keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Neljä lasta, kylvöt ja muuttuva koti

Kolmas lapsi toi kaaoksen, neljäs tasapainon.


Olen tähän mennessä kaksi kertaa lähtenyt omin päin reissuun kaikkien lasten kanssa ja kumpanakin kertana autoa lastatessani havahtunut veikeän hymyn kera siihen, että heitä on autollinen. Kottero täynnä viimeistä penkkiä myöden. Vaikka voisi ajatella, niin ei tämä lapsiluku ole tähän mennessä kuormittanut päiviäni ollenkaan, päin vastoin. Se on herättänyt valtavasti inspiraatiota luoda tästä elämästä omannäköisen, onnellisen matkan eteenpäin tallusteltavaksi. On kivaa tehdä tätä matkaa yhdessä oman perheen kanssa ja opetella elämän kulkua ruohonjuuritasolta alkain.





Meillä on menossa kotona pieni muutosprosessi. Keksimme siirtää tuvasta sohvan pois, lastenhuoneeseen. Heidän valtakuntansa taas kokee keveän läpikäynnin, jolloin siivotaan pois kaikki roskat sekä leikeistä poistuneet tavarat. Myös muutama huonekalu saa kenkää. Ne löytyvät sitten tarpeen tullen navetan ylisiltä. Harjoitammekin aika usein navetan sekä kodin välistä tavaroiden roudausta. Sinne on helppo viedä säilytettävää, mutta tällä hetkellä turhaa tavaraa ja taas vastavuoroisesti hakea niitä takaisin. Minulla ei ole tarvetta ostaa kyllästyessäni uutta, vaan kotona pyörii vuodesta toiseen samat huonekalut, joiden paikkoja vaihtelemalla saa kivaa uudistusta aikaan. Tietysti välillä tulee tehtyä erinäisiä löytöjä kierrätyksestä. Ylisille on kerätty tulevia projekteja varten lasitölkkejä, lasipulloja ja muuta tulevaisuuden yleishyödykettä.

Jotta omavaraisuuden tavoittelu olisi helpompaa, on säilössä vaikka mitä ruuan säilöntää ajatellen.

Meillä on muutama pitkän tähtäimen konsti, jolla edellä mainittuja asioita on kerääntynyt jo hyvä määrä.

Valitsemme kaupan säilykehyllyiltä aina, kun on mahdollista sellaisen purkin, jonka voi myöhemmin hyödyntää omissa tarpeissa. Hillot lasipurkeissa ja samoin suolakurkut, punajuuret, pestot jne. Muovisia rasioita, kuten isoja jugurttipurkkeja, on kertynyt jo liikaakin, mutta näitäkin yritämme hyödyntää milloin missäkin toiminnassa. Lasipurkkien ja -pullojen keruussa käytämme myös varmaa keinoa eli otamme niitä vastaan läheisiltä, jos vain liikenee.

Todennäköisesti purnukoita ja pulloja saisi kerättyä nopeallakin aikataululla vuoden tarpeiksi, jos laittaisi vaikkapa johonkin some-väylään ilmoituksen ja istuskelisi muutamana päivänä tovin auton ratin takana. Aina silloin tällöin näkyykin ilmoituksia, joissa annetaan kerättyjä purkkeja eteenpäin. Niitä tulee kuitenkin tasaiseen tahtiin ainakin joka toisessa kodissa.


Vuoden ensimmäisten kylvöjen aika on nyt!

Meidän taloudessa se tarkoittaa sitä, että kirsikkatomaatin ja chilin siemenet pääsevät mullan sekaan kehkeytymään pikku-taimiksi. Tänä vuonna emme tee siementilausta, sillä viime vuosilta on keräilty talteen tarpeeksi siemeniä tälle vuodelle. Meillä on olemassa omatekoinen siemenpankki, joka kasvaa vuosi vuodelta laajemmaksi. Päätimme muutenkin toteuttaa meillä jo useampaan kertaan epäonnistuneen suunnitelman eli ottaa ihan rauhassa viljelmien kanssa. Keskittyä saamaan mieluummin kaksi loppuun asti onnistunutta viljelmää kuin kymmenen puolitiehen jäänyttä.

Kuinkas teillä, pysyikö siementilaus maltillisena vai karkasiko ihan käsistä?



Ihana tunne, kun kevät alkaa lähestyä. Kieltämättä tämä super-luminen talvi olisi jo ajatuksen tasolla pakattavissa muistoihin säilöön, vaikka ihanasti meille lapsuuden talven tuntua antoikin.

Palailemme taas! :)

torstai 14. helmikuuta 2019

Perheen yhteistä aikaa

Tämä ihana kirja, joka kertoo Rouva Rupikonnan majatalosta, löytyi navetan ylisiltä. Sopii kuin nenä päähän tähän taloon.

Viikko sitten tuskailimme, kuinka ihmeessä selviämme käsipelein pihatiemme kunnostamisen kanssa. Lunta tuprutti päivästä toiseen ja välillä lämminnyt ilma muutti lumimassan aika painavaksi. Päätimme hoitaa lumikolalla 200 metriä pitkän tiemme lumityöt, kun aikaisemmin ne hommat tehnyt aurauspalvelu ilmoitti lopettavansa. Jostain syystä emme onnistuneet löytämään mitään järkevää aurausta tilalle.

Lumityöt eivät koituneet mitenkään liian raskaiksi, vaan päin vastoin. Otimme hommat jokaisena päivänä kuntoilun kannalta ja aina oli syy lähteä ulos haukkailemaan raitista ilmaa sekä viettämään sitä kuuluisaa perheen pään omaa aikaa

Vain kerran, juuri Helmikuun kynnyksellä, tuli pieni paniikki. Tie oli täynnä paksua sohjoa, jonka jälkeen muuttui peilikirkkaaksi jääksi. Autolla oli kahtena päivänä turha kuvitella pääsevänsä takaisin kotipihalle ja kyllähän tienpenkassakin kerran käytiin. 

Vauva säästyi vatsataudilta, mutta sai inhottavan räkätaudin. Tässä vaiheessa kiitos nenänniistäjälle, joka on vauvatarvikkeista parhain hankinta ikinä. Kannattaa tutustua kyseiseen vehkeeseen jos on tarvis.

Pikku potilas hemmotteluhoidossa sohvalla.

Sitten tuli plussakelit ja vatsatauti. Se iki-ihana vuosittainen kamppailu omien voimien kanssa. Olo on kuin pesiksen pelaajalla, vaan että täällä pyydystetään oksennusta ja ämpärillä. Koskaan ei voi tietää mistä tulee ja kuinka nopeaan, vaikka osaankin toimia aika vaistonvaraisesti. Onneksi on pesukone, joka pesee puolestani lakanapyykin. Ensimmäinen laatta kun lentää lapsilla usein minne sattuu.

Yritän kovasti löytää inhottavistakin asioista hyviä puolia, jotka kääntäisivät niin sanotun kärsimyksen lopulta nautinnon puolelle. Kun koko perhe sairastaa, on se raskasta pitää yllä samanaikaisesti hoitajan sekä hoivattavan roolia. Pysytellä seinien sisäpuolella. Silti on ollut ihanaa viettää pitkästä aikaa perheen yhteistä aikaa niin, ettei kenelläkään ole mitään muuta mielessään kuin olla kotona, yhdessä. Saa nukkua, levätä pitkin sohvaa ja herkutella. Aina löytyy useampi tyyppi kainaloon juttukaveriksi ja halittavaksi.

Olen kotona käytännössä koko ajan, mutta liian usein tulee havahduttua siihen, että voisin olla enemmän läsnä kaikille. Täällä on helppo vaipua omiin ajatuksiin sekä kotitöiden pariin vaikka koko päiväksi. Pienet ympyrät varmaan tekee sen, sillä olemme viettäneet syystä tai toisesta liian paljon aikaa sisätiloissa. Nämä sairaspäivät ovat mainioita herättämään takaisin todellisuuteen ja vastaamaan perheen pienten tarpeisiin kokonaisvaltaisesti. Silloin ei oikein ole muuta mielessä.

Teimme mokkapaloista muffineja. Joo, olisi voinut onnistua visuaalisesti paremminkin, mutta hyvältä maistuivat!

Kiittely jatkuu. Tällä kertaa vuorossa lastenohjelmat, kiitos! Kyllä vain helpottavat arjen joitakin hetkiä.

Vaikka kotona on ilmoilla ei-niin-kivoja sairastelun tuoksuja, tuoksuu siinä ohessa kevätkin. Nyt on jo menossa toinen päivä peräkkäin, kun ikkunasta pilkistävät ihanat auringonsäteet houkuttelemaan ulos lähtemistä. Olen haaveillut kävelylenkeistä vauvan kanssa ja vasta nyt tie alkaa olla hyvässä kunnossa vaunujen työntämiselle.

Kiitos aurinko, kiitos sateet ja tervetuloa kevät.

PIRTEÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JOKAISEEN KOTIIN! <3

torstai 7. helmikuuta 2019

Vauvan omavarainen ravinto

Tammikuun seitsemäntenä päivänä toivotimme vauvamme tervetulleeksi maailmaan. Hän on perheessämme ensimmäinen kauris ja täydentää joukkoa hyväntuulisen säyseällä luonteellaan. Vasta nyt tulin ajatelleeksi, kuinka hyvään aikaan vuodesta vauva syntyi ajatellen tulevaa kiinteän ravinnon aloittamisen aikaa. Puolivuotias tulee saamaan rintamaidon oheisen ravintonsa pääosin suoraan luonnosta.


Kolmen vuoden aikana olemme alkaneet päästä jyvälle siitä, mihin aikaan kevättä, kesää tai syksyä mitäkin luonnonantimia kasvaa kerättäväksi asti. Silti meillä on vielä paljon opittavaa. Kuinka paljon mitäkin on tarpeeksi kattamaan vuoden ajan ravinnonsaantimme. Esimerkiksi marjoja olemme poimineet onnistuneesti, mutta joka vuosi ne loppuvat kesken. Tammikuun lopussa söimme viimeisen mustikkapakasteen ja hilloksi asti marjaa ei viime kasvukautena riitänyt. Enää pakkasessa on jäljellä äidin pihan pensaista kerättyjä mustaviinimarjoja ja mehun keittämisestä ylijäänyttä mäskiä, jota käytämme edelleen smoothieissa. Pakastimme mäskin annospusseihin, joita saa kätevästi sulatettua aina yhden juomakulhollista kohden. 

Istutimme viime syksynä pihamme kolmeen kohopenkkiin runsaasti rönsyileviä mansikantaimia, joiden kovasti toivomme kasvattavan runsasta satoa. Viimeistään sitten vuoden päästä kesällä. Makeanhimoiset suut odottavat kasvuaikaa niin huolella, että toiveet näiden marjojen säilöön asti saamisesta taitavat jäädä ajatusasteelle. We'll see.

Tulevana syksynä meitä onkin jo kuusi marjansyöjää, joten poimimista täytynee harjoittaa ahkerasti. Saaliin määrän tulisi lähennellä sataa litraa marjoja, jos jatkamme tätä tahtia niiden nauttimista. Vauvalle aion tarjota tuoreita marjoja aluksi soseena ja myöhemmin sellaisinaan. Tulevia ruokailuja varten pitänee ommella muutama ruokalappu, jotka yritän päällystää mehiläisvahalla helpommin huollettaviksi apureiksi vaatteiden suojelemiseen. Tämä saa olla vauvan ensikosketus mehiläisten tuottamiin hyveisiin, sillä hunajaahan ei alle yksivuotiaalle saa tarjoilla. 

Ensimmäiset omat mehiläispesät yhdyskuntineen saapuvat meille tänä keväänä, niin jännää!

Tytöt tutkimassa apiloita.

Porkkanoiden nostelu taisi olla lempitekemistä viime kesänä.

Olen tykännyt ensimmäisen vauvan syntymästä asti tehdä soseruuat itse säilöen niitä tarpeen tullen pakkaseen. Se on säästänyt rahaa ja valmistaminen ei ole vaatinut paljoakaan aikaa taikka vaivaa. Tuoreet kasvissoseet maistuvat siltä, mitä ne todellisuudessa ovat ja on kiva maistattaa niitä lapselle aina sesongin mukaan. Tämän lapsen kohdalla haluan tutustua soseiden lisäksi sormiruokailuun, jossa tarjotaan vauvalle helposti tartuttavaa sekä turvallisesti syötävää ruokaa paloina. 

Edellisen vauvan aikana valmistimme ison määrän omenasosetta, jota pienokainen nautti paljon ennen yhden vuoden ikää ja tietysti sen jälkeenkin. Purkkiruokia ostettiin silloin tällöin, mutta pääosin mentiin itsetehdyllä ravinnolla. Vauvalle sopivia soseita on kätevää valmistaa muun ruuanlaiton ohessa, kun jättää ylimääräiset mausteet (yrttejä lukuunottamatta) kypsennysvaiheessa laittamatta ja maustaa loppuperheen ruuan vasta jälkeenpäin. Itse kyllä muistan pitäneeni soseenvalmistusjuhlia, jolloin valmistin kertaheitolla monen viikon maistelut valmiiksi. Sillä tavoin ruokaa oli aina valmiina lämmitettäväksi. Toisella tapaa taas vauva sopeutuu hyvin muun perheen ruokarytmiin ja syö sitä mitä on tarjolla muillekin.

Olisi hienoa pystyä tarjoamaan vauvalle vain itse kasvatettua tai kerättyä ruokaa ja siihen aiomme myös pyrkiä. Vauvan tarvitsemaan määrään tähänastinen kasvimaidemme anti varmaan riittäisikin. Sitä ennen pitäisi keksiä paikka perunamaalle, miettiä porkkanoiden kasvupaikka sekä fiksata muutkin kasvualustat hyvään kuntoon!

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tavoitteena kodikas koti


Sisustus on aina tapahtunut kodeissani vahingossa ja tullut monien kokeilujen kautta näköisekseen. En ole koskaan tehnyt näiden juttujen osalta edes puolivalmista suunnitelmaa, vaan luottanut pelkästään intuitioon. Samoin on tavaroiden kohdalla. Katselen niitä sekä huonekaluja yksitellen. Niiden tulee poistua, joilla ei juuri nyt ole mitään käyttöä. Jotkut lähtevät pysyvästi ja jotkut pakataan odottamaan myöhempää aikaa. Kaikkien valintojen takana on käytännöllisyyden sekä harmonian tavoittelu. Kodissani on kaikkea, mutta hallitusti.

Muuton aikaan talon sisusta oli siisti, muttei tuntunut ihan omalta. Sutaisin ennen muuttoa tuvan kahdelle seinälle harmaanvihertävän maalin, johon ihastuin jo edellisen asunnon aikana. Enpä olisi keltaista rakastavana ihmisenä arvannut, että vihreistä sävyistä muodostuisi lopulta kotimme vallitseva väriteema ja hyvä niin. Pikkuhiljaa täällä ovat pinnat saaneet pientä käsittelyä ja tunnelma alkaa olla harmoninen kaikkine keskeneräisyyksineenkin. Kauniita maanläheisiä sävyjä. Sinistä, oranssia ja harmaasävyjä. Vihreään pohjaan on yllättävän helppo rakentaa hillitty, mutta värikäs kokonaisuus.

Meillä on käynyt sillä tavalla valtava tuuri, sillä olemme saaneet kotiimme sisustusta aika paljon lahjoituksena. Meidät varmaankin tunnetaan lähipiirissä kierrättäjinä, sillä aika usein meille tarjotaan tavaroita, jotka ovat lähdössä hävitykseen. Olemme saaneet valtavasti hyviä huonekaluja sekä tavaroita ihanilta ihmisiltä, joista olemme kiitollisia. Muutenkin kotimme koostuu aika lailla kierrätetyistä asioista. Välillä me saamme jotain ja toisaalta annamme myös paljon kiertoon. 


Anopin käsin tekemä, ihana pellavaliina <3


Joskus sisustamiselle on selvät sävelet, mutta useimmiten kaikki projektit seisovat paikoillaan ja odottavat.

Minuun iskee joskus sellainen haikeus kauniita kotien kuvia katsellessani, että voi kun omakin kotini näyttäisi tuolta. Tavarat järjestyksessä omilla paikoillaan ja värejä aseteltuna sisustukseen niin kauniisti. Siitä huolimatta olen päästänyt luovuuteni valloilleen ja luottanut intuition rakentavan pesästämme kaikkein kauneimman mahdollisen, omannäköisen. Olen päättänyt antaa sille niin paljon aikaa, kun se vaatii. Joskus sisustamiselle on selvät sävelet, mutta useimmiten kaikki projektit seisovat paikoillaan ja odottavat. Toteutan idean silloin, kun se mieleeni kirkastuu ja aika harvoin joudun pettymään valintoihini, sillä tyylini tehdä alkaa muodostua päivä päivältä selkeämmäksi. Kotimme saa olla juuri niin persoonallinen kuin siitä on ajan kanssa tuleva.



Kirjoittelin muistaakseni joskus kotimme punaisesta langasta, joka nykyperspektiiviltä katseltuna on tuvan vihreän seinän lisäksi ihana turkoosi tapetti kultaisilla kuvioilla meidän väliaikaisessa makkarissa. Kolmantena auttavana värikarttana toimii kirpputorilta löytämäni retroverho, joka kantaa oikeastaan kaikkia lempivärejäni yllään. Nyt minulla silmieni edessä paletti, josta on helppo valita värejä vielä keskeneräisten pintojen käsittelyyn sekä muuhun sisustukseen. Minulla on myös onni, että kumppanillani on kanssani niin yhtäläinen maku kodin ulkonäöstä kuin se on.

Kolmessa vuodessa asuinkerros on ollut osittain pintaremontissa, mutta vielä kovin kesken. Todella paljon on edessä tehtävää, vaikka kyllä täällä ihan kodikkaalta näyttää. Tällä hetkellä käymme läpi tavaroitamme, joita kellariparka on säilöönsä vetänyt. Yritämme saada tavaramäärän kuriin lahjoittamalla hyvää eteenpäin ja kierrättämällä loput asiaankuuluvasti. Kaikkea sitä on tullut vuosien varrella mukana kannettua ja olisi harmillista antaa käyttökelpoisten juttujen pölyyntyä varastossa vielä tulevatkin vuosikaudet.

Laitetaan hyvä kiertämään!

Näitkö sinä heti kotiin muuttaessasi, miltä sen tulee sisustuksen osalta näyttää vai muuttuuko ulkonäkö pikkuhiljaa näköiseksesi?

torstai 24. tammikuuta 2019

Rajallinen käyttövesi

Tänä talvena riittää lunta.

Jos kesällä oli kuivaa ja luontoäiti ei suonut kasveillemme tarpeeksi vettä, jatkamme samalla teemalla vielä talvellakin. Luontoäidin sijaan vedenkäyttöämme rajoittaa ystävämme vesipumppu, joka itsepäisesti alakerrassa lopettelee toimintaansa. Onneksi kyseessä on vain helposti uudella korvattava laite ja vedentulo rajoittuu vain hetkeksi. 

Minä olen niin tottunut kodista saatavaan veteen, että hetken verran meinasin stressaantua sen katkonaisuudesta. Tässä kohtaa, kun sitä on oikeasti varastoitava kannuihin, kattiloihin ja kanistereihin, tajuaa sen olevan todella suuressa roolissa arjessamme. Vesihana on päällä vähintään puolen tunnin välein, paitsi yöllä. Kuusihenkinen perhe tekee mukavasti tiskiä ja pyykkiä, pesee itseään, kotiaan ja käsiään sekä juo paljon. Siinä kuluu paljon vettä jokaista päivää kohden.

Tilanne on väkisinkin laittanut meidät miettimään, mitä tulee tehdä, jotta vedenkulutuksemme pienenisi huomattavasti.

Ehkä pitää hypätä...

Pää edellä lumihankeen!

Vesipumpun hajoamisen takia en aio lannistua, mutta kyllä veden saamisen vaikeutuminen herättää moniakin kysymyksiä päähän pähkäiltäväksi.

Millä hoituu kuusihenkisen perheen pyykin- ja astioidenpesu jos ei vettä tule? Entäs sitten ruuanlaitto, käsienpesu ja juominen?

Meidän vesiongelmat eivät kai tule kestämään kovinkaan montaa viikkoa, mutta kyllä tässä arki hetkeksi muuttunee sählingiksi vesikannujen kanssa. Mitenkä oli silloin, kun vettä kannettiin käsipelein kaivosta ja hanat sekä vesiliittymät olivat vain pilke suunnittelijoiden silmäkulmissa... Ovat ihmiset ennenkin pärjänneet, mutta entä me nykyajan maantallaajat.


Jos kotiin pitäisi kantaa jatkossa kaikki käyttövesi, ryhtyisin pikaisiin kodinhoidollisiin muutosjärjestelyihin.

- Ihan ensimmäiseksi kävisin läpi koko porukan tekstiili- ja vaatevarastot ja vähentäsin kuteiden määrän minimiin. Mitä enemmän käyttötekstiiliä kodista löytyy, sitä enemmän niitä joutuu myös pesemään. Sitten vaihdettaisiin päälivaatteet villaisiin, joiden pesuun riittää useimmiten vain kunnon tuuletus.
Mielestäni paikkakunnallamme ei ole olemassa pesulaa, jossa pääsisi itse pesemään omia pyykkejään. En ole koskaan sellaista nähnyt muualla kuin elokuvissa. Pyykit pestäisiin aina siellä, missä se milloinkin olisi mahdollista. Tai sitten hommattaisiin vanha kunnon pulsaattori, johon saa itse kaatamalla ja kuumentamalla juuri sopivan määrän pesuvettä.

- Suorittaisin samanlaisen karsimistoimenpiteen astiakaappiin. Jokaiselle säästäisin yhden matalan ja yhden syvän lautasen. Kupin ja lasin. Veitsen, haarukan ja lusikan. Jokusen kattilan ja sekoitusvälineen. Valurautaiset padat olisivat kirpputoreilla kiikareissa, sillä niiden puhdistamiseen ei tarvitse vettä ollenkaan. Astiat puhdistettaisiin minimimäärällä vettä aina käytön jälkeen ja jokaisen astiat odottaisivat aina puhtaina omilla paikoillaan.

- Peseytymään lähdettäisiin pari kertaa viikossa muualle, vaikka uimahalliin. Luultavasti ystävämme ja perheetkin soisivat meille pesumahdollisuuden silloin tällöin, ainakin pientä lahjontaa vastaan.

- Käsienpesuun varattaisiin oma vesiastiansa ja täytettäisiin tarpeen mukaan kaivosta kannettavalla vedellä.

Jos kotiin ei olisi vedettynä vesiputkistoa, säästäisimme sähköä, vaan ei vaivaa. Kodistamme poistuisi kaksi vettä tarvitsevaa pesukonetta, suihku, vesipumppu sekä lämminvesivaraaja. Elämämme muuttuisi vielä enemmän askeettiseksi mökkeilyksi ja tavallaan muutos kuulostaa jopa romanttiselta. Omavaraisuutta se edistäisi ainakin sillä tavalla, että olisimme astetta vähemmän riippuvaisia sähkön saannista. Missään tapauksessa tällaista muutosta en tässä vaiheessa toivo, vaan heitän ajatukseni korvaavalle vesipumpulle. Sen kuitenkin tiedän, että me selviäisimme osittaisesta vedettömyydestäkin, jos niin tulisi tehdä. Tavallaan pitäisinkin tällaisesta haasteesta, sen verran heittäytyvä luonne minulla on.

Oletko koskaan ajatellut, miten arkesi muuttuisi vaikkakin juuri ilman hanavettä?