maanantai 12. joulukuuta 2016

Talvea linssin läpi






Pakkaspäivät koittivat, joten olihan se lähdettävä ulos kameran kanssa punastuttamaan poskipäitä. Kädet kohmeessa räpsäisin muutamia kuvia ilahduttavan kauniista talvimaisemista.

Valokuvaus on harrastus, johon voi uppoutua tuntikausiksi. Kameran taakse on luontevaa piiloutua, hyvän kuvan saadessaan tuntea mielihyvää. 

Valokuvaus ohjaa luontoon sekä ihmisten pariin, myöskin antaa syyn perehtyä vallitsevaan tunnelmaan. Se avaa silmiä näyttäen valot sekä varjot. Tutustuttaa uusiin perspektiiveihin. 

Kuvaamalla voi ikuistaa pieniä hetkiä. Avata tulevaisuudelle raon menneisyyteen. Antaa aikaa pysähtyä. Ihmetellä maailman kauneutta, värejä. Elävien olentojen pysähtynyttä ilmeikkyyttä.

Maailma on kaunis myös linssin läpi katsottuna.

Nina

perjantai 9. joulukuuta 2016

Vanhan talon eteinen

... On kylmä.
... On liian pieni.

Perheessämme on viisi ihmistä, viidet talvivaatteet ja jokaisella ainakin kaksi paria kenkiä. Puettavien määrä on mahdoton, niinpä ulkovaatteiden ja kenkien järkevä säilyttäminen muodostuu hankalaksi. Ei ole eteisessä kaappiakaan tilannetta helpottamaan. Silloin jeesaa vuosikymmenten värikirjoa uhkuva eteisaula, sillä eipä tällä viileällä tilalla muuta käyttöä vielä ollutkaan. Pikkuhiljaa saimme tuvassa siellä täällä makoilleet takit ja housut omille paikoilleen naulakoihin sekä kengät nautiskelemaan hieman inhimillisempiä olosuhteita vähän vähemmän kosteaan tilaan.

Alun perin kenkätelineeksi valmistunut, vanhasta lankusta tehty kukkapenkki sai erittäin hyvän käyttötarkoituksen. Saman tyylisestä lankusta muotoutui myös pieni hattuhylly rimasta tehdyn naulakon yläpuolelle.

Rakennusmateriaalit löytyivät omista nurkista.

ENNEN:

JÄLKEEN:




maanantai 5. joulukuuta 2016

Miinus viistoista prossaa


Mikä on lapselle riittävä määrä leluja? Mitkä lelut voisi luokitella niin sanotusti järkeviksi leluiksi? Onko lelujen ostamisessa ylipäänsä minkäänlaista järkeä?

Lapsi on halunnut yhtä tiettyä lelua jo vuoden. Hän puhuu siitä usein ja kertoo, kuinka kavereillakin on se. Eräänä kauniina päivänä hän sen saa, leikkii sillä innoissaan tunnin, jonka jälkeen arkistoi sen mielenkiinnon puutteessa lelukorin pohjalle odottamaan hetkeä, jolloin äiskä ehdottaa sen viemistä kirpparille. 

Sama tarina pätee aikuisiin lapsiin.

Varsinkin nyt joulun alla on hyvä pohtia kodissa olevan tavaran määrää suhteessa siihen, kuinka paljon lisää sellaista se sietää. Varsinkin nyt on aika miettiä, kannattaako lähteä mukaan joulun ympärille luodun tavaramainontahässäkän vaarallisen liukkaan virran mukaan. Kurkata piruuttaan ympärilleen ja tehdä arvio siitä, puuttuuko läheltämme tavaraa, jota todella vielä tarvitsemme. Valikoimmeko lapsillemme leluja ajatuksella, vai ostammeko sitä ylenmäärin ajattelematta sen käyttötarkoitusta lainkaan. Leikkiikö lapseni muovisella, eläintä muistuttavalla figuuriklöntillä todella vai jääkö se ikiajoiksi lattialle suututtamaan sen päälle astunutta vanhempaa. Ja aikuisilla sama juttu.

Tarvitsenko todella kaiken maailman väreissä kippoja ja kuppeja, pipoja ja pussukoita hyllyn perälle pölyyntymään.

Meillä ei ole kotona televisiota. Katsomme toki telkkariohjelmia, mutta netissä valikoiden. Televisiossa on aina ärsyttänyt mainosten määrä ja niiden ruutuun ilmestymistiheys.

Mainokset ovat tehty ärsyttäviksi, jotta ne jäisivät ihmisten mieleen. Kun ne toistuessaan jäävät ihmisten mieleen, muodostavat ne päihin käsityksiä mainostettujen asioiden tarpeellisuudesta.

Niinhän sitä sanotaan, että toisto on kaiken oppimisen äiti. Kun tarpeeksi monta kertaa jokin kerran kivalta vilahtanut asia hyppää silmien eteen, alkaa se tuntua siltä, että tuo mulla pitäisi olla. Kun tarpeeksi monessa blogissa vilahtaa samat design-esineet, alkavat ne tuntua kotoisilta ja vallata mielen ostamisen haluisella tunteella. Esineisiin voi muodostua vahvakin kiintymyssuhde jo ennen, kuin ne ovat edes konkreettisia omassa elämässä.

Joulun alla postilaatikkoon tipahtelee tiuhaan tahtiin eri kauppojen lelu- ja krääsäkuvastoja alennuslipukkeineen. Lapset tietenkin ovat tohkeissaan bongaillessaan tuttuja hahmoja kymmenissä eri muodoissa leluvihoista.

Itsellekin tulee hetkeksi sellainen olo, että minun pitäisi olla tuolla ostelemassa jotain, kun kerran miinus viistoista prossaa siitä saa. 

Onneksi jo muutenkin pienellä rahapussilla tulee ajateltua paljon ostettavien asioiden hyötyä, mutta joulun alla tulee silti olla tarkkana, kun on ne veronpalautukset ja kaikki.

Olen ajatellut niin, että kaiken hetkellisen krääsän haluamisen taakse on katsottava kunnolla, ennen kuin tekee lopullisen ostopäätöksen. Uusi sohva olisi toki kiva saada juuri omassa mielivärissä, mutta vanhassa retkahtaneessa on edelleen hyvä löhöillä. Sohvakuvasto heitetään siis pois. Lapsi toivoo joululahjaksi kaikista eniten nukkea, joita on kotona jo kymmenen kappaletta. Valtaosan päivistään hän kuitenkin touhuaa kynien ja papereiden äärellä innokkaana. Kyllä äidin valtuutuksella koitan valikoida lahjoja järjellä, sillä tiedän, että ihanalta tuntuva laulava nukke tulee jäämään joulufiilistelyiden jälkeen askarteluvälineille pahasti jalkoihin.

Kehoittaisin muitakin ostelemaan asioita maltilla, sillä johan tässä maalimassa on tavaraa riittämiin. Aina voi hieman kelailla samalla, kun täyttää ostoskoria.

Nina

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Myyjäistunnelmia







Joulumyyjäiset olisivat nyt taputeltu. En tiedä, onko tällaiset tapahtumat myynnillisesti kannattavia, mutta kokemuksena sitäkin tärkeämpiä. Saa vähän tuntumaa asiakaspalvelusta, vastavuoroista puhelua tuotteista ihmisten kanssa sekä mahdollisuuden nähdä oman kädenjäljen tuloksen kovan uurastuksen jälkeen myyntipöydällä. Urakan jälkeen on kiva taputtaa itseään olalle hyvästä työstä.

Meidän tuotteinamme esittelimme tällä kertaa merinovillaisia huppareita, housuja sekä kypärämyssyjä lasten koossa. Lisäksi Santtu ahersi myyntiin upeita puunkantokoreja, jotka ovat valmistettu 99 prosenttisesti kierrätysmateriaaleista. Muut pöytämme tuotteet, muun muassa sarvesta valmistetut korut, ovat Rauhalan emännän kädenjälkeä.

Villavaatteet sekä puutyöt ovat tilattavissa blogimme kautta, ottamalla yhteyttä sähköpostilla:

ekokulta.nina@gmail.com / ekokulta.santtu@gmail.com

Paremmat kuvat ja sepustukset tuotteista tulossa mahdollisimman pikaisesti blogiin katseltavaksi.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Joulumyyjäiset





Heipparallaa.

Täällä on viime aikoina laitettu toden totta sorvit laulamaan, sekä verstaalla että ompelupisteellä. Alakerrassa valmistuu hienoja puunkantokoreja kierrätysmateriaaleista. Yläkerran ompelupisteeltä putkahtelee muun muassa merinovillaisia huppareita vauvojen koossa.

Laitoimme kaksi viikkoa sitten toimeksi, sillä tulevana viikonloppuna suuntaamme nokkamme kohti joulumyyjäisiä. Meidät (tai siis minut ystävineni) voi bongata ensimmäistä kertaa myyntipöydän toiselta puolelta, edessämme rutkasti hienoja aikaansaannoksia.

Tulkaahan visiitille kauniiseen Varsinais-Suomeen!

Ja tapahtumahan on Teijon masuunin joulumarkkinat.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Verstaan välikaton purkua





Moikka.

Olemme tehneet hurjasti siivoustyötä talossamme ja eritoten navetassa. Aloitimme siivoamaan Santulle tulevaa puuverstaan tilaa vanhan hevostallin pölyistä. Työn tiimellyksessä ja ajatusten virratessa saimme ideaksi purkaa verstaan kohdalta välikaton kokonaan pois, jotta tilaan tulisi lisää avaruutta.

Hommat navetassa ovat edenneet siihen pisteeseen, että heppatallin katosta näkee jo läpi! Katon purkaaminen sujuu oikein mainiosti ja suurempia yllätyksiä ei ole projektissa tullut vastaan. Ainoastaan valon puute meinaa haitata työntekoa, sillä tällä hetkellä navetassa ei ole juuri minkäänlaista valaistusta ja vuoden pimein aika ei tahdo antaa työajalle armoa.

Pikku hiljaa -sanonnasta on tullut meille jo lähes sloganin omainen sanapari. Keskeneräisten asioiden äärellä on edettävä hiljaksiin, mietittävä ratkaisuja rauhassa ja välillä tomia impulsiivisestikin. Kokeneet ovat raottaneet asiasta niin hyviä kuin huonojakin puolia. Joskus on niitä päiviä, kun näkee joka suunnassa vain loputonta työtä. Useimmiten kuitenkin on inspiroivaa ajatella, että voimme pikku hiljaa tehdä jokaisesta pienestä kodin nurkasta juuri sen näköisen kuin haluamme. Positiivisella ajattelulla on yllättävän voimakas vaikutus näissäkin asioissa.

Kuulumisiin ja mukavaa työviikon alkua kaikille!




torstai 10. marraskuuta 2016

Purkuhommia hevostallissa







 Hetkeksi taloon syntynyt hiljaisuus voi enteillä vain kahta asiaa. Joko kanssaeläjät ovat nukahtaneet, taikka lähteneet ulkohommiin. Tällä kertaa jengi löytyi navetasta, nimittäin purkamasta vanhaa hevostallin raakiletta.

Entinen hevostalli on parhaillaan melko huonossa kunnossa. Ikkunoista suurin osa ovat rikkinäisiä, joissa riittää meille ensi kevääksi kunnostamista. Karsinoita puratessa ilmoille lehahti aikamoista saastetta, jonka toki tiedostimme jo hyvissä ajoin ennen purkuhommien aloittamista. Suojamaskeille oli todellista käyttöä.

Olemme suunnitelleet hevostallin tilalle meille puutyötiloja. Tilassa on aivan mahtavat ikkunasyvennykset, joihin rakastuin kovin jo ensinäkemältä. Kunnostettavaa tilassa on kuitenkin paljon, ennen kuin alamme harjoittamaan siellä työtoimintaa. Tilat on puhdistettava kunnolla, ja pintaremonttia tehtävä huolella. Katon tulemme jossain vaiheessa purkamaan pois kokonaan tämän tilan osalta.

Paljon on navetassakin hommaa, vaikka paljon olemme jo tehneetkin. Oli ilo katsella, kun pikku apuri touhusi karsinoiden kimpussa kuin olisi aina ollut mukana purkuhommissa. Innoissamme jatkamme täällä ryönän raivaamista paremmille teille, jotta saamme tilaa kaikille uusille suunnitelmille.

torstai 3. marraskuuta 2016

Vauvanpesä / Babynest




Pääsinpä pitkästä aikaa lämmittelemään ompelukoneen mekaanisia ominaisuuksia sekä taitojani ompelijana. Ystäväni on saamassa esikoisensa lähiaikoina, joten pääsin pyynnöstä väkertämään vauvalle paljon puhuttua babynestiä. Selailin erilaisia ohjeita kyseisestä ompeluksesta ja niitä yhdistelemällä sekä käytännöllistä ajattelua hyödyntämällä sain aikaan kivannököisen pesän. Täytteenä käytin keräämiäni villaneulosten jämiä.

Olisinpa tajunnut ommella yhden samankaltaisen itsellenikin silloin, kun omat vauvani olivat pieniä. Tuntuu erittäin kätevältä asettaa vauva nukkumaan pesään, jossa on reunat kierimistä estämässä. Samalla pesä saattaa tuoda lämpöistä turvaa pienelle vauvalle. Oma vauvani käväisi kokeilemassa tekelettä ja vaikkei siihen ihan mahtunutkaan, kivaa näytti silti olevan!

Ompelukset jatkuvat erilaisten projektien merkeissä. Ideoita virtaa mukavassa määrin ja teemana on tietysti TALVI, nyt kun tuota luntakin maahan saimme. Viidentoista metrin villaneulostilaus on matkalla kotiovelle. Kivalta tuntuu alkaa taas tekemään sitä, mikä ominta tekemistä on!

Palaillaan taas.

Nina



tiistai 25. lokakuuta 2016

Puuhommia navetassa

 



Olemme painaneet puuhommia viime päivinä oikein urakalla. Tosin kuuden kuution polttopuusatsin järkkääminen pinoihin kuulosti paljon suuremmalta työltä, mitä se oikeasti oli. Saimme uudet puut kasaan parin tehokkaan tunnin aikana.

Navetassamme oli lisäksi siellä lojuneita, vanhempia polttopuita. Niiden läpikäymisessä ja pinoamisessa menikin jokunen tovi enemmän. Huonot piti heittää ulkotulille sekä käyttökelpoiset pinota kasaan. Lapset valitsivat itselleen muutamia aarrepuita, joita jemmailivat pitkin pihaa. Keräsimme puulavojen alta runsaasti polttopuista irronnutta puuhaketta, jota kuskasimme kottikärrykaupalla pihan kompostialueelle ja teimme niistä sinne johtavan polun.

Näin sitä mennään yksi työ kerrallaan, ihmettelemällä samalla, kuinka paljon on vielä jäljellä. Onneksi olemme yhden askeleen lähempänä siistimpää navettaa sekä lämpimämpää talvea!


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kolmannet verhot toden sanovat


 

 


Olemme saaneet kivasti aloitettua kodin sisustamista. Oma sisustuspääni toimii niin, että valmista ei tule hetkessä. 

Kiertelen, pysähdyn ja fiilistelen nurkkia ajan kanssa ennen kuin tiedän, mikä miellyttää silmää. 

Vaihtelen verhoja sekä mattojen paikkoja niin kauan, kunnes värit ja materiaalit alkavat muodostaa haluamaamme harmoniaa kodin tunnelmaan.

Asutamme tällä hetkellä talon keskikerroksen kolmea huonetta. Lisäksi meillä on kellarissa käytössä puusauna ja vielä kunnostamattomat pesutilat. Talon yläkerta on kokonaan rakentamaton.

Vietämme paljon aikaa kodin tupakeittiössä, leivinuunin lämmössä. Meillä on niin ikään yhdistetty olohuone sekä keittiö, sillä tällä hetkellä asuintilamme ei anna enempää myöden. On ollut mielenkiintoista saada keittiöstä käytännöllinen, sillä nyt samasta tilasta taistelee aivan toisenlaiseen toimintaan tarkoitettu huone. Olemmekin riisuneet tilasta paljon keittiökaapistoja ja saaneet avarrettua näkymää huolella. 

Keittiö tulee kokemaan tulevaisuudessa läpikotaisen muodonmuutoksen, mutta alkaa täällä jo nytkin pilkahdella oikeansuuntaista tunnelmaa. 


torstai 20. lokakuuta 2016

Pakkanen ja pihapuu

EILEN:



TÄNÄÄN:




Pakkanen ennättää maalle. Katselen makuuhuoneen ikkunasta vanhaa omenapuuta, jonka oksilla vilahtaa punatulkku. Talvi tekee kovasti tuloaan. Valkoinen huurre valtaa syksyn eri sävyt. Lasten joulun odotus alkaa...

Tulinpa iloiseksi, kun talitintti kurkkasi tietokoneen takaa, ikkunasta sisälle.

Nämä ovat huveja, joita en olekaan aikoihin saanut kokea. Enpä tiedä linnuista kuin muutamia nimeltä ja sekin tieto on vielä hataralla pohjalla. On ihan uskomattoman sekä hihhulimaisen ihanaa saada kokea tämä olemassa oleva arki aivan eri tavalla kuin kaupungissa saatiin. Tunnen olevani osana luontoa, naapureinani metsän eläimiä sekä pikkulintuja. Juuri oli Santtu bongannut pihaltamme kaksi peuraa. Kuin muina miehinä olivat siellä hengailleet. Aika siistiä!

Olemme (tai siis lähinnä muu perhe on, minun tehdessä sisustushommia) viettäneet paljon aikaa ulkona. Olemme saaneet siistittyä pihaa, tosin hyvin hyvin pikkuhiljaa. Navetassa hääritään loputtoman savotan syleilyssä, siivoten yhden nurkan kerrallaan.

Naureskelemme ahdistuksen sekaisin tuntein, että yhden nurkan kun siistiksi saa, sieltä siivotut tavarat odottavat uudelleen seuraavassa nurkassa.  

Samaa hommaa se on sisällä. Kauhea määrä tavaraa liikkuu paikasta A paikkaan B aina pudottaen kyydistä ehkä yhden tavaran oikealle paikalleen. Siksipä meillä on sekä ulkona että sisällä useampi romunurkka, josta sitten pikkuhiljaa saamme asioita omille paikoilleen.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Huussivessa kutsuu





Huussi, huussivessa, kuivakäymälä, vessa... Miksi lie kutsuisinkaan tätä uudehkoa kopperoa talossamme. Vessaa rakentamassa olleet miehet tekivät mahtavaa työtä, sillä kaunishan siitä tuli! Minä osallistuin rakentamiseen pintapuolisesti, mutta en tietenkään aliarvioi siivoustyön arvoa tekemisessä. 

Valmiista vessasta en lähtisi puhumaan, sillä päätin olla vakaasti sitä mieltä, ettei valmista ole olemassakaan. Aina täytyy tehdä pieniä lisäyksiä sisustukseen, sipaista ehkä maalia pintaan, putsata ja puunata. Joku kohta valmistuu vuorollaan, kun toinen huutaa rapistuessaan korjausapua. Sitä se on ja siitä mä kyllä vaan tykkään!

Olen jo aikoja sitten myöntänyt olevani keskeneräisten töiden kuningatar. Tottunut siihen, että nurkat ovat täynnä joskus aloitettuja projekteja. Aika usein tuottaa hankaluuksia viimeistellä asioita, sillä niinkuin sanoin, tekeminen on joka tapauksessa loputonta.

Kun yksi sauma tulee valmiiksi, toinen jo muualla repsahtaa.

Näin.

Nyt meillä on talossa weecee, jota jo kelpaa mieluusti esitelläkin. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Nina

PS. Muuten, meistä käytiin tekemässä myös artikkeli paikalliseen sanomalehteen. Sitä vilautetaan sitten, kun jutun ilmestymisen aika koittaa!

torstai 13. lokakuuta 2016

Kömmähdyksiä maalla

Moikka!

Tähän alkuun on pakko ilmoittaa muutama asia, johon luultavasti jokainen kaupunkilaistunut ihminen kömmähtää. Ensimmäinen niistä on

- pannukahvin juominen niin, että kuppiin tulleet kahvinpurut tulevan viimeisen hörpyn mukana suuhun. Tämä kömmähdys kävi minulle jo muutama vuosi sitten kyläillessäni ystäväni luona. Kyllä pikkaisen nauratti jälkikäteen, kun siinä purut suussa koitin esittää kaiken olevan kunnossa samalla, kun teki mieli kakoa.

Toisena kömmähdyksenä mainitsen

- leivinuunin lämmittäminen niin, että unohtaa vetää pellit auki. Onneksi ystävämme Heidi kävi jo muuttopäivänämme testaamassa tämän homman, niin selvisin kuin selvisinkin kömmähtämästä tähän satavarmaan seikkaan itse. Jos kyseinen henkilö lukee tämän tekstin, niin kaikella rakkaudella sekä ilolla muistelen muuttopäiväämme. Savu hälvenee onneksi suhteellisen nopeasti.





Vaikka olen asunut kaupungissa siitä asti kuin muistan, en koe olevani enemmän kaupunkilainen. Maalla olen ensimmäiset elinvuoteni viettänyt ja maalle olen onnellisesti takaisin palannut. Rakastan sitä, että saan olla kotona juuri sellaisena kuin olen, takkuisine tukkineni. Kotiseudun kujilla kulkien ei tarvitse suoristaa takinhelmaa ainakaan ohikulkijoiden takia. Saan olla vapaasti vähän rönttöinen.

Sopeutuminen uuteen kotiin ja sen ympäristöön on sujunut hyvin. Voisi kuvitella, että lattialämmityksestä kylmiin nariseviin lattioihin siirtyminen toisi ylimääräistä haittaa elämään. Toki, varsinkin aamuisin, on joskus kylmä, mutta kyllä täällä on vain niin paljon parempi hengittää! Hengittää hengittävässä talossa. Olemme nukkuneet hyviä ja makoisia öitä, vaikka toki vauva vähän värittää niitäkin.

Huomenna teemme töitä vessan kimpussa, joten katsotaan, vaikka saisin siitä jopa jutunkin väsättyä blogiin luettavaksi!

Kuulumisiin.
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint