Sivut

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Toinen kerta avannossa



Toinen kerta avannossa on nyt takana ja olo on mitä mainioin. Veden "lämpötila" vahvistettiin olevan kolme astetta plussan puolella, joten varpaat saivat taas mukavaa pistelyhoitoa pulahtamisen jälkeen. Ajattelin viime uintikerralla, että seuraavalla kerralla saatan helpommin jänistää uimisesta, kun jo valmiiksi tiedän veden olevan kylmää. Niin ei kuitenkaan käynyt edes mielessäni tehdä, vaan rohkenin reippaasti hyiseen järveen. Olo on keveä kuin perhosella ja päivä aukenee todella paljon virkeämmin kuin joinain harmaina aamuina. Varpaat lämpenevät leivinuunin edustalla, joten mikäs tässä on ollessa.

Suosittelen todella avantouinnin ja saunan yhdistelmää kaikille kykeneville. Uskon sen toimivan  mahtavan olon tuottajan lisäksi hyvänä flunssanestolääkkeenä. Jospa taudit pysyisivät loitolla tänä talvena.

Talven tulo ei ole ahdistanut minua lainkaan. Toki ilmat ovat olleet sateen ja kuran myötä hieman luotaantyöntäviä. Olemmekin majailleet isoimman osan vuorokausista sisätiloissa ja silloin kun emme, täyttyvät talon molemmat eteiset pian kuravaatteista ja mutaisista kumisaappaista. Sateella kuuluu hyppiä kuralätäköissä, joten mitä minä olen siihen enempää neuvoja antamaan. Pipsa possun isän sanoin: Kura karaisee! Lätäköt kuuluvat lapsuuteen, näin se vaan on. Hyödynnän aikani sisällä järjestelemällä keräämiäni kankaita sopiviin pinoihin. Kuistilla odottaa seitsemän jätesäkillistä kierrätysvaatetta pääsyä leikkuupöydälle. Lisäksi saan ajan kulumaan lennokkaasti kotihommien parissa, jotka eivät tunnu loppuvan koskaan. En edes pyri enää siihen, että kaikki hommat muka olisivat päivän lopuksi tehty. Ehtiihän niitä tehdä huomennakin.

Talven tulo vie elämästäni tietyn kiireyden ja tekemisen pakon tunteen. Kesällä poden joskus huonoa omatuntoa siitä, etten oikein jaksa kierrellä kesätapahtumia siellä täällä. Nautin vain olostani paikoillaan ja uudesta isosta pihastamme, jonka kimppuun pääsemme taas puolen vuoden kuluttua.

Tuottaako kaamos sinulle kyllästymisestä harmaita hiuksia vai onko talven tulo pikemminkin rauhoittavaa?


torstai 16. marraskuuta 2017

Mekko kierrätyspaidoista

TILKKUMEKKO


Rapunzel-mekko: 98% kierrätettyä materiaalia (ompelulanka on uusi)

Olen viimeaikoina laittanut ompeluhuonetta järjestykseen. Availlut pusseja ja penkonut pahvilaatikoihin pakattuja kankaita. Kävin läpi keräämiäni kierrätysvaatteita sillä silmällä, että tekisin niistä jotain uutta ja käyttökelpoista. Otin työn alle värikkäitä trikoopaitoja ja sain idean sovittaa aiemmin piirtämäni mekon kaavan niihin. Pilkoin vaatteet sopiviksi palasiksi sekä sovittelin niitä yhteen mustan villaneuloksen kanssa. Kaksi mekkoa on nyt valmiina.




Burn out -mekko: 60% kierrätettyä materiaalia 40% villaneulosta

Lapset ovat ihmisistä kaikkein avoimempia ja kertovat yleensä hyvinkin suoraan, mitä mieltä mistäkin asiasta ovat. Oli suuri kunnia saada kehuja juuri koulunsa aloittaneelta tyttäreltäni, kuinka hienoja mekkoja olen tehnyt. Lastenvaatteet ovat kiinnostaneet minua pakon lisäksi ihan muutenkin. Olen mietiskellyt viime vuosina paljon, miten vaatteisiin saisi yhdistettyä sekä mukavuuden, leikkisyyden että tyylikkyyden.

Tilkkumekko sisältää hyvin tärkeitä aatteita. Siinä yhdistyy kierrätysmateriaalien hyödyntäminen sekä luonnonmateriaalit. Yhteen mekkoon kuluu noin neljä kierrätyspaitaa, riippuen niiden koosta. Vaatteista käytän vain kaikista hyväkuntoisimmat osat ja blokkaan hankkimistani vaatesatseista ulos selvästi keinokuituiset vaatteet. Kierrätetty materiaali on harvemmin uuden sileää, joten uusiovaatteissa tulee näkymään niiden historiaa jossain määrin. Käytän vain käyttäkelpoista materiaalia, joten huonokuntoisimmat eteen tulleet vaatteet päätyvät oitis tiskiräteiksi tai muuhun kierrätykseen.

Leikkelin palasia noin kymmeneen mekkoon valmiiksi. Aikomuksenani on ommella mekkoja myyntiä ajatellen. Kunhan saan yritykseen liittyvän paperisodan selätettyä, tarkoitukseni on avata jonkinnäköinen nettikauppa suunnittelemilleni vaatteille. Myyntiin on tulossa myös Santun upeita puutöitä. Asiasta varmasti lisää myöhemmin!

Mitä tykkäät tilkkumekosta?

tiistai 14. marraskuuta 2017

Pikku-tontut jo siellä kuiskivat...



Alkava talvi on tuonut iloksemme kuraa ja vesilätäköitä, mutta myös yhä enemmän lisääntyvää punaista väriä. Nimittäin joulun odotus on alkanut. Kauppojen hyllyt ovat enenevissä määrin saaneet tonttuisaa ehostusta pintaan ja postilaatikosta löytyy kerran viikossa uusi lelukuvasto. Lasten rakastamat sivut ovat saapuneet jälleen hyppysiimme, joten joulun riemu on kirjaimellisesti julistettu alkaneeksi. Meidän kotiimme tupsahtaneet lehtiset ovat jo tapansa mukaan täynnä ympyröityjä leluja sekä joululahjalistan tynkää on väsätty jos jonkinmoista. Lahjaksi on haluttava jotain, vaikka ei oikein tietäisikään mitä.

Jouluna tulee lahjoja ja sillä selvä, pikku-tontut kuiskivat.

Meidän perheen lapset ovat onneksi aika vaatimatonta sakkia. Vaikka he silmät kiiluen selailevatkin lelulehtiä ja hykertelevät ajatellessaan uusia leluja huoneeseensa, eivät he tunnu oikeasti lisäyksiä hyllyynsä kaipaavan. Toki uusi tavara on aina kiinnostava, mutta he taitavat jo tietää, kuinka pienen hetken. Lapset kaipaavat lähinnä käyntikertoja uimahalliin, yllätysreissua pikaruokaravintolaan taikka pikakäyntiä ärrän jäätelötiskillä. Toimintaa, miksi sitä ei tuputeta perheille joulusin sen sijaan, että paras lahja olisi aina uusi tavara? Liput uimahalliin olisi hyvä ekoteko, sillä pelkästään pakkaamiseenkin kuluu huomattavasti vähemmän aikaa, vaivaa ja roskaa. Toki lahjapaketti on kaunis, värikäs ja yllätyksellinen. Silti, mietin vaan.

Jotta joulu ei muodostuisi täydeksi kulutusjuhlaksi, on käytettävä lahjojen hankinnassa hieman luovuutta. Kuinka toteuttaisin mahdollisimman roskattoman joulun, antamalla silti lapsille heidän ansaitsemansa ilon uusista leikeistä? Kuvittelen ostavani jokaiselle lapselle yhden tai kaksi lelua, jotka ovat kestävää laatua. Täten ne pystyy helposti kierrättämään eteenpäin, kun ne jäävät tässä kodissa tarpeettomiksi. Lisäksi ajattelen lapsille jotain kivaa toimintaa, vaikka liput johonkin aktiviteettiin. Eihän niiden välttämättä tarvitse olla niin sanottuja oikeita lippuja, vaan yhtä hyvin voisin keksiä itse lippujen juonen. Minulla on jemmassa kasa valokuvia lasten vauvavuosista alkaen, jotka meinasin koota albumeiksi. Jos ne ehtivät valmiiksi ennen joulua, saavat isommat muksut lahjaksi pienet kokoelmat elämänsä ensivuosista.

Millä taktiikalla sinä ostat joululahjoja ja ostatko paljon vai harkitusti? Teetkö mahdollisesti itse?

Kirjoitin aiheesta myös viime vuonna. Artikkeli löytyy tästä: Miinus viistoista prossaa

tiistai 7. marraskuuta 2017

Eka kerta avannossa ja 96 kukkosta

Hyvää iltapäivää täältä kuralätäköiden keskeltä. Viikko on alkanut työn touhussa, sillä valmistin äidilleni kaavoituksellisena kokeena kaksi jakkua joustavasta kankaasta. Ne onnistuivat hyvin ja työhuonekin näyttää siltä, että jotain on saatu aikaan. Ompeluhommat sujuvat jouhevasti, mutta vielä pitäisi perehtyä oikeisiin työ/istuma-asentoihin. Niska- ja hartianseutu ovat aina ihan jumissa muutaman tunnin ompelemisen saatteeksi. Tämä ei tietenkään ole suotavaa, sillä meinasin tehdä ompelemisesta itselleni ammatin.

Jakkuja erilaisilla päänteillä

Sunnuntaina aloitimme Santun kanssa avantouinnin. Vaikka avanto itsessään onkin vielä edessäolevien pakkasten päässä, oli vesi silti kylmää. Sanoisin, että yhden asteen paikkeilla. Uintipaikkaan meiltä on matkaa noin 15 minuuttia, joten saunomaan pääsemme sukkelasti. Vierustovereita, jotka kehuivat selvästi rentoutuvansa kyseisestä aktiviteetista, riitti koko lauderivin täydeltä. Me olimme poppoon nuorimmat, eli saimme kuunnella elettyä elämää vuosikymmenten takaa. Vanhempi väki tuntui olevan erittäin mukavia ja ottivat meidät noviisit vastaan avosylein (noin niinkuin kuvainnollisesti). Kylmä, henkeä salpaava vesi yhdistettynä papparaisten heittämiin, jokseenkin melko äkäisiinkin löylyihin, antoivat virkistävän ja höyhenen kevyen olon. Seuraava uinti on kahden viikon päässä. Nyt on jotain, mitä odotella hyvillä mielin.

Iso kiitos lapsia vahtineille perheenjäsenille, jotka mahdollistavat meille korvaamatonta omaa aikaa!


Viikonlopun pakkasimme muistolokeroon muutenkin hyvillä fiiliksillä. Perjantaista lauantaihin meillä oli pieniä yövieraita. Talo täyttyi ilmapalloista ja niiden puhkeamisesta, naurusta, itkusta ja ilosta. Kaiken kaikkiaan meiningistä hehkui hyvä ystävyys, jonka toisensa vauvasta asti tunteneet lapset keskenään jakoivat. Heillä oli niin hauskaa, että oli ilo seurata heidän keskinäistä dynamiikkaansa. Neljä touhukasta ja yksi pikkuinen touhutäti saivat vanhemmissa aikaan lievän uupumuksen, mutta mitäpä sitä ei kestäisi palleroisten vuoksi, vai mitä.



Suoritin muuten lauantaina pienoisen haasteen, kun valmistin Santun perheen bravuureita, kukkosia. Kukkoset ovat varioituja versioita riisipiirakoista ja ne ovat peräisin Pohjois-Karjalasta. Tulikaste sukuunpääsyyn sujui ilmeisesti hyvin, sillä makoisat 96 kukkosta syötiin porukalla parissa päivässä. Yleensä pyöreisiin taikinapohjiin tuli pieni muutos, kun keksin ottaa käyttöön sydämen muotoisen piparimuotin.

Kukkosten pohjia tulossa

Onko teidän suvullanne jokin perinneherkku taikka ruoka, jonka lähes kaikki perheenjäsenet tietävät? Meillä Varsinais-Suomessa on varmaankin rättänä eli mustikkakukko.

Myöhäissyksyistä viikon alkua!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Eettinen valinta: ravinto

Viime viikolla aloittamani postaussarja, Eettinen valinta, saa nyt jatkoa teemalla: ravinto.  Ensin täytyy kuitenkin kiittää teitä lukijoita kommentoinnista, sillä saimme oikein hyvän keskustelun aikaiseksi eettisempää pukeutumista koskien. Heititte ilmoille hyviä pointteja vastuullisempaan pukeutumiseen. Kiitos siitä.

Tässä vielä linkki kyseiseen artikkeliin: Eettinen valinta: vaatteet

 Kuinka syödä eettisesti prosessoidun ruokamaailman pyörittäessä rattaitaan? Voiko eettinen ravitsemus toteutua nykymaalimassa? Onko niin sanottua puhdasta ruokaa oikeasti saatavilla? Onnistuuko lähiruokaan siirtyminen helposti?


Ravitsemusasiat ovat pyörineet ajatuksissamme hyvin paljon lähivuosina. On ollut mietittävä, mikä määrä ruokaa riittää viisihenkiselle perheelle ja miten toteuttaisimme mahdollisimman terveellisen ruokavalion käyttämällä siihen vain tietyn summan rahaa. Ostoskassien sisällöistä eli ruokakaupasta valituista tuotteista herää usein kysymyksiä ja ihmetystä, kun perehtyy tuotteen todelliseen sisältöön. Terveelliseltä näyttävä paketti ei välttämättä ole sitä parasta, minkä mielikuvan se saattoi kaupassa herättää. Myös elintarvikkeiden mukana tuleva pakkausmateriaali pistää miettimään ostosten järkevyyttä. Ostaessani ruokaa, ostan myös silkkaa roskaa. Tämä tuntuu tapahtuvan väkisinkin.

Ruuasta tulevan jätteen määrä on mieletöntä. Ruoakkaupasta on hyvin vaikeaa ostaa monipuolisen ravitsemuksen kattava elintarvikemäärä ilman roskaamista. Tämän vuoksi yritänkin suosia pakkauksia, joita on helpompi kierrättää kuin esimerkiksi kovia muovipaketteja. Kokeilimme kerran elää viikon täysin ilman muovia, mutta harmiksemme huomasimme heti astuneemme ansaan. Suurin osa elintarvikkeista on pakattu muoviin. Hedelmiäkään ei kassan läpi vedetä ilman muovista tarraa. Harmi.

Muovin välttäminen voi olla vaikeaa, mutta biojätteen pystyy useimmiten joko kotioloissa taikka taloyhtiön toimesta kuljettamaan niille tarkoitettuihin komposteihin. Meidän perheessä suurin osa jokapäiväisestä jätteestä on juurikin kompostoituvaa ruuan ylijäämää. Muille jätteille tarkoitettu roska-astia tulee täyteen kuukaudessa. Se sisältää kaikki arkisen kotitalouden pyörittämisestä koituneen jätteen määrän.


Ihanteellista olisi kasvattaa tarvitsemansa ruuat itse. Tietää tarkalleen, että kasvit ovat kasvaneet luonnonmukaisessa ympäristössä, ilman teennäisiä kasvuaineksia. Tietäen, että lautaselle tulevaa lihaa kantanutta eläintä on kohdeltu hyvin ja tarjottu sille inhimilliset elinolosuhteet. Tämä on asia, johon haluamme elämässämme pyrkiä, mutta olosuhteisiin nähden se on vielä aika kaukainen ajatus. Kasvatustilan tekeminen vie paljon aikaa sekä rahaa ja ensimmäiset vuodet menevät muutenkin kasvatustoimintaa harjoitellessa. 

Tavoitteena on kuitenkin saada edes yksi kokonainen elintarvikelaji vuodessa omasta takaa, mikä on ensi vuonna sipulit. 

Vihannestiskit, joiden valikoimilla olisi varaa kasvaa vielä monipuolisemmiksi, ovat koostettu ajatuksella hyvin kaupallisesti. Kaikki vihannekset yrittävät jäljitellä toinen toisiaan identtisyyttä tavoitellen. Kasvien identtisyys on ehkä houkuttelevaa, muttei todellista. Aloittelevan kasvimaan tallaajana ymmärsin heti, että jokainen tomaatti ei mahdu samankokoiseen peltipurkkiin ja ole pyöreä kuin Petterin nenä.


Elintarvikkeita ostaessa voisi suosia mahdollisuuksien mukaan luomua ja lähiruokaa. Eko-merkittyjä tuoteita löytyy pienistäkin ruokakaupoista jo hyvin, mutta valitettavasti ja myöskin ymmärrettävästi ne ovat aika paljon kalliimpia kuin niin sanotut tavalliset tuotteet. Pienen budjetin ostoslistat eivät välttämättä taivu tähän kuin osittain. Tiedän myöskin sen, että kaikki luomu ei olekaan niin luomua kuin on paketin etupuolella luvattu. Tutustumalla jokaiseen tuotteeseen erikseen voi saada selville tuotteen todellisen luomu-asteen, mutta tutkimustyö voi viedä rutkasti aikaa ja joskus tutkimusmatka ei edes vie ihan perille asti. Siksikin parasta luomua voisi olla ostaa elintarvikkeita suoraan niitä kasvattavilta tiloilta sekä jos on mahdollista, niin kasvattaa niitä itse.

Yritämme suosia lähiseudun tuottajilta tulevia elintarvikkeita sekä elää ikään kuin sesonituotteiden sykleissä. Kotimaisten tuotteiden suosiminen tuo ison hyödyn ympäristömme kannalta, sillä silloin tuote ei ole kulkenut tuhansia kilometrejä eri kukuneuvoilla perille asti.

Puhtaampaan ja ekologisesti tuotettuun ruokaan siirtyminen on mahdollista, mutta pieni askel kerrallaan. Minkälaisia ajatuksia sinulle heräsi asiasta?

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint