Sivut

torstai 7. huhtikuuta 2016

Kotitalousopin alkeet

"Älä osta kaikkea mitä mielesi tekee, vaikka sinulla olisikin varaa siihen. Selvitä itsellesi ensin: t a r v i t s e n k o  t o d e l l a  k y s e e s s ä  o l e v a n  t a v a r a n? Ja sitten: k e l p a a k o  s e  s i i h e n  t a r k o i t u k s e e n, m i h i n  s e  o n  a i o t t u? Joku on viisaasti sanonut, että niillä tavaroilla, joista meillä ei ole hyötyä eikä iloa, ei pitäisi olla tilaa kodissamme, ei edes ullakolla. Älä siis hanki itsellesi kelvotonta tavaraa ja turhanaikaista rojua."

Lainaus kirjasta: Kotitalousopin alkeet 1929: Käsikirja opettajille ja nuorille kodinhoitajille, Johansson

Törmäsin edellisen tekstin sisältävään kuvaan sosiaalisessa mediassa ja kerrankin oli pakko oikein jakaa se. Kyseinen teksti kiteytti omat ajatukseni kertaheitolla, enkä voinut kuin nauraa tälle yhteensattumalle.

Meillä on himassa jatkuva projekti, nimittäin kämpän tyhjennys turhista tavaroista. Olemme saaneet parin kuukauden välein hyvin täytettyä kirppispöydän sellaisilla ja saaneet vielä mukavan verran roposia siitä palkaksi. Sen lisäksi, että kirpparitoiminta on ihanaa, on mahtavaa päästä eroon r o j u i s t a. Tavaroista, joita joskus luulee tarvitsevansa ja joita lopulta huomaa vaan keräävänsä nurkkiinsa lojumaan. On ihanaa avata keittiön kaappi, jossa ei ole tyhjyyden lisäksi mitään. Pidän mieluummin kaappini tyhjänä kuin täytän ne mummoni vanhoilla kristallilaseilla

Tähän ajatusmaailmaan on ollut kuitenkin matkaa. Ensinnäkin, olen kasvanut kodeissa, joissa tavaraa on haalittu ja käyttöajan jälkeen jemmattu ulkovarastoon säilöön. Nuoruudessani olen tuhlannut hyvin monta tiliä ostamalla kaikenlaisia hyödykkeitä, miettimättä niiden todellista tarvetta ja käyttöarvoa. Olen pyörinyt kaupoissa ja ostellut vain ostamisen ilosta. Tämä on normaalia käyttäytymistä maailmassa, jossa halpaa tavaraa tupsahtelee liukuhihnoilta mielin määrin. 

Tavarat ovat alkaneet vuosien saatossa tuomaan mieleeni paljon enemmän ahdistusta kuin iloa. Minua ahdistaa, kun katselen kodissa olevan tavaran määrää, mikä tuntuu olevan loputonta. Minua ahdistaa vielä enemmän, kun ajattelen kotimme kaappien sisältöä. Kuinka paljon niihinkin saa laitettua tavaraa, joista jonkin ajatuksen mukaan on todellista hyötyä taloudessamme, jotka oikeasti ovat vain pölyä pölyn joukossa. Pois pyyhittävää, eivätkä jätä ikävää.

Toki sitä mukaa, kun saa heitettyä vanhaa tavaraa kirppikselle, tulee ostettua tilalle jotain muuta. Yritän kuitenkin aina ajatella muutaman kerran ennen kuin teen ostopäätöksen. Olemme pikkuhiljaa hankkineet sellaisia asioita kotiimme, joita todella käytämme useammin kuin kerran kaksi vuodessa. Tavara on kiva silloin, kun sillä on todellista käyttöä. Silloin se tuottaa myös iloa. Savotta on joka tapauksessa loputon, joten kirpparitoiminta jatkukoon...

Palatakseni vielä lainaamaani tekstiin: Ihanaa, että tämä maalaisjärjellä ajateltava asia on painettu kansien sisälle! Se oli minulle iloinen yllätys ja piristi päivääni kummasti. Nyt vain jäi pieni polte hommata tuo kirja itselleni. Tosin, jotta vältän tämän kirjan todennäköisen pölyttymisen hyllylläni, käväisen ensin kirjastossa, jospa se löytyisi heidän arkistoistaan. 

Kuulemiin, Nina




2 kommenttia:

  1. Kuva lainattu Suomen historian harrastajat -ryhmästä (Facebook)

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä teksti! Meillä mennään tällä hetkellä tismalleen samaa rataa, tosin oppini olen ottanut Marie Kondolta. Itselläni vaikeinta on tunnesiteet tavaroihin ja luopuminen, mutta hetki hetkeltä homma helpottaa. Ahdistun täysistä kaapeista, joista pahimmillaan tavarat kaatuvat päälleni. Ahdistun täysistä pöydistä, rojusta, turhista asioista. Nyt on mieli paljon kevyempi kun projektin on saanut aloitettua!

    VastaaPoista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint