Sivut

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Itse tehty ruoka

Köyhän kannattaa tehdä itse. Ai kuinka niin? Koska se virkistää mieltä ja edullisesti voi tehdä suuriakin määriä syötävää.

Perheessämme on viisi ihmistä, joista neljä ovat kasvavassa iässä tai muuten vaan suuriruokaisia. Meillä ruokaa kuluu paljon ja näin ollen sitä valmistetaankin paljon. Pienituloisina aikuisina joudumme miettimään rahojemme kulutuskohteen melko tarkasti. Mitä tulee ruokaan, emme todellakaan pihistele, mutta pyrimme ostamaan järkevästi. Se tarkoittaa muun muassa ostoslistan tekemistä ennen kauppareissua, jotta välttyisimme mahdollisimman hyvin ostamasta heräteostoksia. Se tarkoittaa raaka-aineiden mietintää sekä sesonkituotteiden hyödyntämistä. Se tarkoittaa myös niin sanotusti turhien raaka-aineiden karsimista pois listalta. 

Leivomme usein. Nykyisin teemme lähes jokaisen leipämme itse. Leipominen on leivänmussuttajien perheessä palkitsevaa, sillä tuoreesta leivästä saadun nautinnon lisäksi säästämme hyvin paljon rahaa. Meillä on käytössä muutamia vakioreseptejä, joita tarkasti kunnioittamalla saamme takuuvarmasti herkullistä särvintä pöytään. Niistä lisää myöhemmin...


Pyrimme hyödyntämään sesonkien hedelmät ja vihannekset mahdollisimman tehokkaasti. Omenat taipuvat lukemattoman moniksi leivonnaisiksi ja appelsiineista saa maukkaita aamusmoothieita. Smoothieihin voi oikeastaa hukuttaa mitä tahansa ainakin, jos ei pelkää uusia makukokemuksia!


Kaikista parhain seikka halvalla syömisessä on ruoan laittaminen. Nimittäin, mitä vähemmän ylimääräisiä raaka-aineita kaapista löytyy sitä parempaa ruokaa on yleensä tulossa. Kaapistamme löytyy aina muutamia eri vihanneksia, riisiä sekä papuja tai pähkinöitä. Saamme tehtyä niistä poikkeuksetta herkullista ruokaa, joten emme koe tarvitsevamme jääkaappiimme kauheasti muuta. Emme ole totaalisia kasvissyöjiä, mutta lihan ostaminen ei ole yleensä meidän juttu.

Pisteet ruoanlaitosta menee kyllä meidän miespuoliselle väelle. On ihanaa saada joka päivä eteensä ruokaa, jonka resepti on aina vähän erilainen. Ei käy tylsäksi tämä syöminen!

Nina



torstai 7. huhtikuuta 2016

Purkulaudan uusiokäyttö osa1

Purkulaudan käyttö vaatii viitseliäisyyttä, mutta jo muutaman tunnin työpanoksella saa hyvää rakennusmateriaalia. Purkutavaran käyttö on haasteellista myös, koska lähes aina jokainen puu on tarkistettava huolellisesti nauloista, niiteistä ja muusta metallitavarasta, etteivät työkoneiden terät mene rikki. 

Trukkilavat ovat helppoja purkaa ja naulat sekä niitit helposti havaittavissa. Ulkomaiset lavat ovat ongelma. Etenkin EU-maiden ulkopuolelta tulleet lavat voivat sisältää eri jäärien toukkia. Jäärät ovatkin jo ehtineet saada suuren tuhon aikaiseksi ja niillä ei ole luontaisia vihollisia pysäyttämään alkavaa katastrofia. Ulkomaiset lavat pitäisikin polttaa heti perille päästyään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan usein huomaa eri teollisuusalueiden pihoilla useita vuosia seisseitä lavoja. Minulla ei ole mahdollisuutta polttaa kaikkea löytämääni, joten käsittelen ulkomaiset lavat väkiviinaetikalla poistaakseni tuholaiset.


Säästä naulat metallin keräykseen.

Aloitus on helppoa. Raivaa itsellesi tilaa. Purkaa lava kerrallaan ja poista naulat ja niitit. Säästä myös rikki menneet lavat, että saat taapelointirimaa tehtyä. Ongelmana on, että usein kaikki purettu on eri kokoista materiaalia. Lajittele suurin piirtein saman kokoiset aihiot erillisiin pinoihin jatkokäsittelyä varten.

Toisen roska on toisen aarre.


Riman tekeminen purkulaudasta.


Sahatessa materiaalia tarkasta puun kunto. Lahosieniset ja toukansyömät puut ovat hävitettävä asianmukaisesti. Käsittele ulkomaiset puut ekologisella suoja-aineella ennen taapeliin laittoa.



Aasianrunkojäärä (kuva google)

Santtu


Kotitalousopin alkeet

"Älä osta kaikkea mitä mielesi tekee, vaikka sinulla olisikin varaa siihen. Selvitä itsellesi ensin: t a r v i t s e n k o  t o d e l l a  k y s e e s s ä  o l e v a n  t a v a r a n? Ja sitten: k e l p a a k o  s e  s i i h e n  t a r k o i t u k s e e n, m i h i n  s e  o n  a i o t t u? Joku on viisaasti sanonut, että niillä tavaroilla, joista meillä ei ole hyötyä eikä iloa, ei pitäisi olla tilaa kodissamme, ei edes ullakolla. Älä siis hanki itsellesi kelvotonta tavaraa ja turhanaikaista rojua."

Lainaus kirjasta: Kotitalousopin alkeet 1929: Käsikirja opettajille ja nuorille kodinhoitajille, Johansson

Törmäsin edellisen tekstin sisältävään kuvaan sosiaalisessa mediassa ja kerrankin oli pakko oikein jakaa se. Kyseinen teksti kiteytti omat ajatukseni kertaheitolla, enkä voinut kuin nauraa tälle yhteensattumalle.

Meillä on himassa jatkuva projekti, nimittäin kämpän tyhjennys turhista tavaroista. Olemme saaneet parin kuukauden välein hyvin täytettyä kirppispöydän sellaisilla ja saaneet vielä mukavan verran roposia siitä palkaksi. Sen lisäksi, että kirpparitoiminta on ihanaa, on mahtavaa päästä eroon r o j u i s t a. Tavaroista, joita joskus luulee tarvitsevansa ja joita lopulta huomaa vaan keräävänsä nurkkiinsa lojumaan. On ihanaa avata keittiön kaappi, jossa ei ole tyhjyyden lisäksi mitään. Pidän mieluummin kaappini tyhjänä kuin täytän ne mummoni vanhoilla kristallilaseilla

Tähän ajatusmaailmaan on ollut kuitenkin matkaa. Ensinnäkin, olen kasvanut kodeissa, joissa tavaraa on haalittu ja käyttöajan jälkeen jemmattu ulkovarastoon säilöön. Nuoruudessani olen tuhlannut hyvin monta tiliä ostamalla kaikenlaisia hyödykkeitä, miettimättä niiden todellista tarvetta ja käyttöarvoa. Olen pyörinyt kaupoissa ja ostellut vain ostamisen ilosta. Tämä on normaalia käyttäytymistä maailmassa, jossa halpaa tavaraa tupsahtelee liukuhihnoilta mielin määrin. 

Tavarat ovat alkaneet vuosien saatossa tuomaan mieleeni paljon enemmän ahdistusta kuin iloa. Minua ahdistaa, kun katselen kodissa olevan tavaran määrää, mikä tuntuu olevan loputonta. Minua ahdistaa vielä enemmän, kun ajattelen kotimme kaappien sisältöä. Kuinka paljon niihinkin saa laitettua tavaraa, joista jonkin ajatuksen mukaan on todellista hyötyä taloudessamme, jotka oikeasti ovat vain pölyä pölyn joukossa. Pois pyyhittävää, eivätkä jätä ikävää.

Toki sitä mukaa, kun saa heitettyä vanhaa tavaraa kirppikselle, tulee ostettua tilalle jotain muuta. Yritän kuitenkin aina ajatella muutaman kerran ennen kuin teen ostopäätöksen. Olemme pikkuhiljaa hankkineet sellaisia asioita kotiimme, joita todella käytämme useammin kuin kerran kaksi vuodessa. Tavara on kiva silloin, kun sillä on todellista käyttöä. Silloin se tuottaa myös iloa. Savotta on joka tapauksessa loputon, joten kirpparitoiminta jatkukoon...

Palatakseni vielä lainaamaani tekstiin: Ihanaa, että tämä maalaisjärjellä ajateltava asia on painettu kansien sisälle! Se oli minulle iloinen yllätys ja piristi päivääni kummasti. Nyt vain jäi pieni polte hommata tuo kirja itselleni. Tosin, jotta vältän tämän kirjan todennäköisen pölyttymisen hyllylläni, käväisen ensin kirjastossa, jospa se löytyisi heidän arkistoistaan. 

Kuulemiin, Nina




Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint