Sivut

tiistai 3. toukokuuta 2016

Metsän mittasuhteet muuttuvat

Voihan että millaiset kevätilmat täällä Varsinais-Suomessa! Jo toista päivää aurinko porottaa niin, että tuli oikein kuuma kun tuolla ulkona paineltiin menemään. Toki rintarepussa matkustanut pikkutyttö saattoi osaltaan vaikuttaa lämpöaallon voimakkuuteen...

Vaikka usein puhunkin köyhänä elämisestä, haluaisin tarkentaa asiaa näin: Emme ole köyhiä, sillä meillä on mahtava perhe sekä asiat lopulta todella mallillaan. Olemme vain rahattomia siinä mielessä, että pärjäämme erittäin pienellä budjetilla tässä jokapäiväisessä elämässä. Me emme pysty useinkaan käymään köörimme kanssa risteilyillä, leikkilöissä tai ravintoloissa, mutta pystymme keksimään seikkailumme muuallakin. Todellisuudessa koemme olevamme rikkaampia, mitä lähempänä luontoa saamme kasvaa. Sieltä me ihmiset oppimme olemme ajansaatossa saaneet ja niin tulemme edelleenkin saamaan. Lisäksi:

"Ilma on raikkaampaa hengittää, siellä missä liikennevaloja ei nää." (Jukka Poika)

Päätimme perheen kanssa yhteistuumin lähteä tekemään kävelyretken metsään. Se on sellainen ympäristö, johon haluan tutustua itse lisää sekä tuoda sitä tutummaksi lapsille. 

Hyötyliikuntaa parhaimmillaan... Siis äidille.

Lähdimme tutustumaan metsään, joka on erittäin tuttu omasta lapsuudestani. Siellä seikkailimme veljeni ja ystävieni kanssa ristiin rastiin. Metsä tuntui suurelta ja oma olo erityisen rohkealta, lapset olivat seikkailumielellä. Näin aikuisena, palanneena uudestaan samoille huudeille, on todettava, että tämä metsä on oikeasti vain pieni pläntti puustoa asuinalueen keskellä. Niin ne mittasuhteet vain muuttuvat.

Eväitä nassuun.

Joika napsaisi hienon kuvan!

Teimme piknikin lasten valitsemalle kalliolle, johon aurinko paistoi komeasti. Lapset kävivät varovaisesti tutkimassa luonnonmateriaaleja ja löysivätkin vaikka minkälaisia puita ja kasveja tutkittavakseen. Kyseisellä piknikillä olisi voinut viihtyä paljon pidempäänkin, mutta perheen pienin päätti pitää äidin viltillä istuilemisen sijaan liikkeellä lähes koko ajan.

Seuraavan kerran, kun pääsemme aikuisten kesken irtautumaan arjesta kahdestaan, menemme takuulla metsään ja teemme leppoisan piknikin. Eipä ole aina tullut mieleen, kuinka mieletön treffipaikka luonto voi olla! Kaikenmaailman ravintolat jäävät helposti kakkoseksi.

Kuulumisiin,

Nina

Pysy liikkeellä, älä pysähdy...

4 kommenttia:

  1. Metsä on paras lenkkipaikkakin, jos siellä on sopivia polkuja. Minä usein käyn koiran kanssa metsässä lenkillä, kesä aikaan kissatkin lähtevät välillä mukaan :) Siellä sielu lepää, onneksi meillä on metsää ihan vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen jo teidät menevän koiran ja kissojen kanssa peräkanaa metsäpolkuja pitkin, ihanaa!

      Poista
  2. Me kolutaan erilaisia luontopolkuja aina kun on vähänkin aikaa ja fiilistä, niin ja tietenkin eväät ovat messissä! Metsät ovat aina olleet itselleni todella tärkeitä ja tulevat olemaan <3

    VastaaPoista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint