas useissa kirjoituksissa kesän mittaan. Luvassa on kyllä muutakin, mutta pihalla on vain niin mukavaa pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Palaillaan.

Nina

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Hillo-omavaraiset ja muutama yrtti

Tässä kuvassa näkyy siivu oleellisista luonnontuotteista, joita olemme arjessa monesti tarvinneet.

Kesä <3 Sekä villiytynyt puutarha

Kesää kohden mennään, vaikka vielä pysyy villasukat visusti viluisissa jaloissani. Niin kovassa kulutuksessa ovat menneenä vuonna olleet, että päätyivät parsimisuhan alle jo kolmesti. Muutamaa reikää vielä pukkaa päkiöiden alle, mutta kesällä on onneksi aikaa paikata nekin kuntoon ennen kesäiltoja sekä uutta viluista vuodenaikaa.

Kirjoittelen nyt pienen kokoelman siitä, mitä askeleita otimme viime vuonna keräilyn ja säilönnän suhteen. 

Me asumme aivan ihanteellisessa paikassa maalla, marjametsien ympäröimänä. Tältä seudulta löytyy mustikkaa ja puolukkaa niin paljon kuin hakea jaksaa (sormet ristissä, etteivät avohakkuut laajene yhtään tämän enempää, vaikka pahoin pelkäänkin). Otimme tavoitteeksemme kerätä 80 litraa mustikkaa viime syksyn aikana. Tavoitteestamme täyttyi hienosti noin 60 litraa, joista suurin osa päätyi kattilaan hilloksi tekeytymään ja osa pakastimeen puuroja sekä terveysjuomia varten. Blenderiä emme saaneet vielä hankittua, mutta hyvin ovat marjat kadonneet pakkasesta siitä huolimatta. Tällä hetkellä menossa on viimeinen pussillinen pakastemustikkaa. Hilloja taas saimme purkitettua neljäkymmentä lasipurkillista, joista syömättä on vielä noin kymmenen kappaletta. Voin siis sanoa, että onnistuimme marjoihin kohdistuvassa omavaraisuushaasteessa hienosti!

Kirjoitin syksyllä hilloista tekstin, mikä löytyypi seuraavasta linkistä:

Tänään maistellaan hilloja ja kaadetaan puita


Joku kysäisi aiempien kirjoitusten yhteydessä, kuinka olemme saaneet hillomme säilymään homehtumatta, vaikka käytimme niiden tekoon huomattavasti perus ohjetta vähemmän sokeria. Hillomme sisältävät siis pelkästään marjaa ja noin 1/4 niiden määrästä hillosokeria.

Purkitimme hillot huolella pestyihin sekä kuumennettuihin lasipurkkeihin, joita olemme keräilleet hullun lailla varastoon. Valitsemme muuten usein kaupasta esimerkiksi suolakurkut ja punajuuret lasipurkissa hedelmäpussiin otettujen ja liemessä lilluvien sijaan, sillä kaupan päälle tulleilla purkeilla on aina käyttöä. Korkkien napsahtaessa kiinni, veimme purkit kellariin vievään portaikkoon, jossa on hyvinkin viileä ja vetoisa ilma. Siellä ne ovat kestäneet kylmää ilmaa hyvin ja yksikään purkillinen ei ole hometta pintaansa kasvattanut.

Tein hilloista erilaisia sekoituksia kyllästymisen ehkäisemiseksi:

mansikka (ostettu paikalliselta tilalta) - raparperi (omasta, sekä ystävän maasta)
mustikka
mustikka - puolukka
herukka (omasta puskasta, joka sittemmin jaettiin ja loput leikattiin matalaksi uutta kasvustoa kasvattamaan)

Kaikki yhdistelmistä toimi niin hyvin, etten osaa valita joukosta suosikkiani. Herukassa oli hienoista kirpeyttä ja muut olivatkin hieman makeampia.

Menneenä vuonna saimme rutkasti naapurilta omenoita, mutta vain pari pullollista makoisaa omenamehua.

Puiden ja pensaiden siemeniä. Niin kauniita.

Keräilimme marjojen lisäksi tietenkin sieniä, joista valtaosa ei päässyt ansaitsemaansa jatkokäsittelyyn. Tunnustauduimme liian laiskoiksi niiden kanssa, joten parantamisen varaa jää tälle vuodelle paljon. Teimme kuitenkin muutaman tuoreista sienistä tehdyn aterian lisäksi yhden ison purkillisen kuivattuja sieniä, johon sekaan laitoimme karkeaa merisuolaa. Tätä mausteseosta olemme käyttäneet joidenkin ruokien maustamiseen huhmareessa hienontamisen jälkeen.

Kuivattuja sieniä mausteeksi

Syksyn mittaan puoliskoni innostui keräilemään eri puiden siemeniä, jotka kylvimme ennen talvea purkkeihin ja jätimme ulos olkipeitteen alle talvehtimaan. Tähän mennessä purkeista ei ole noussut juuri mitään, mutta kevään mittaan tarkastelemme asiaa uudemman kerran ja infoan heti, jos vauvapuiden kasvustoa alkaa ilmetä!

Hyvää kevättä ja uuden kasvukauden ihmettelyä kaikille. :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kyitä ja mehiläisiä

Hiekkakasa on hyvä leikkipaikka vielä toistaiseksi.

Kottikärrykyyti tuo oman lapsuuden mieleeni.

Jos ei muuta, niin kerää vaikka käpyjä!

Ai että tätä kevättä on odotettu. Pitkän ja kolean talven jälkeen pienetkin plussat mittarissa tuntuvat lämmittävän syväjäätynyttä ruhoani. Talossakin on lämmin, vaikka pesät sytytettiin ties milloin viimeeksi. Lämpö pysyy hyvin tasaisena sisätiloissa, mutta kosteilla ilmoilla on kiva laittaa vähän pökköä pesään. Parhaillaankin istuskelen tässä leivinuuni-hella-yhdistelmän edessä, sohvan parhaalla paikalla. Kuuntelen klapien rätinää ja katselen iloista liekkien loistetta uuniluukun läpi. Palava puu tuoksuu kesäiseltä sekä tuntuu hyvästelevän menneen talven.

Pyöräilyharjoitukset lähtivät heti lumen sulatessa käyntiin.

Kevät toi sinivuokkoja. Kyllä on kaunis syreenipensaikon kukkameri.

Mehiläisvahakynttilät enteilevät tulevaa!

Me olemme tehneet pihalla hommia aina sen verran, kun aika antaa myöden. Toisin sanoen vietämme suurimman osan ajastamme erilaisten pihatöiden parissa.

Navetan takaa pellolta löytyy nykyisin suurehko kasvimaa-alue ja pellon toiselle puolelle rakentuu paikka kahdelle mehiläispesälle. Harvennussakset napsivat tontin reunustoja siistimmiksi. Sahalla kaatuu hieman suuremmat rungot aitatolpiksi kuivumaan. Risut sekä haravointijätteet kasvimaille kohopenkkien täytteeksi. Hiekkakasa levittyy pihatien kuoppiin sekä kolmen auton parkkipaikaksi tontin sivulle. Lapset rakastavat kulkea paluumatkat kottikärryn kyydissä ja kyytipalkalla täyttävätkin toimeliaasti kärryä hiekalla uudestaan ja uudestaan.

Näin tuossa taannoin kevään ensimmäisen kyyn. Kohmeisesti se luikerteli asfalttitiellä. Olen pelännyt käärmeitä siitä saakka, kun muistan. Pelkoni on kutenkin tietyssä mielessä hassu. Olen nähnyt meidän pihamaalla tai lähiympäristössä puolentoista vuoden aikana kolme kyykäärmettä eli enemmän, mitä koko elämäni aikana tähän asti. Vaikka ajatus käärmeestä hiukan hirvittää, muutun aina hyvin rauhalliseksi ja jopa kiinnostuneeksi, kun sellaisen jossain näen. Tykkään katsella niitä ja yleensä jäänkin tuijottelemaan kyseistä elävää olentoa hetkeksi. En siis saa kohtausta, jos käärmeen eteeni saan. Eri asia on epätieto niiden olinpaikasta. Kun käyskentelen luonnossa, minua jännittää aina, kohtaanko käärmeen reissullani vai en. En pelkää itse käärmettä, enkä edes sen puraisua. Pelottavaa on yllätyksellisyys, että minkä varvun alla sellainen saattaa piileä.

Olemme tosiaan edenneet mehiläistarhauksen aloittamisessa tarvikkeiden hankkimiseen. Tällä hetkellä meiltä puuttuu vain pesäkehikot sekä mehiläisyhdyskunnat, kunnes päästään kesällä aloittamaan uusi harrastuksemme. Todella jännittävää!

Ajatukset ovat hunajan tuoksuisia.

Nina
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint