Sivut

lauantai 17. helmikuuta 2018

Hyödyllinen risuaita

Rosoinen navetta ja sen valtias

Japaninsahalla kaadettua puuta

Olemme saaneet nautiskella rauhallisista lumisateista sekä lauhasta pakkasilmasta jo pitkän tovin täällä Etelä-Suomessa. Jatkuvan alkutalven kestovesisateilun jälkeen olen ihan yllättynyt, kuinka paksu lumikerros ympäristöä edelleenkin koristaa. Pihan läpi saa todella tarpoa sekä nostaa jalkaa, jos haluaa sen toiselle puolelle päästä. Kaksivuotiaalle tarpominen tuottaa eritoten päänvaivaa, sillä pieni ei tahdo jaksaa upota ja kaatua kovinkaan kauaa yhteen soittoon. Minua usein hihityttää pikkuisen vankkumaton tahto päästä hangessa eteenpäin ja saan kyllä hihitykselleni usein vastinetta varsinkin, kun loppujen lopuksi joudun kantamaan taaperon hangen yli. Otan tämän voimaharjoittelusta.

Miksipä ei soittelisi lumipuhelimella?

Puut kaadetaan hyvässä yhteisymmärryksessä.

Pihamme etualalle avautuu naapurin pieni peltopläntti. Sen yhtä sivua mukaillen kulkee kumpurainen hiekkatie pihamme takapihalta avautuvaan metsikköön. Saimme tehtäväksemme siistiä tämän tien varrella pöheköityneen ojan risuista ja lukuisista pikkupuista sekä luvan hyötykäyttää kaiken hommasta syntyneen puumateriaalin omiin tarkoituksiimme. Jo vuoden risuaidasta haaveilleina olimme tietenkin innoissamme siitä, että siihen tarvittavaa materiaalia on helposti saatavilla ja paljon. Aiemmin aloittamamme risuaidan alku saikin nopeasti päällensä lisää täytettä ja kohoaakin jo kivasti pihan reunallamme kohti taivasta. Nyt meillä on varma paikka, johon kiikuttaa kaikki puutarhahommista syntyneet risut ja kepit.

Ja töitä tehdään myös yhdessä.

Niin sinne pihan reunustalle syntyy suojaavaa risuaitaa. Aina voimien mukaan.

Kirjoittelinkin viimeeksi suunnitelmistamme tälle vuodelle, johon kuuluu merkittävästi tonttimme aitaaminen milloin milläkin materiaalilla. Jo tässä vaiheessa on ilo todeta suunnitelmiemme etenevän hyvää tahtia eteenpäin.

Risuaidan valmistaminen on rahallisesti ilmaista. Työstä kertyneen "jätteen" pääsee hienosti hyödyntämään aitamateriaaliksi sellaisenaan. Suorimmat puunrungot laitetaan kuivumaan vuodeksi ja käytetään tulevaisuudessa aitatolppina omalla peltopalstalla. Käyrät puut kuivuvat ajan kanssa polttopuuksi. Paksussa lumessa tarpominen sekä runkojen sahaaminen käsisahalla vahvistavat lihaksia. Ilman hikivirtaa otsalla puunrunkojen roudaamisesta ei ainakaan selviä, joten tämä aktiviteetti antaa kyllä kaiken mahdollisen hyödyn meille pienille ihmisille täällä Pohjolassa.

Hyötyliikunta on parasta liikuntaa!

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Suunnitelmia vuodelle 2018


Kuulen iltaisin hykertelyä sängyn pohjalta, kun huomaan puolisoni katselevan nettiin ladattuja savitiilten valmistus -videoita. Tiedän ainakin yhden jutun varmaksi, mitä tontillamme aletaan kevään tultua puuhailemaan. Ensin rakennetaan kehikot savimassalle, joihin valmistetaan tiiliä tulevaisuuden varalle. Keittiön toiselle ikkunalle avautuva takapiha on kesannolla, jonne aiomme joskus rakentaa pienen saunan. Siispä siellä aletaan harjoittaa aluksi pienimuotoista kaivuutoimintaa, kunnes saavutamme haluamamme syvän kuopan tulevia perustuksia varten. Kaivuusta kertyneet savet aiomme hyödyntää muun muassa tiilien tekoon.

Kuva viime kesältä, kun pojat olivat apilankeruussa kesannolla.

Eipä olisi kevättä ilman uusia tuulia sekä uusien asioiden oppimista. Meidän perheemme miesvahvistus aloittaa näinä kuukausina mehiläistarhauskurssin. Kurssilta on tarkoitus ottaa tarpeeksi oppia tulevaan työhömme pörriäisten kanssa. Pesänrakennusvietti on siis heitetty ilmoille ja näyttääkin hyvään tahtiin edistyvän. Itse pesän Santtu pyrkii rakentamaan itse ottaen mallia valmiista kappaleesta. Tästä tulee varmasti lisää kirjoituksia blogiin sitä mukaa kuin tietotulva tiivistyy.


Juuri pari päivää sitten saimme ystävämme kanssa valmiiksi tämän vuoden siementilauksen. Tilaus on nyt lähetetetty eteenpäin, joten seuraavaksi odotellaankin pakettia saapuvaksi hyppysiimme. Kasvimaamme (elikkä kaikki neljä) ovat hyvällä mallilla viime kesän ahkeroinnin tuloksena, joten pääsemme kasvatuspuuhiin hieman helpommin tänä vuonna. Tietysti keväällä on tiedossa maan möyhimistä, mutta se jos jokin kuuluu melkoisen osuvasti asiaan. Tilasin meille jo olemassa olevien chilien, tomaattien sekä nauriiden ja lanttujen lisäksi muun muassa avomaakurkkua, porkkanaa, erilaisia papuja, muutamia yrttejä ja mausteita. Eipä olisi pihaa ilman kukkasia, joten istutamme keväällä ainakin unikkoa sekä rohtosuopayrttiä. Ensimmäinen lisäikkunalauta on jo kiinnitetty eteläikkunalle odottelemaan taimiruukkuja ja auringonvaloa, unohtamatta lämpöä. Ihanaa.

Muissa suunnitelmissa täksi vuodeksi on aidan pystyttämistä tontille. Täällä liikkuu paljon peuroja, jotka mielellään tulevat pihoille nautiskelemaan kesän ja syksyn sadosta. Pihallamme kasvaa lisäksi paljon pieniä kuusenalkuja, joista aiomme vähän kerrallaan istuttaa tontin ja pellon rajalle kuusiaitaa. Käytännössä siirtelemme kuusenalkuja uusille paikoilleen ja hoidamme vuosi vuodelta niistä meille pihaa suojaavan pöheikön.


Meidän suunnitelmat ovat nopeasti koottuna siinä, toki kaikenlaisia muutoksia voi tulla ja tuleekin matkan varrella vastaan. Päivitellään projektien toteutumista aina kuukausittain, kunnes tule kesä ja kaikki aika meneekin tuolla pihalla (toivottavasti) auringon alla!

perjantai 2. helmikuuta 2018

Rikkaus ei ole rahaa


Pienellä rahasummalla eläminen voi olla stressaavaa, kun sille päälle sattuu. Senttien laskeminen käy painona päälle, kun kaikkea ei voi ostaa. Jostain on jatkuvasti luovuttava, jotta pysymme taloudellisesti kartalla. Meillä on kuitenkin paljon kaikkea. Kaapista saattaa puuttua ranskankerma ja sesonkijogurtit, mutta siellä on aina iso kerä kaalia ja porkkanaa. Maitoa, papuja, leipää. Omenoita ja appelsiineja. Jauhot, mausteet ja makeutusaineet. Viikonloppuisin ylimääräisiä herkkuja. Karkkia ja suklaata. Vaikka valikoinkin kaupasta aina sen edullisimman vaihtoehdon, en ole huomannut eläväni millään tavoin köyhemmin kuin muut. Tai syöneeni paskaa ruokaa. Oikeastaan sitä parempaa, mitä vähemmän siihen on käyttänyt rahaa. Ennen kaikkea terveellisempää.



Olemme tulleet parin vuoden säästökuurin aikana melko taitaviksi kasvisruokakokeiksi. Emme ole pelkästään kasvissyöjiä, mutta ruokavaliomme koostuu hyvin pitkälti kasviksista. Höystettynä lihalla, mutta ei aina. Hyvä ja eettisesti kasvatettu liha on kallista, jolle kukkaromme nyörit eivät useinkaan avaudu. Silloin, kun avautuu, sitä paremmalle ruoka maistuu. Niin sanottuja bonus raaka-aineita tulee arvostettua yhä enemmän, mitä harvemmin niitä kaapistaan löytää. Pidän siitä tunteesta, että meillä on säännöllisin väliajoin jotain ekstraa kaapissa, jonka me olemme sinne ansainneet.

Varsinkin jääkaappimme sisältö näyttää aika ajoin tyhjältä. Silti me olemme joka kerta loihtineet varastoistamme ravitsevat ateriat aamusta iltaan ja pystymme lykkäämään kaupassa käyntiä päivällä eteenpäin. Se ei tuo pelkästään rahallista säästöä, vaan vähentää huomattavasti ruuasta syntyvää hävikkiä. Taloudessamme syntyvä ruokahävikki on hyvin, hyvin pientä. Kuoret ja muu leikkuujäte (paitsi lihasta tulevat ylijäämät) päätyy pihallamme sijaitsevaan kompostiin ja muotoutuu meille mullaksi ajan saatossa.


Vastoin omia aikaisempia mielikuvia, jääkaapin ei tarvitse olla koko ajan täynnä. Joskus saatoin olla tyytyväinen ruokavarastooni vain, jos se oli lähes ylitsepursuavan täynnä kaikkea. Purkkia toistensa perään. Niitä meni viikoittain roskiin, koska olivat unohtuneet kaapin perälle kaiken hyödyllisemmän täytteen taakse. Päätin muuttua. Muutoksen aikana ahdisti välillä, kun kaapit eivät pysyneetkään tasaisen täynnä, vaan pikkuhiljaa sinne ostettavien ruokien määrä väheni. Hetkittäin luulin olevani sen myötä vähempiarvoinen, kunnes ajattelutapani muuttui täysin. Nykyään pidän huolta siitä, että meillä syödään terveellisesti, monipuolisesti ja niin, että kaikki kaappiin ostettu tulee varmasti käyttöön. Mietin valmiiksi ateriakokonaisuudet ja teen kauppaan mukaan ostoslistan. Nautin silti niistä harvoista hetkistä, kun kaupassa saa käydä ajattelematta kuitin loppusummaa yhtään. Tosin näitäkään hetkiä en varmastikaan arvostaisi yhtä paljoa, jos ne olisivat meille arkipäivää.

Olen siinä tuloksessa, että rikkautta on ajatella omasta elämästään hyvää, vaikka jollain osa-alueella olisikin tiukkaa. Ajatuksiaan voi kehittää ja muuttuviin tilanteisiin sopeutua. Jättää pois huonoa ja oppia tilalle hyvää. Rahan määrän vähyys ei tee meistä köyhiä, eikä paljous myöskään rikkaita. Rikkaus muodostuu ihan muista asioista. 

maanantai 22. tammikuuta 2018

Toinen talvi kylmässä talossa


Asuinkerroksemme keskilämpötilä on +16 asteen tienoilla. Lämpötila tuntuu samalta kuin viime vuonna +18 eli normaalia viileämpään huonelämpöön on taidettu tottua. 

Juuri katsoin tuvassa, jossa lämmittäjänä toimii vain leininuuni ja puuhella, olevan lämpöasteita +15. Villapaidan ja -sukkien vuoraamana viileys ei pääse vielä luihin ja ytimiin, vaikka tässä vaiheessa alankin usein täyttämään leivinuunia klapeilla. Viileä huonelämpö tekee hyvää hengitykselle varsinkin öisin sekä on poistanut kroonisen nenän tukkoisuuteni kokonaan. Siitä olen enemmän kuin kiitollinen, sillä nukkumaanmenohetket olivat joskus yhtä hemmettiä, kun henki ei kulkenut nenän kautta normaalisti.

Muutimme 40-luvun lopulla rakennettuun rintamamiestaloomme lokakuussa noin vuosi sitten. Aikaan, jolloin pimeys alkaa vallata ympäristöä ja kylmyys levitä asuintiloihin. Vaikka molemmilla meistä aikuisista oli aikaisempaa kokemusta kylmässä talossa asumisesta, tulee sen tuomat sekavat tunteet näköjään joka kerta uudelleen. Ennestään tuntematonta taloa kun ei vielä tunneta, miten se kylmyydessä käyttäytyy, mistä vetää ja miten pitkäksi aikaa puulämmitteiset avustajat jaksavat levittää lämpöä ympäriinsä. Vuoden kokemuksella voin todeta, että paljon on opittu viime talvesta. Nyt tuntuu helpommalta elää ja toimia kotona, jonka ominaisuuksia jo pikkaisen tuntee.

Puita on tehty valmiiksi koko talveksi tarvittava määrä, vetävimmät kohdat on tilkitty villalla ja ovensuihin on ripustettu paksuja villavilttejä.


Asensimme kotiin viime syksynä heti muuttomme jälkeen muutaman sähköpatterin. Lastenhuoneessa on yksi lämmittämässä huonetta noin +18 asteeseen, kuivakäymälässä asioidaan +15 asteessa ja alakerrassa ompelen suurinpiirtein samoissa lukemissa. Kukaan perheenjäsen ei ole valittanut palelevansa normaalia talvipalelemista enempää, joten matalammat lukemat riittävät meille oikein hyvin. Tarvetta ei toistaiseksi ole ainakaan uusille sähköpattereille. Se on hyvä, sillä sähkölasku pysyy  näin todella alhaisena (siis niin alhaisena kuin se voi todellisuudessa pysyä, pirun sähkönsiirtomaksut). Meidän parin kuukauden sähkölasku pysyttelee alle kolmensadan, mikä taitaa olla verrattuna moneen nykyajan kotiin aika alhainen lukema. Sähkömieskin käydessään hämmästyi, että pienellä kulutuksella mennään. On hyvä, että vanhaan taloon on vedetty sähköjä maltillisesti.


Puulämmitteinen koti on meille etuoikeus, josta haluamme pitää kiinni tulevaisuudessakin. Toki se tuottaa lisätyötä kodinhoitoon. Valikoidut puut pitää kaataa ajoissa, jotta pilkotut klapit saadaan ajoissa kuivumaan ensi talvea varten. Lähes kymmenkuutioiselle klapintarpeelle on tehtävä tilaa navettaan joka vuosi uudelleen. Hupenevista pinoista kannetaan päivittäin sisälle puunkantokorillisia. Sytytykset ja tuhkaluukkujen tyhjennykset päälle. En keksi kuitenkaan parempaa, kuin tuijotella tulipesiä myöhään illalla, omassa rauhassa. Enkä vaihtaisi leivinuunin tuottamaa pehmeää lämpövyöryä mihinkään. Taloja on iät ja ajat lämmitetty puilla ja talvet selvitty vähän viileämmissäkin olosuhteissa. Meille tämä on tapa elää ja niinkuin aiemmin sanoinkin, se on suuri etuoikeus.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

UUSIOKÄYTTÖ

Ompelin tyttären leggingseihin jatkopalat, jotta palvelisivat kasvupyrähdyksen kokenutta käyttäjäänsä vielä jatkossakin.

Uusiokäyttö on asian käyttämistä uudelleen joko samaan taikka muuhun tarkoitukseen. Se on kierrättämistä. Vastuunottamista jo ostetusta tavarasta. Käyttöiän pidentämistä. Elämän loppuun saattamista. Toisen mahdollisuuden antamista.

Uusiokäyttö on elämäntapa. Valinta.

Uusiokäyttö on säästämistä parhaimmillaan. Sillä säästää rahaa. Sillä säästää roskikseen tilaa.

Maailmassa on tavaraa enemmän kuin muille antaa. Hyvää, käyttökelpoista ja turhaa. Viimeisimpää kaikkein eniten, tulevaisuutemme roskakasan kukkuraksi. Sitä on meillä, teillä. Kaupan hyllyllä. Kirpputoreilla, kierrätyksessä. Kaatopaikalla. Kaduilla. Säkeissä, kasseissa ja pusseissa. Minulla ja sinulla on.

Osta, osta, osta, mutta ota myös vastuu. Äänen tulisi kuulua kaupan liukuoven auetessa. Ennen ostoskoriin klikkaamista.

Jokainen ostettu tavara on roska myöhemmin, ellei se ole kompostoituva. Uuden tilalle uutta, koska kyllästyttää. Koska on aikaa. Koska on rahaa. Valinnanvaikeus. Tavaranpaljous. Runsaudenpula. Kaapin sisältö on jo nähty, niistä pitää päästä eroon. Ne pitää käyttää loppuun.

Ekologisuus on jo kauppatavaraa. Osta eko, muovipullossa joo. Minnehän sekin pullo päätyy tyhjennyttyään? Roskakasan kukkuraksi. Älä osta mitään, on ekoteko. Katsele ympärille. Vaihda. Pyydä apua toiselta. Älä kyllästy, vaan koita nähdä uusin silmin. Olemassa oleva on hyvä. Se on paras. Kerran haluttu, kerran hankittu. Parasta käyttöön.

Heidi kirjoittaa mahtavaa blogia aiheesta. Käy lukemassa Vuosi ostamatta mitään



Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint