keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Juuso-huussi

Vuoden 2018 viimeiset päivät sujuivat joutuisasti kuivakäymälän viimeistelyremontin parissa. Tämä extempore ajatus pintarempasta ponnahti toteutukseen asti pöntön tyhjennyksen yhteydessä, koska kerrankin tyhjensin koko käymälän ylimääräisistä rojuista perinpohjaista siivousta varten. Avaraksi jäänyt tila houkutteli viimeisillään raskaana olevaa emäntää hommiin ja siitä syntyi muutamassa päivässä jo puoliksi viimeistelyvalmis vessa.

LÄHTÖTILANNE OLI TÄMÄ:

Keskeneräinen huussi.

Sieltä täältä puuttuu jotain.

Niinkuin kahdesta ylläolevasta kuvasta voi havaita, jäi käymälän viimeistely vähän kesken sen valmistuttua Santun sekä appiukon toimesta talon verannalle. Käymälä oli käyttökelpoinen raakileenakin, joten tärkeämmät hommat odottivat muualla talossa. Muuttomme aikaan pöntön virkaa toimitti paljon alkeellisempi pönttö, joka vasta menneenä kesänä vaihtui onneksemme tähän nykyiseen, alta tyhjennettävään yksilöön. Pönttö on Biolanin perussettiä, sattumusten kautta nimekseen saanut Juuso-huussi ja todella kätevä sellainen verrattuna edelliseen, kannettavaan malliin. Kyllä, ensimmäiset vuodet tosiaankin kannoimme täysiä pöntöllisiä jätettä kotimme ulkorappuja alas kottikärryihin ja siitä sitten ulkokompostiin. 

Muita kuivakäymälään liittyviä juttuja voit lukea täältä:


Nyt jo hymyillen muistelemme painavan jätelaitoksen kantamista ja siitä seurannutta tuskanhikeä, vaikka tästä onkin kulunut aikaa vaarallisen vähän. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole, ellei Juuso ota hatkoja ja kasvata jalkoja alleen. Niin sitä osaa olla kiitollinen pienestä-suuresta kehityksestä, kun on jo pitkän tien paininut kirjaimellisesti raskaiden paskahommien parissa. 

Sitten takaisin remonttiin. Aikeenani oli asentaa käymälätilaan vain lattialistat. Surrautin ne nopeasti raakalaudasta, näyttämällä pintaan hiomalaitetta ja maalaamalla ne mustaksi ennen asennusta. Maalausvimma levisi sitä myöten koko vessan lattiaan, jonka nopeasti pinnalta hiomalla sainkin samaan maalauskuntoon uusien listojen kanssa. Pidän lautalistojen tuomasta, vähän ronskistakin vaikutelmasta. Valitsin mustan maalin ensisijaisesti siksi, että neljän suuren ikkunan toimesta käymälä on valoisa, eikä musta väri syö valoisuutta tässä tilassa liikaa. 

Mustaa lattialistaa kuivumassa kuistilla.

Valkoista ikkunalistaa maalattuna keskellä tupaa.

Uudet lattialistat sekä maalaus eivät suinkaan tälle touhukkaalle emännälle riittäneet, vaan aloin sutia maalaukseltaan keskeneräisiin seiniin lisää läpikuultavaa, vaaleaa maalia. Tarkalleen ottaen paneelilakkaa, jota muuttaessamme taloon jäi ylimääräiseksi. Lakka ei ole ideaali vaihtoehto, kun alkaa sutia raakalautaseinää. Tulipahan kuitenkin sudittua ja taltutettua tämä loputon kokeilunhimo äkkiseltään koko emännän vallanneen remonttihingun lisäksi. Samassa rytäkässä heivasin ikkunat alas imuroidakseni tuplaikkunoiden välikön sekä pestäkseni lasit kirkkaiksi. Eikä ikkunat tietenkään näyttäneet yhtään hyvältä ilman uusia ikkunalistoja. Siispä tämä rouva suuntasi jälleen sirkkelin pariin sahailemaan ikkunoille niiden arvoisia kehyksiä.

Koska touhutessani en osaa aina suunnitella itselleni kunnollisia työtiloja, kuivuivat lautalistat siellä täällä asunnossa. Muutenkin meidän remonttiarsenaalimme sijaitsee kodissamme joka puolella, joten loogista on työskennelläkin siellä, mistä sopivat remonttitarpeet löytynevät. 

Huussin seinissä kuultaa nyt vaalea pinta ja valkoiseksi maalatut ikkunalistat ovat nakutettuina paikoilleen. Kommelluksitta en listojen kanssa välttynyt, sillä epähuomiossa olin asettanut sirkkelin sahauskulman pikkaisen ohi 45 asteen. Onnekseni niin, että pienellä uudelleen sahauksella sain jo leikatut laudanpätkät oikeaan kulmaan ja lopulta paikoilleen. Jatkossa pitää olla tarkempi laitteiden asetusten kanssa ja mieluummin tarkistaa asetukset liian usein kuin luottaa niiden olevan aina oikeassa.

REMONTTITILANNE NYT:

Melkein kaikki keskeneräinen rajattu taitavasti kuvasta pois :)

Tässä vaiheessa suunnitellaan jo vessan tulevia verhoja, jotka syntynevät muun muassa kierrätyksestä keräämistäni virkatuista pitsiliinoista.

Käymälä alkaa näyttää valmiimmalta. Vielä olisi asennettava koko tilaan kattolistat sekä rakennettava päätyseinän ikkunoille samanmoinen valkoinen lautalistoitus kuin sivuseinässä. Vessan vanha peiliovi kaipaa myös ehostusta sekä oviaukko pieniä rakenteellisia lisäyksiä. Jos käymälä joskus valmistuu pienintäkin viimeistelyä myöten, se tulee olemaan talomme ensimmäinen täysin valmis tila. Tällä mentaliteetilla sillä lailla valmis, että todennäköisesti se muuttuu pintapuolisesti elämämme aikana vielä monta kertaa.

torstai 10. tammikuuta 2019

Tämän vuoden teema on elämä

Eikä vähiten siksi, että perheemme täydentyi sumuisena maanantai-aamuna ihanalla vauvalla. Pieni Aleksei olkapäätäni vasten kertoo olemuksellaan sen, että elämässä pitää olla ennen muuta onnellinen. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.



Tänä vuonna tärkeintä on olla ottamatta elämää liian vakavasti. Tiedossa on isoja projekteja kotiin ja sen rakentamiseen liittyen. Uudenlaista arjenhallintaa nelilapsisena perheenä. Vauva. Työntekoa ja harmaita sadepäiviä. Niihin kaikkiin aion lisätä väriä ajattelemalla selkeästi, kuinka onnelliseen asemaan tämä elämä on meidät kuljettanut. Kun harmitus tulee, kutsun sen kylään, enkä enää pelkää. Silloin senkin kanssa on helpompi elää.

Tänä vuonna en anna vähäpätöisten juttujen keikauttaa mielialaani väärään suuntaan. Paitsi armoa itselleni antaakseni sallin sen hieman notkuvan. Vakavamielisillä ihmisillä synkät hetket ovat syvyydeltään kuilunomaisia, mutta ne tekevät taas niistä valoisimmista hetkistä ihan hirvittävän paljon kirkkaampia. Silloin noustaan vuorelle ja huudetaan kaikille ilosanomaa! Me ihmiset olemme erehtyväisiä ja ansaitsemme jokainen uusia mahdollisuuksia. Suunnitelmatkin tehdään vain niitä tarpeen tullen muuttaaksemme. Muuttumisella on elämässä oma, suuri tarkoituksensa.

Blogin päivitys on ollut joulutauon aikana kutkutteleva ajatus. Pieni tauko kuitenkin herätteli inspiraatiota ihan uudella tavalla. Jotkin luonnostelemani kirjoitukset saivat sisältöönsä kaipaamaansa täydennystä ja jotkin ylös raapustetut ajatukset kyytiä. Yleisesti jatkan kirjoittamista kuitenkin spontaanisti ja hyväksyn puutteeni paremmin. Ja kirjoitusvirheet, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Halusin saattaa raskauteni loppuun keskittymällä vain kotona olemiseen ja onneksi perheen joululoma sattui juuri tähän ajanjaksoon. Rutkasti yhteistä aikaa ennen uuden elämän syntymistä. Ja pianhan elämä syntyikin. Unettomien öiden saattelemana. Juuri oikeaan aikaan. Kiitollisena.

Toivotan ilolla kaikki blogiamme lueskelleet, sekä alusta alkain mukana olleet että uudemmat tuttavuudet, seurailemaan elämäämme Maalaisblogissa vuonna 2019! Kaikenlainen fiksu kommentointi on sallittua, sillä ilman ajatustenvaihtoa kirjoittelu tuntuu tyhjemmältä. Joka tapauksessa, tervetuloa mukaan!

Hyvää uutta vuotta kaikille teille siellä ruutujenne takana!

Kuinka kuivakäymälämme muuttuu, siitä seuraavassa postissa juttua. :)

Nina



lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulutauko


Jouluaattoon, josta nyt kaikkialla kohistaan, on aikaa enää viikon verran. Joulun aika alkaa viimeistään joulukuun ensimmäisestä päivästä, jolloin pikkutontut kinastelevat, kuka saa avata mummin tekemästä joulukalenterista ensimmäisen luukun.

Luukuista löytyy karkkeja sekä muinoin sanomalehdestä leikattu joulutarina joka päivälle. Tosin tarina olikin niin huonosti kirjoitettu, ettei kukaan ole jaksanut siihen perehtyä... Mutta tulipahan siivottua nekin paperinpalaset pois arkistoista!

Tulin tänään kirjoittelemaan kertoakseni Maalaisblogin jäävän pienoiselle hengähdystauolle loppuvuodeksi ja palaavan asiaan toivottavasti paljon sisältörikkaampana ensi vuonna. Haluan pitää nyt täyden fokuksen perheessämme, jossa tapahtunee piakkoin suuria elämänmuutoksia vauvan syntyessä perheen pienimmäksi. Niin ja onhan tuo joulunvietto tärkeää myös.

Tänä jouluna valmistamme kaksi ja puolimetrisen pirttipöytämme kukkuralleen ihania ruokia. Toivomuslistalla karjalanpaistia, kukkosia, riisipuuroa ja hedelmäsoppaa. Itse tehtyjä hampurilaisia. Kymmenen litran lasitölkki pullollaan suklaata. Toivottavasti onnistuneita sekä lapsille mieluisia lahjoja. Niitä joulun perusjuttuja.

Toivotamme teille jokaiselle, blogissamme visiitillä käyneille tovereille riumukasta joulua sekä vuodenvaihdetta!

Antakaa ajatuksenne läheisille ihmisille. Niille, joita ilman elämä ei olisi näin hyvää. <3

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Virkattu boheemi vauvan peitto

Valmis! Ja kokoa peitolla on kaikkineen 70 x 85 cm

Joulukuun alussa alkanut mammaloma muuttui nopeasti mummoiluksi, kun aika ajoin yllättävä neuloosi iski jälleen. Olin jo virkkaillut työni tiimoilla pienempiä juttuja, mutta teki kovasti mieli aloittaa jokin suurempi työ, jolle riittäisi nyt hyvin aikaa. Yksi ajatus vei opettelemaan uuden tekniikan, josta syntyi puoli peitollista virkattuja kuplia.

Havainnollistava englanninkielinen ohjevideo kuplien virkkaukseen löytynee täältä

Jouduin pähkäilemään melko kauan aloitussilmukoiden määrää, kunnes bongasin hyvän vinkin Lempipäiväni tänään -blogista, josta löytyi samaisella tekniikalla toteutettu pikkupeitto. Laitoinkin kiitokset vinkistä eteenpäin ja pääsin vihdoinkin aloittamaan työn melkoisen inspiroituneena. 

Kuplia ja kiinteitä silmukoita.

Minulla oli säästössä vuosia sitten alelaarista ostamaani Novitan Puro Batik akryylilankaa, jotka päätin nyt hyödyntää työssä. Valitsin juuri tämän langan ensisijaisesti siksi, että sitä sattui olemaan useampi täysi rulla ja langan tuntuma on kevyehkön pehmeä ajatellen tulevaa käyttökohdetta pienen vauvelin lämmittäjänä. Aloitin silloin joskus (hyvin absurdi käsite) virkkaamaan samaisesta langasta jo yhtä peittoa, joka jäi tuttuun tapaani kesken. Ajatuksena oli purkaa säästynyt peiton raakile langoiksi tähän uuteen työhön, mutta eihän peittopoloista enää säästöistäni löytynytkään.

Siispä kuplapeiton jatkeeksi piti keksiä jotain muuta, suunnitelma B.

Peiton viimeistelee piparkakkureunus.

Aloitin virkkaukseni 107 ketjusilmukalla ja peiton keskiosan kuplavirkkaukseen kului neljä kokonaista lankarullaa. Satuin kiertämään kirpputorilla ja löysin pussillisen jämälankoja neljällä eurolla. Niiden lankojen väriloistosta oli ihanaa valita peiton reunoille jatketta. Sain peittoon kokoa virkkaamalla kiinteitä silmukoita kuplapeiton ympäri aika boheemein lopputuloksin. Viimeistelin reunat kivannäköisellä piparkakkureunuksella. 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun sain valmiiksi näinkin suuren neuletyön. Ihmetyksekseni neuloosi ei aikaisempaan häilyvään tapaansa väistynytkään heiluteltuani koukkua ahkerasti muutaman viikon ajan, vaan sen sijaan inspiraatiota pukkaa jokaisesta lävestä.

Ihan kuin kuulisin, kuinka korillinen kirjavia jämälankoja huutelisivat neulojaansa... Tämä ei voi jäädä tähän!

Mitä tykkäät?

tiistai 4. joulukuuta 2018

Ekohippeyden kääntöpuoli


Ensin täytynee mainita, että hiukan kartan sanaa ekohippi sekä muita vastaavia, ihmisiä kategorisoivia ilmaisuja. Tein otsikon tarkoituksella kärjistäväksi, jotta kohta jutussani käsiteltävä pointti tulisi ehkä paremmin esille. Joka tapauksessa olemme mielellämme vain ihmisiä, jotka toki ovat kiinnostuneita elämään ympäristönsä kanssa jonkinlaisessa symbioosissa.

Sain idean kirjoitukseeni tänään, kun ajomatkalla kotiin mieleeni tulvahti montakin tapausta, kun joku tuttava on kyseenalaistanut ääneen seurassani todennäköisesti epäekologisia tai muuten ehkä omista tavoistani jokseenkin poikkeavia toimintatapojaan. Vaikka itse punnitsen jatkuvasti omia elämäntapojani kohti kuormittamattomampaa elämää, en koe tarpeelliseksi olla muiden nurkissa syynäämässä kuka tekee "väärin" mitäkin. Olen kohtaamassa ihmisen sellaisena kuin hän on ja kunnioitan hänen elintilaansa parhaani mukaan. Vaikka itse viittaankin lähelle eko-ihmistä, ei sinun tarvitse sellainen olla, jotta voisin sinusta pitää. Tottakai olen valmis jakamaan ajatuksiani ja käymään keskustelua ekologisemmasta elämästä, sillä se kiinnostaa minua ja koen tietäväni siitä jo tässä elämänvaiheessa jotain. 

Kenenkään ihmisen tuomitseminen kertaheitolla tai pikkuasioiden vuoksi eivät kuulu tapoihini toimia sosiaalisissa kanssakäymisissä. Jokainen ihminen on tärkeä omalla tavallaan ja erilaisuus on nimenomaan kiinnostavaa sekä ajatuksia herättävää. 


Uskon kaikkien lähimpien ihmisteni tietävän minusta sen, että luonnonläheisyys on yksi tärkeimmistä seikoista elämässäni. Nyttemmin olen tuonut ajatuksiani julkisemmaksi kirjoittamalla niistä blogia. Voisin yhtä hyvin miettiä elämäntapaamme liittyviä ajatuksia äänettömästi perheeni keskuudessa, mutta luontainen viettini kirjoittamiseen ajoi kasaamaan niistä valokuvausharrastuksen kera pysyvämmän kokonaisuuden tämän blogimme muotoon. Ajattelen sekä pohdiskelen paljon. Punnitsen tekemiäni valintoja usein ja koen suunnattomasti onnistumisia (ja epäonnistumisia) tällä tiellä, jota tallailen kohti omaa mieltä tyydyttävämpää elämää. Pyrkimyksenä mahdollisimman onnellinen elämä, meidän tavallamme.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan onneensa, oli se sitten tavalla tai toisella saavutettu. Toisen elämäntapojen tuomitseminen on kaikkien hyvinvoinnin kannalta täysin hyödytöntä.

Kun itse ajattelen lähimmäistäni, toivon hänen elävän mahdollisimman onnellista elämää ja siinä se. Omassa elämässäni punnitsen ja säästän, mutten koskaan katso ystäväni tekemisiä rapaisen linssin läpi arvostellen, muiden roskastamista syynäten ja jos joskus katsonkin, niin vain oppiakseni siitä jotain hyvää omaan ja perheeni elämään. Minulle tämä elämä on usein toinen toisiltaan oppimista sen sijaan, että energiaa kuluisi vain toistemme puutteiden etsiskelemiseen.

Pyrin kirjoittamaan tämän kirjoitukseni niin, etten jaarittelemalla liikaa antaisi itsestäni tarkoittamatta selittelevää vaikutelmaa. Kuitenkin lähimmäisiäni ajatellen koin tässä vaiheessa tarpeelliseksi mainita, että saatan pitää sinusta, vaikka et välttämättä kuljekaan samaa polkua rinnakkain kanssani. Jos et halua nauttia kanssamme vihersmoothieta, kyllä meiltä jotain muutakin vaihtoehdoksi löytyy.

Pointti. Ihmistä voisi suuressakin mittakaavassa yrittää tarkastella kokonaisuutena sen sijaan, että keskityttäisiin liikaa yksilön yhteen tiettyyn ominaisuuteen. Harvempi meistä täällä verrattuna toisiinsa on samanlainen ja toisen ihmisen kanssa ei tarvitse olla kaikessa samaa mieltä. Mikä mahdottomuus se olisikaan. Minussa asuu luonnon lähellä elelevä ekohippi, mutta olen sen lisäksi perheenjäsen, ystävä ja ihminen. Ihan tavallinen ihminen, niinkuin sinäkin. 

Elämä on yhtä oppimista konsanaan ja sellaisena haluan elämääni elellä hamaan tappiin asti. Uskon oppivani vielä vanhuksenakin ja suhtaudun kasvamiseen hyvin positiivisesti.


Täällä alkoi maanantaina hyvin sateisissa ja liukkaissa merkeissä nopeasti vastaan tullut mammaloma. Uskomatonta ajatella, että kuukauden päästä perheemme on kuusihenkinen. Sitä ennen tulee joulu ja uusivuosi. Sen jälkeen vauva, lasten syntymäpäiviä ja kevät. Kuuden kuukauden kuluttua alkaa orastava kesä. Aikakapseli syöksyy hurjaa vauhtia eteenpäin, jolloin melkein toivoisi välillä tipahtavansa kyydistä voidakseen nauttia tästä olemassa olevasta hetkestä vielä hitusen kauemmin. 

Ihanaa joulukuuta kaikille ja yrittäkäähän pysyä pystyssä tuolla liukkailla teillä.