Sivut

maanantai 18. tammikuuta 2016

Matto kuteista

Olen luonteeltani kiinnostuja. Tykkään kokeilla uusia asioita käsitöiden saralla. Luokittelen itseni villasukka-tasolle puikoilla neulomisen osalta. Virkkaaminen tuntuu mukavalta puuhalta, mutta liian harvoin saan valmiiksi mitään mieltä ylentävää.. Ehkäpä tässä syy, miksi minusta tulikin ompelija!

Viime kesänä nappasin kirppikseltä kynsiini ison kasan matonkudetta, hintana kolme euroa/pussi. Tiesin heti, että näistä jonkun itse saksimista aarteista on tuleva meille uusi matto. Niinpä tartuin suurehkoon koukkuun ja kuljin kudepussin kanssa kylki kyljessä kunnes pussin pohja lopulta häämötti. 


Meidän kylpyhuoneemme valkoisuus sai kaverikseen uuden maton. Tämän työstäminen oli suuriotteisuuden lisäksi kovin mukavaa! Tästä jos jostain jäi kiva fiilis käyttää hyödyksi tulevaisuudessa kirpparimyyntiin kelpaamattomat, vanhat vaatteemme. 

Nina


PS. Pakko laittaa kevennykseksi kuva, miltä näyttää samaisen kirppissatsin pinkit kuteet nyt... Ei mennyt ihan putkeen yritykseni virkata erikokoisia koreja (mutta laitetaan kuteen joustamattomuuden piikkiin!) Joskus vielä minäkin osaan. ;)




9 kommenttia:

  1. Matto on kyllä hieno, hyvin yhdistetyt värit!

    VastaaPoista
  2. Kivan pirteä matto... Repesin noille koreille, aika hellyyttävät yksilöt. Aina ei mee niinku strömsössä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ihanaa, että piristin päivääsi! :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin ja kiitos viimeisestä kuvasta! Ihana nähdä että muillakaan ei osu joka kerta nappiin! :D

      Poista
    2. Hei kiitos kehuista! Ei todellakaan mee aina nappiin ja nyt meni kyllä olan takaa pieleen! Aina olen luullut, että nuo korit syntyvät käden käänteessä... Olin erittäin väärässä. Heheh.

      Poista
  4. Löysin blogiisi sattumalta, todella ihania juttuja täällä! Tykkään itse hyvin samantyyppisistä jutuista, vaikken osaa tehdä niitä itse. :D Olen muuten joskus tehnyt vanhasta lakanasta kuteita ja virkannut pari koria (jollakin hyvällä ohjeella). En todellakaan ole mikään käsityöihminen siinä mielessä, että tuntuu, kuin olisi peukalot keskellä kämmentä, mutta viime vuosina olen alkanut innostua kokeilemaan - kouluaikojen traumoista siis toivuttu. Joululahjaksi mies oli hankkinut mulle ompelukoneen, ei kun siis opettelemaan (edellisen kerran olen ommellut 7. luokalla eli jotain 13 vuotta sitten ja voi sitä itkua ja hammastenkiristystä).

    VastaaPoista
  5. Hei, tekemällähän sitä oppii! ;) Kiitos ja tervetuloa seuraamaan blogia!

    VastaaPoista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint