maanantai 25. tammikuuta 2016

EkoHupi osa 2

Ompelijana kuulen usein tokaisun: "Sinä varmaan ompelet lapsillesi kaikki vaatteet". Vastakaiuksi olen laukonut ei:tä, sillä tavan mukaan suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Nytpähän kuitenkin on!



Idea lastenvaatteiden tekemiseen lähti rehellisesti hyvästä kirpputorilöydöstä (josta voit lukea täältä). EkoHupi pompsahti mieleeni kaavoja piirrellessä ja ajatus tulevaisuuden lastenvaatteiden myyntikojusta alkoi muotoutua mielessä. 

EkoHupi syntyy halusta tarjota lapselle vaivattoman mahdollisuuden nauttia muun muassa liikunnallisista taidoistaan joustavien sekä keveiden materiaalien myötä.

Pukeutumisesta vastuullisen tekee se, että materiaalit on saatu taikka hankittu kierrätyksestä. Kuvien vaatteissa on hyödynnetty kirppikseltä löytyneiden kangaspalojen lisäksi trikoopaitoja sekä huiveja, jotka muovautuivat mukavasti uusiokäyttöön.



Jotta saan kehitettyä tulevasta mallistostani riittävän laadukkaan, saavat omat lapseni toimia ensimmäisen vaatesatsin koekäyttäjinä.

Nina


maanantai 18. tammikuuta 2016

Matto kuteista

Olen luonteeltani kiinnostuja. Tykkään kokeilla uusia asioita käsitöiden saralla. Luokittelen itseni villasukka-tasolle puikoilla neulomisen osalta. Virkkaaminen tuntuu mukavalta puuhalta, mutta liian harvoin saan valmiiksi mitään mieltä ylentävää.. Ehkäpä tässä syy, miksi minusta tulikin ompelija!

Viime kesänä nappasin kirppikseltä kynsiini ison kasan matonkudetta, hintana kolme euroa/pussi. Tiesin heti, että näistä jonkun itse saksimista aarteista on tuleva meille uusi matto. Niinpä tartuin suurehkoon koukkuun ja kuljin kudepussin kanssa kylki kyljessä kunnes pussin pohja lopulta häämötti. 


Meidän kylpyhuoneemme valkoisuus sai kaverikseen uuden maton. Tämän työstäminen oli suuriotteisuuden lisäksi kovin mukavaa! Tästä jos jostain jäi kiva fiilis käyttää hyödyksi tulevaisuudessa kirpparimyyntiin kelpaamattomat, vanhat vaatteemme. 

Nina


PS. Pakko laittaa kevennykseksi kuva, miltä näyttää samaisen kirppissatsin pinkit kuteet nyt... Ei mennyt ihan putkeen yritykseni virkata erikokoisia koreja (mutta laitetaan kuteen joustamattomuuden piikkiin!) Joskus vielä minäkin osaan. ;)




tiistai 12. tammikuuta 2016

Projektina värikkäät pinnatuolit

Meillä on Santun kanssa hyvin samankaltainen maku mitä tulee esimerkiksi sisustukseen. Pidämme vanhoista huonekaluista, retrosta sekä muuten laadukkaista materiaaleista kuten puusta. Makumme kohtaavat minimalistisen ja rönsyilevän välimaastossa. Näemme värit melko samanlaisella värisilmällä.

Yhteinen harrastuksemme on kierrellä kirpputorien huonekaluosastoilla pilke silmäkulmassa. Santun hyödyntäessä vanhoja huonekalun aihioita kierrätysmateriaaleina ja minun innostuessani restauroinnista, löydämme usein mielenkiintoisia kohteita tuunattavaksi. Kun kaksi huonekaluhamsteria kohtaavat toisensa, voi kodin nurkissa hyvinkin olla yksi jos toinenkin pinnatuolin runko työstettäväksi!

Valitsemamme värikartta projektia varten.

Pidämme kummatkin pinnatuolien ulkomuodosta. Saimme haalituksi ainakin neljää erilaista mallia mikä tekee projektista hyvin mielenkiintoisen. Hetkisen verran keskustelimme tuolien lopullisesta ulkonäöstä ja päädyimme yhteisymmärryksessä melko värikkääseen lopputulokseen.

Vanha puukko korvasi hetkeksi hävinneen siklin.

Maalaus on mukavaa yhdessä tekemistä.

Tartuimme tuumasta toimeen ja kaivoimme esille siklit ja hiomakoneet. Poistimme tuolien pinnoilta vanhat maalit, jotta lopputulos olisi maalauksen jälkeen huomattavasti siistimpi.

Ensimmäiset yksilöt saivat väriä pintaan.

LOPPUTULOS:

...Kylläkin väliaikainen. Santtu nikkaroi verstaallaan meille kahdeksan hengen ruokapöytää. Muutama tuoli on vielä työstettävä, jotta saamme täytettyä jokaisen paikan tulevan pöytämme ympärillä. 

Aiheesta lisää myöhemmin. ;)

Tuolit piristävät kivasti iltaista tunnelmaa.




torstai 7. tammikuuta 2016

Vitriini

Kun aloitan hommat, minulla on jonkinnäköinen yksinkertainen visio valmiiksi päässäni. En yleensä piirrä mittoja tai luonnoksia valmiiksi. Ajatus konkretisoituu ja muuttuu työn edetessä. Tässä projektissa oli kaksi vanhaa ikkunaa, joista halusimme vitriinin. Otin ikkunasta mitat 160x 50x 5. 

Vanhan liiterin ovet purettuna. rak. 1930.

Laudat kuivumassa.
Laudoista siklattu ja hiottu vanha irtoava maali pois ja maalattu talomaalin jämällä valkoiseksi. Tämän jälkeen laudat hiottu uudelleen, että harmaa sävy on saatu näkyviin.

Löysin roskalavalta vanhoja keittiön laatikoita varmaan 50 luvulta. yksi oli vahingossa oikean kokoinen alalaatikoksi. Liiterin ovista sain myös jalka- ja sarjamateriaalin. Kiinnitys liimalla ja 5 tuuman nauloilla tukevaksi.

laatikon mallaus ja jalkojen kiinnitys. 

Ikkunat pestiin ja irtoava maali poistettiin. Viimeiseksi ikkunoiden kiillotus.

valmista tuli. Hintana parin päivän työ.

Santtu

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vaatetusartesaani

Valmistuin ammattiopiston ateljee- ja asusteompelun linjalta artesaaniksi vuonna 2014. Olen työskennellyt ompelun parissa siitä lähtien jo muutaman eri valmistajan nimen alla sekä kuulunut silloisen kouluni osuuskunnan perustajajäseniin. Valmistin mittatilaustöitä, joita oli mahdollista laskuttaa opiskeluaikana osuuskunnan kautta. Pidän työstäni, sillä olen luonteeltani luova, saan toteuttaa luovia ratkaisuja omalla tavallani sekä minulla on mahdollisuus määrittää itse työaikani.

Asiakastyö kouluajoilta. Mallinuken päällä kirppikseltä löytyneitä pitsejä.

Vaatetusartesaanina olen hieman kallistunut sille linjalle, ettei tällä hetkellä kannata luoda uutta, varsinkaan uudesta materiaalista. Maailma on ylikuormittunut mm. vaatteiden liukuhihnatuotannon vuoksi jonka seurauksena lähes käyttämättömät vaatteet päätyvät surutta jätelavoille. Jotain on tehtävä jo olemassa olevalle massalle. 

Pitseistä muovautui yläosa mekolle.

Mietin paljon omaa tyyliäni pukeutujana ja inspiroidun helposti näkemistäni ihmisistä ja asioista. Saan usein ideoita, joista voisin toteuttaa uniikin vaatteen. Kuvitelmissani olisi hienoa suunnitella omanlaisia ja eettisiä asuja sekä asusteita, markkinoida niitä oman nimeni alla ja todeta ihmisten innostuvan niistä. Olisin otettu nähdessäni ideoimiani vaatteita muidenkin käytössä. Minun tieni suunnittelijana ei kuitenkaan tule kulkemaan kangaskaupan kautta.

Vaikka vaatetusartesaanin paperit ovat olleet vaatetussuunnittelun osalta taka-alalla, olen ylpeä oppimastani. Ajatus omasta vaatemallistosta muhii koko ajan mielessä ja pikkuhiljaa tunnen olevani menossa asian kanssa oikeaan suuntaan ja etenevän suunnitelmissani. Siitä olkoon esimerkkinä lastenvaatemallisto EkoHupi, josta aikaisemmassa kirjoituksessa annoin ensikatsauksen.

Yläosa sai helman ja siitä syntyi valmis morsiusmekko!

Oma missioni nyt on jatkaa kirppisten kiertelyä, bongailla materiaaleja ja sillä tavoin nauttia monimuotoisesta pukeutumisesta. Rakastan vaatteiden pesemistä, viikkailua ja hypistelyä. Tulevaisuuden missio on luoda mahdollisimman tehokas tapa käyttää olemassa olevat materiaalit hyödyksi ja olla ostamatta uutta laisinkaan, poikkeuksena toisen käden kautta ostetut uutuudet (second hand).

Blogiin on tarkoituksena tulla oma pukeutumisosionsa, johon kirjaan mm. menestystäni kirpputoreilla, testaan uusia ideoita välillä vähän ommellen sekä lisään muutamia asukuvia aina mahdollisuuksien mukaan.
  
Nina

maanantai 4. tammikuuta 2016

Lahjaboxi

Viikko ennen joulua aloin stressaamaan lahjoja, eikä rahaa ollut juuri laisinkaan. Muistin suuren kasan käytettyjä Legoja, joten aloin suunnittelemaan boxia. 

Vanerin, liimalevyn ja laudan uusiokäyttöä.

Vähän kittiä, siklausta, ja hiomakonetta. 

Legoja oli niin paljon, että täytyi tehdä boxille kaveri.

Kylpyhuoneen lattialla tuli istuttua reippaasti kolmatta tuntia. Irroittelin 30 litraa Legoja irti toisistaan ja laitoin ne likoamaan mäntysuopaveteen. 

Legot kuivumassa saunan lauteilla.

VALMISTA TULI:

Materiaalit saivat uuden elämän ainakin vuodeksi tai kahdeksi.

Maalaus suoritettiin jouluaattoyönä ja aamulla boxit olivat valmiina käyttöön.
Santtu
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint