Vanha kamiina kesäkeittiön grilliksi


Olen ollut vannoutunut kirppiksillä kävijä siitä asti, kun sellaisia alkoi ympärilleni rakentumaan. Muistan selkeästi, miten mielenkiintoista oli käydä hypistelemässä myyntiin tuotuja, erikoisia ja hassuja tavaroita. Muistan sen onnen tunteen, kun muutamalla eurolla sai jalkaansa uutta vastaavat farkut. Vaatekaupat saivat melko pian korvaajansa kirppiksistä, joiden avulla pystyi pukeutumaan niin persoonallisesti kuin huvitti.

Vielä tänä päivänä teen ostoksia kirpputoreilla, mutta on suhtautumiseni tavaraa kohtaan heittänyt totaalisen voltin. Enää en etsi päälle puettavaksi hienouksia, vaan käyttövaatteita ja niitäkin vain tarpeeseen. Kahdesti vuodessa vaatekaappi kaipaa lisäystä, useimmiten alusvaatteita.

Katson tavaraa lähinnä sillä ajatuksella, että tuotakaan en elämääni tarvitse.


KOKEMUKSIA KIRPPISPÖYDÄN PITÄMISESTÄ

Olen pitänyt eri kirppiksillä myyntipöytää yli kolmelymmentä kertaa. Myyntivoittoni ovat vaihdelleet 20 eurosta voitokkaaseen 750 euroon. Parhaimpina myyntikausina, maksimissaan yhden kuukauden aikana, hyvää tavaraa on ollut enemmän. Se näkyy heti tuotoissakin.

Ihmiset potevat tavaraähkyä.

Kirpputorit ovat olleet olemassa jo niin monta vuotta, että siihen liittyvä kulttuuri sekä ostokäyttäytyminen ovat ehtineet muuttua. Kirpputorien synnyn alkuaikoina kaupaksi meni melkein mitä vaan, kun taas nykyään moni ihminen potee tavaraähkyä ja ostaa mielellään vain tarkoin valittua tavaraa. Kaikesta ostetusta ei olekaan enää helppo päästä eroon.

Kirppis on kuitenkin monelle harrastus ja vanha tavara on nyt in!

Kirpputorilla myymiseen kannattaa nähdä vaivaa, niin kuin kannattaa muunkin mielekkään työn tekemiseen. Vaikka itsepalvelukirppiksellä ei tarvitse seisoskella tuntikausia myymässä, myyntipöytä ei hoida itse itseään.

Myyntipöydän järjesteleminen on kaikkein tärkeintä. Siistit tavarat siistissä järjestyksessä ovat omiaan herättämään ostajassa mielenkiinnon.

Vuosien kokemuksella sanoisin, että pöytää kannattaa käydä järjestelemässä uudestaan kahden - kolmen päivän välein. Tavaraa kannattaa käydä lisäilemässä säännöllisesti ja toisaalta taas poistaa pöydältä halvimmat, huonokuntoisimmat ja siellä kauiten seisoneet tavarat.

Myytävien hinnoittelu tuottaa aina vähän päänvaivaa, vaikka olen kehittänyt siihen aika hyvän, kysyvän moton:

Mitä olisin itse tästä tuotteesta valmis maksamaan?

Kirppisten parasta antia ihmiselle on löytöjen tekeminen, joten hintojenkin tulisi olla hyvän kaupan mukaisia. Toisaalta ei taas liian halpoja, jotta myyjä saa itselleenkin jotain. Kaupasta pitää jäädä hyvä mieli molemmille osapuolille.

Huomion arvoista nykypäivän kirppismyyntiä ajatellen on se, että vaatteet eivät mene kunnolla kaupaksi. Hyvä että menee ilmaiseksi. Tästä kiitos kertakäyttökulttuurin, sillä halpa vaate on myös valmistettu kertakäyttöiseksi.


Katsoin viikonloppuni ratoksi Netflixistä dokumentin The Minimalists, jossa ei varsinaisesti ollut mitään uutta, mutta se onnistui inspiroimaan minua taas kerran käymään uuden karsintakierroksen oman kotini irtaimistokaaoksessa. Paljon käyttökelvotonta päätyy valitettavasti suoraan jätteiden kierrätykseen, mutta onneksi osalle löytyy aina uusi koti.

Olen tyytyväinen muutokseen, mikä ostokäyttäytymisessäni on näiden vuosien aikana tapahtunut. Pelkästään roskiin heitettyjen tavaroiden määrän näkeminen sanelee sen, että oikea päätös on olla ostamatta kotiin yhtään mitään harkitsematonta.

Harkittu ostopäätös näkyy iloisessa mielessä myös pankkitilillä.

Voitokkaan kirppiskuukauden sekä lievenneen tavaraähkyn jälkimainingeista,

Nina
Kotitekoinen toffee: nam! Halpaa, helppoa ja hyvää.

Olen jo tovin luonnostellut tätä postausta mielessäni ja on sitä jokunen lukija ehtinyt toivoakin. Yritän nyt tiivistää ajatukseni yhteen, mitä tulee pienen budjetin varassa syömiseen.

Kaalia ja riisiä.

Perheen ruokailun järjestäminen ei ole aina helppoa, kun tähän käyttöön jäänyt kuukausibudjetti on pieni. Tällöin apunamme on ollut tieto mahdollisimman hyvin ravitsevista raaka-aineista sekä tarkoin harkittu ostoslista.

Hyviä talouteemme valikoituneita, jokapäiväisen aterioinnin raaka-aineita ovat kaalit, riisi ja ohra, puurohiutaleet, maustamattomat jugurtit ja maito, hedelmät, kananmunat, lihaa viikon muutamille aterioille sekä monipuolisesti vihanneksia. Syömme sekalaisesti kaikkea, mutta ruokavaliomme painottuu suurilta osin kasviksiin.

Riisinkeitin on suurperheruokailun pelastaja.

Riisin valmistamisessa meillä on ollut aina apuna riisinkeitin, jolla saa koko perheelle kerralla valmiiksi lisukkeen kahteen ateriaan. Riisinkeittimet ovat suosittuja aasialaisessa keittiössä, mutta Suomessa harvemmin törmää keittiöissä sellaisiin. Tällaisen vekottimen hankkimista voin suositella kaikille riisiruokien ystäville. Riisi, kuin myös ohrakin, valmistuu muun ruuanlaiton ohessa juuri täydellisen kypsäksi antamatta sille ylimääräistä huomiota.

Rakastamme aasialaista ruokaa ja valmistammekin usein sen kaltaisia sekoituksia. Pohjana niissä on riisi, ohra tai peruna ja muu aterian osuus koostuu vaihtuvista kasviksista sekä vaihdellen pavuista, lihasta tai kananmunasta. Teemme usein aterioille lisäksi jogurttikastikkeita sekä chiliöljyä, joilla saa kivasti varioitua muuten melko samanlaisia ruokia.

Aasialainen ruoka on monipuolista, terveellistä ja yleensä aika vähärasvaista. Siinä suositaan samalla aterialla sekä kypsää että raakaa, lämmintä ja kylmää, suolaista ja makeaa sekä mausteisia kastikkeita ja öljyjä. Salaatiksi teemme lähes aina raasteita kaalista, porkkanasta ja miksei muistakin juureksista.

Tämä kuva on napattu ruuanvalmistuksen yhteydessä. Emme siis suinkaan syö raakaa lihaa.

Lihaa pääraaka-aineen sijasta mausteeksi.

Minä en ole koskaan ollut liharuuanlaittaja, joten harmillisen usein tulee ostettua kotiin perus tylsää jauhelihaa. Toisinaan lihan osuutta ruuissamme paikkaa puolen kilon file, josta riittää jopa kolmelle eri aterialle. Lihan ei tarvitse näytellä ateriassa pääosaa, vaan sitä voi käyttää huomattavasti vähemmän, vain makua antamaan. Einesruoka ei ole kuulunut vuosiin perheemme ravitsemukseen, vaan teemme ruuat alusta alkaen itse. Joo, tietysti niitä poikkeuspäiviä on, jolloin on helppoa avata paketista pinaattiletut ja laittaa niitä voin kera mikroaaltouuniin.

Kasvattelemme pihallamme ruokaa, mutta pieni määrä ei vielä riitä korvaamaan kaupassakäyntiä. Sipulia saamme omasta maasta koko kesäksi ja vielä syksylläkin. Perunaa hyvin todennäköisesti syksymmällä myös. Kaikki muu ruoka tuleekin tässä vaiheessa, kun voimme vasta haaveilla omavaraisuudesta, kaupasta tai lähituottajilta.



Viikon ateriasuunnittelu ja ostoslista!

Pystymme säästämään ruokakuluissa valmiiksi suunniteltujen ostoslistojen avulla. Jos budjetti on ollut 60 euroa, saamme helposti suunniteltua sillä rahalla neljän - jopa viidenkin päivän ruokailut. Syömäreitä meillä on viisi kappaletta, koska yksi kasvaa vielä rintamaidolla.

Taloudessamme syntyy ruokahävikkiä hyvin vähän. Lähes aina saamme syötyä kaappimme tyhjiksi ennen uutta kauppareissua, mutta muutamia vararuokia tietysti säilötään pahan päivän varalle. Hävikkiä pystyy minimoimaan hyvän ateriasuunnittelun lisäksi niin, että luovii edellisen päivän jämistä seuraavalle aterialle pohjan. Esimerkiksi edellisen päivän ruualta jääneistä riiseistä teemme usein riisikeiton tai mausteista paistettua riisiä sekalaisilla kasviksilla. Kastikkeet jäänteet voi hyvin käyttää uuden kastikkeen luomiseen vähän kuin leipäjuuren tavalla. Puuron jämät taas saa upotettua leipätaikinaan. Pienoisella luovuudella pystymme käyttämään hyödyksi kaikki jo ostetut sekä valmistetut ruuat, toki ruokapurkkien raapiminen uudeksi ruuaksi tarvitsee joskus oikeaa asennetta. Aina ei huvita ruuanlaitto varsinkin, kun kaapissa ei ole mitään muuta kuin pitkän kautta valmistettavia raaka-aineksia.

Ravitsemuksesta pystyy pitämään hyvää huolta vähälläkin rahalla. Toinen juttu onkin mieliteot, joiden vallassa on joskus vaikea tehdä oikeita ostopäätöksiä.
Orkideani eli perhoskämmekkä, nyt.

TÄLLÄ TAVOIN SAIN ORKIDEANI KUKKIMAAN:

Jätin kukkaseni kutakuinkin hoitamatta. Lisään vain välillä vettä. Unohdan orkidealle tarkoitetut lannoitteet ja muut ohjeet, joita olen epätoivoisesti netissä selaillut pelastaakseni ostohetkellä niin kauniisti kukkineen kasvini. Jätän hankkimatta orkidea-opukset.

Kaikkea edellä mainittua on kokeiltu, mutta mitä ilmeisimmin kaikki riippuu oikean kasvupaikan löytämisestä.

Sijoita orkideasi runsaaseen valoon, muttei suoraan auringonpaisteeseen.

Sain kaksi vuotta sitten vaarilta syntymäpäivälahjaksi kukkasen, jonka tunnistin heti orkideaksi. Kyseisiä kasveja on majaillut luonani ennenkin, mutta erittäin huonolla menestyksellä. Ikkunalaudallani on tönöttänyt hitaasti kuolevia vihreitä varsia, joiden kukkimisesta ei ollut tietoakaan. Jo valmiiksi kukkaseni kanssa toivon menettäneenä kiikutin sen vessan ikkunalaudalle, johon unohdin sen hyväksi toviksi itsekseen oleilemaan.

Meidän kuivakäymälässä on kesät, talvet lämmin ja vedoton ilmasto. Vessan kaksi seinää koostuu neljästä isosta ikkunasta eli valoa piisaa valoisana aikana runsaasti. Päivittäin vessakäyntejämme koristaa kaunis orkidea, jonka alusruukun muistan silloin tällöin täyttää vedellä. Säännöllisen epäsäännöllisesti tietenkin. En ikinä odottanut orkidean alkavan antamallani (olemattomalla) hoidolla kukkimaan, mutta tadaa: Edellisenä kesänä kukkia tuli viisi kappaletta ja viime vuonna kasvin varsia koristi yhteensä 16 kukkaa!

Mitä hoitoa orkideani on siis saanut?

Ei mitään, paitsi epäsäännöllisen kastelun. Lämmin ja vedoton kasvupaikka sekä paljon luonnonvaloa.

Orkidea viihtyy läpinäkyvässä ruukussa, jotta ilmeisesti juuret saavat paljon valoa pysyäkseen hyväkuntoisina. Ruukun olen upottanut matalaan alusruukkuun, jonka täytän vedellä kuukauden tai kahdenkin välein. Juuret imevät vedet ruukusta todennäköisesti viikossa, jonka jälkeen kasvi kuivahtaa ikkunalaudalla. Kastelu toistuu aina vaiston tullessa, mutta ei liian usein.

En ole todellakaan mikään orkideankasvatuksen ammattilainen, vaan pyrin toimimaan vaistonvaraisesti niin kukkien kanssa kuin elämässä muutenkin. Hoito-ohjeet ovat minun huushollissani todellisia, mutta ei liian vakavasti otettavia. Koin tarpeelliseksi nostaa runsaasti kukkivan kasvini korkealle pallille, sillä ensimmäistä kertaa tiedän, millä tavalla se pysyy kanssani hengissä. Varmasti siellä on joku, jolle tämä teksti voi olla helpotus.

Kauniiden kukkien parista,

Nina

Orkideani viime vuonna.


Kattava ja virallisempi paketti orkidean hoidosta löytyy esim. Suomen orkideayhdistyksen nettisivuilta.
Joku tuholainen käy vuosittain kiusaamassa luumu- ja kriikunapuitamme. Silti tänäkin vuonna pääsemme maistelemaan satoa.


Mansikkamaalla, jossa kasvaa lisäksi sipulia ja kehäkukkia, koristaa jättimäinen tulikukka!


Keskiviikkoaamuna kolmevuotias ehdotti piknikkiä ulkona. Pieneen reppuun oli jo pakattuna juomapullo, unikaveri sekä pari klementiiniä. Lähdimme muutkin oransseja hedelmiä taskuissa pihalle, jossa odotti valmiina piknikalustaksi aseteltu vanha matto. Tulin tehneeksi samalla valokuvauskierroksen kauniisti kukkivassa puutarhassamme sekä siinä samalla rattaita työnnellessä nukuttaneeksi kohta puolivuotiaan vauvan päiväunille.

Puutarhassa näytti hyvältä. Jokaista kukkapenkkiä ympäröi liuta rikkaruohoja, mutta ei haittaa. Vasta leikattu nurmi tekee pihaan tarpeeksi siistin vaikutelman, jolloin penkinreunuksilla kasvavat luonnonkasvit eivät juuri häiritse näkymääni.

Tänä kesänä popsimme omasta maasta herkkuja enemmän kuin milloinkaan ennen. Hyvää satoa ovat jo tehneet paikallisista siemenistä kasvaneet kirsikkatomaatit sekä viime syksynä alennusmyynnistä hankitut mansikat!

Lapset maalailivat mansikkamaalle punaisia kiviä hämäämään rastaita.




Ehdin kulkea vain ulko-oveltamme suoraa polkua etupihan toisella laidalla siintävän mansikkamaan kohdalle, kun olin napannut kaulassa roikkuvalla kameralla ainakin kaksikymmentä kuvaa. Kaikkialla on valtavan kaunista juuri nyt ja lapsilla niin kivoja touhuja, joita on ilo ikuistaa valokuviinkin.

Olen tehnyt jokaiselle lapselle oman valokuva-albuminsa, joihin tulostutan kaksi kertaa vuodessa muutamia hetkiä heidän elämästään muistoksi. Lapset ovat tykänneet omista kirjoistaan hirveästi ja selailevatkin niitä lähes päivittäin. Jokaisella kerralla yhtä suurella innolla, kuin muistot heräisivät aina uudestaan henkiin.

Viime kesänä työstämämme kukkamaa, johon on istutettu lahjaksi saatuja kasveja aina Mäntyharjulta asti.


?

Minussa täytyy olla jokin vikana, koska kukkien nimet eivät tahdo jäädä helposti mieleeni. Ihmisten nimet taas jäävät, joten ihan uuno en ole. Pihallamme alkaa olla jo useita minulle vielä nimettömiä kukkia, mutta ei hätää. Kukista paljon tietävä ystävämme on onneksi vain puhelinsoiton päässä, joten on otettava jonkun kesäpäivän tehtäväksi kutsua ystävä visiitille, keittää vanhalla mutterikeittimellä kahvit ja kävellä kierros puutarhassamme ruutupaperin ja kynän kera. Jonkinlaiset kyltit olisikin varmaan hyvä rakentaa kullekin kasville, jotta niiden tiedot jäisivät paremmin mieleen.

Ylläolevasta sinisestä kukasta kysyinkin jo kerran blogissa. Sain vastauksen, mutta uskotte varmaan - se tieto on jo lipunut paikkaan Unhola. Hyvä minä.

Lapset kastelemassa omia vesimelonejaan. Kasvattavat kuulemma niin isot hedelmät, että mahtuvat itse sisälle!



Meidän perheessä lapset osallistuvat kotitöiden ohella myös puutarhahommiin, jokainen ikätasonsa mukaisesti.

Erilaisten kasvien kasvattaminen siemenestä asti on ollut voittoisa oppikoulu meidän pienille ja myös meille itsellemme. Kylvö, taimen kasvun seuraaminen, istutus ja kasvin hoitaminen ovat olleet yksi kiinnostavimmista asioista arjessamme, johon jokainen perheenjäsen on tykästynyt omalla tavallaan. Yksi tykkää kastella, toinen enemmänkin katsella. Lapsetkin tunnistavat jo tosi monta vihannesta niiden vihreiden osien perusteella.

Jokainen lapsi valitsi keväällä yhden kasvin, jota hoitaa tänä kesänä. Kasvatettavaksi valikoitui kolme vesimelonia, joita he käyvät vuorotellen hoitamassa etupihan kasvimailla.

Tässä kasvipenkissä kasvaa monipuolisesti kaikkea hyödyllistä.

Sipulia, punajuurta, papuja, perunaa... Odotamme siemeniä, emme niinkään suurta satoa.

Sain istutettua paljon toivomaani minttua yrttipenkin alkuun. Kuvassa on kahta eri lajia, joista toinen on saatu ystävältä ja vasemmanpuoleinen (ihana!) suklaaminttu puutarhakaupasta.
Olen ennenkin maininnut tavoittelevamme pääosin monivuotista hyötypuutarhaa. Istuttelemme tontille hyvin mielellään marjapensaita, hedelmäpuita sekä yrttejä, jotka vuosi vuodelta leviävät ja rehevöityvät maassa. Yrttien talvehtimiseen täytynee perehtyä vielä kesän aikana. Näin näkymin aiomme asetella niiden päälle havuja syksyllä ennen kuin  talvi alkaa kolkutella ovella.

Rentouttavia kesäpäiviä toivotellen,

Nina



Laiska puutarhuri täällä, päivää.

Ei vaan. Kyse ei suinkaan ole laiskuudesta puutarhanhoitoa kohtaan, vaan pikemminkin ajan säästämisestä kaikkeen muuhun tarpeelliseen toimintaan. Sellaista muuten on ja paljon. Neljän pienen lapsen äitinä voisin ajatella, että kiire kyllä helpottaa lasten kasvaessa. Toisaalta eläkeläisten kanssa ystävystyttyäni huomaan, että vanhan kiireen tilalle nokkelat ihmiset keksivät kyllä uusia sellaisia. Vanhenemisessa kyse ei siis ole suinkaan ajan vapautumisesta, vaan sen siirtämisestä toiminnasta toiseen. Lastenhoito vaihtunee joskus muihin hyvän elämisen tekemisiin.

Kun mietin unelmieni puutarhaa, mietin villiviidakkoa. Viidakkoa, jossa valikoitujen kukkien seassa rehottaisivat myös kaikenlaiset luonnon levikit. Suuren ruohonleikkureilla leikattavan nurmen sijaan astelisin kauniiden kasvirykelmien sekaisilla poluilla, joita tallatessa mielessä olisi aina pieni jännitys, minkä päälle astuu. Ötökät sekä luonnonvaraiset eläimet ovat osa omaa elämääni.




Napsisin unelmieni puutarhasta lautaselle villiyrttejä niiden valloittamilta alueilta. Keräisin vihanneskoriin herkkuja kasviruokia varten, jotka maustaisin oman pihan useilla yrteillä. 

Meidän puutarhamme oli muuttomme aikaan pelkästään niitty sekä täynnä hevosten kavioiden tallaamia kuoppia. Siellä täällä kasvoi heinää ja vain pieneen osaan pihaa oli leikattu leikkurilla pläntti, josta pääsi talolta hyvin navettaan. Purimme pihalta pari rautalanka-aidasta valmistettua kehikkoa, joiden sisällä toisessa oli muutama unohtunut peruna ja toinen oli mitä ilmeisimmin koiria varten. Ensimmäinen puutarhapuhteemme kohdistui yhden purkulaudasta valmistetun kasvipenkin rakentamiseen, joka sai raaminsa vanhasta perunamaasta. Sinne istutimme kaksikymmentä tomaatin tainta.

Aloimme niittää etupihan laajaa heinikkoa lahjaksi saadulla viikatteella. Saimme työllä aikaan alueen, jonne pystytimme pihamme ensimmäisen nuotiopaikan. Pikkuhiljaa aloimme istutella puutarhaan itse kasvatettuja sekä perheemme läheisten ihmisten tuomia kasveja ja puita. Etupiha sekä tulevat aikomuksemme puutarhan kasvattamisen suhteen alkoivat hahmottua suhteellisen pian muuttoamme seuranneen talven jälkeen.

Unelmieni pihassa kasvaisi pelkästään monivuotisia hyötykasveja sekä kauniita vanhojakin perennoja. Sitä kauniimpana pidän kukkaa, mitä suurempi tunnearvo sillä on. Siispä lahjaksi saadut kasvit ovat kaikista lähimpänä sydäntäni ja mielelläni ilahdutan ystäviäni, joilla puutarhaa on, samankaltaisilla lahjoilla. Ostamme hyvin vähän puutarhakaupoista, mutta muutamia hankintojakin olemme tehneet. Kerroinkin jo uusimmasta kukastani, pionista ja sen lisäksi tulleista monivuotisista yrttikasveista. Toivon, ettemme tulevaisuudessa tarvitsisi ruohonleikkuria ollenkaan. Niittokoneesta tosin olemme haaveilleet, joten ihan koneettomana en käsiämme näe kymmenen vuoden päästäkään. Olenko koskaan kertonut kammostani koneisiin?

Haluan sijoittaa puutarhaamme oleskelupaikkoja jo valmiiksi suunniteltuihin kohtiin, joista laajalle leviävä näkymä on kaikkein kaunein. Niitä on tällä hetkellä etupihalla kolme kappaletta, jossa yksi ja ainoa puutarhakalustomme on seilannut, vaihdellen paikkaansa vuoden välein. Kaikkein mieluiten kasviemme kastelun hoitaisi itse ilmasto ja kastelukannujen kantaminen olisi vain valittuja ruukkukasveja varten. Halutessani voin valita puutarhaani vain sellaisia kasveja, joita lyhyehköksi jäävä Suomen kesä pystyy avuinensa kasvattamaan, mutta tietysti se tarkoittaisi minulta uhrauksia. Kaikkea ei voi kasvattaa, jollei ole valmis antamaan sille aikaa.

Puutarhaunelmoinnin tuoksinassa terveisiä lähettää,

Nina