lauantai 30. heinäkuuta 2016

Toimiva hima




Olettekos huomanneet, että viimeisimmät postaukset ovat tavalla tai toisella liittyneet matkustamiseen? Olen saanut menemisestä suuria, suuria fiiliksiä. Jo helsingissä piipahtaminen tuntui kuin olisimme olleet maailman toisella puolella. Olin jossain muualla kuin kotona ja se oli outoa. Nyt olemme kuitenkin tulleet. Olemme saapuneet kotiin, joten eiköhän rupatella vähän himajuttuja seuraavaksi.

Ajattelin kirjoittaa aiheesta: toimiva koti. Mitä me kodissamme tarvitsemme ja vastaavasti emme tarvitse. Mitkä tekijät edesauttavat kotimme toimivuudessa tarpeisiimme nähden. Listaan alle muutamia seikkoja, joiden koen antaneen positiivisen sekä helpottavankin vaikutuksen arkeemme.

1. Sälytetään vain tarpeellinen. Tavoitteena on, että keittiössä on VAIN purkit, jota todella käytämme, lastenhuoneessa VAIN lelut, jotka eivät päädy ainoastaan tyhjän täytteeksi sängyn alle, vaatekaapissa VAIN muutama lempivaate ja niin edelleen. Se, että tarvitsemaani purkkia ei täydy kaivaa miljoonan muun purkin takaa, on ihanaa ja vapauttavaa!

2. Sisustetaan asiat käyttöpaikoilleen. Vessatavarat kuuluvat tietysti vessaan, keittiökamat keittiöön, mutta vauvanvaatteet kuuluvat suihkuhuoneeseen. Vauvan hoitotaso sijaitsee kylpyhuoneessa, joten pikkuiset vaatteetkin ovat siellä sen sijaan, että olisivat kahdeksantoista askelen päässä vaatekaapissa. Huhhuh mikä matka.

3. Televisiottomuus. Syystä että: toosa ei anna mitään, ei sitten MITÄÄN katsottavaa. Toiseksi, mihinkä loveen laittaisin arkeeni vielä televisionkatselemisaikaa? Olen kyllä kokeillut vuosien mittaan keskittyä humpuukiohjelmaan samalla, kuin yksi haluaa keskustella yksisarvisista, toinen pelata juuri nyt jotan peliä ja nykyään vielä kolmas taukoamatonta huomiota. Kun telkkaria ei ole ollenkaan, ei ole myöskään pieleen menneitä aivot narikkaan -katseluyrityksiä.

Taustamölyä talouteen toimittaa radio!

4. Laturi pöydällä. Ennen olin kova järjestämään tavaroita laatikostoihin, koska yksinkertaisesti ärsytti, kun kaikki tilpehöörit olivat pitkin pöytiä. Nyttemmin, muutaman mutterin löystymisen jälkeen, olen onnellinen, että päivittäin käytettävät tavarat ovat aina käden ulottuvilla (ns. tavarankerääjällä). Meidän SE on olohuoneen pöytä.

5. Miljoonan mausteen sijasta vain muutama ykkönen. Maustekaapissa on tälläkin hetkellä 20 maustepurkkia, joista vain viisi on jokapäiväisessä käytössä.

6. Tilaa temmeltää. Meidän koti on siitä maailman paras, että täällä pääsee juoksemaan ympyrää! Olisi se inhottavaa, jos sille tielle olisi sisustettu kirjahyllyä ja meikkipöytää.

7. Koriste-esineallergia. Paljon muuttavalle on ollut paaaaljon helpompaa muuttaa ilman kymmentä rikki menevää -laatikkoa. Tässä kohtaa pohdin aina, onko tuo esine niin mahdottoman kaunis, että säilön sen, vaikken sitä mihinkään tarvitse. Sitten kun meillä on ikioma koti, on koriste-esineiden aika.

8. Pesukoneet. Vaikka olen läpikotaisin käsityöihminen, tiski- ja pyykinpesukoneista en luovu. 

9. Runsaasti naulakkotilaa. Onhan meitä viisi ihmistäkin. Lasten naulakko alemmas, jotta saavat itse takkinsa ripustettua.

10. Käyttöastiat alimmaiseen kaappiin. Näin lapsoset pääsevät osallistumaan tiskikoneen tyhjentämiseen ilman, että tulee ylettymisvaikeuksia. Tämä on viimeisin muutos meidän kodissa, joka totuttelun kautta toimii!

Seuraavaksi olisi tarkoitus värjätä kirppikseltä löytynyt reppu sekä koemaistaa juuri valmistunut marjamehu!

torstai 14. heinäkuuta 2016

Mäntyharjulla vihreää kultaa

Vietämme lomamme kolmatta päivää täällä Etelä-Savon metsäisissä maisemissa, punaisessa mummonmökissä. Ilmassa ötökoitä, aurinko lämmittää ja reggae soi sulosävelin läppärin huonosta äänentoistosta huolimatta. Pyykit kuivuvat pihan poikki vedetyllä narulla, todistaen pulsaattorin pesutehon erittäin mainioksi. Lapset lähtivät uinnin jäljiltä jätskiostoksille, vauva nukkuu untansa, minulla hetki aikaa kerätä voimia.

Mäntyharjulla on aivan mahtavaa! Meitä ympäröi järvet, joissa kahlaamalla voi nähdä omat varpaansa. Ajatuksella rakennetut luontopolut inspiroivat mieltä. Maisemat pidetään täällä erittäin hyvässä kunnossa. Kuuden tuhannen asukkaan pikkupitäjä on tehty monista ulkoilu- sekä urheilumahdollisuuksista. Kulttuurista käy Taidekeskus Salmela. Lapsille löytyi aivan ihana seikkailupuisto köysiratoineen. Kierrätystä harrastavalle ihmiselle tarjontaa riittää, sillä pienessä keskustassa on jopa kolme eri kirpputoria. Aarteenetsintääkin on siis harrastettu ja jotain hyödyllistä löydetty.

Pidemmittä puheitta, tässä kuvakatsaus upeisiin kolmeen päivään:

Mökille saavuttuamme alkoi metsämarjojen etsintä.

Piha on täynnä kauniita kukkia.

Läheisellä uimapaikalla startataan veneen moottori.

Vesi oli yllättävän lämmintä!

Minä en siltikään rohkaistunut hirveän syvälle...

Metsästä bongailtiin kanttarellejä.

Aivan ihana mummonmökki.

Olisiko siinä omat majat molemmille muksuille.

Leikkipuiston yhteydessä oli erittäin siisti luontopolku.

Seikkailtavaa löytyi äidillekin.


Välillä mustikoita suuhun, niin jaksaa taas.

Tehokasta liikuntaa tämä keinun heiluttaminen!

Iltakävelyllä Mäntyharjun keskustan tienoilla.

Läheisen hotellin pihalla riippukeinuparatiisi.

Tämmöistä sadetta paukkui säännöllisin väliajoin ensimmäiset päivät.

Siitä tuli sateenkaari.
Nyt olisi luvassa rytmin kääntämistä perjantain ja lauantain välisen yön ajourakkaa varten. Valmistautumista sekä hyvää mieltä.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Mutsina kolmelle mukulalle

2010

Tulin äidiksi vuonna 2010, kun olin parikymppinen. Ensimmäiseen äitiyskoitokseen lähdin kutakuinkin vailla mitään ymmärrystä, mitä tuleman pitää. Muistan, kuinka raskaudesta jännitti kertoa muille. Muistan, kuinka epätodellista oli saada lopulta pieni vauva syliin. Oman lapsen saaminen tuntui epätodelliselta samalla, kuin se tuntui todella luonnolliselta.

Vauvanhoito sujui hyvin omalla painollaan. Vaistot olivat kuitenkin todella herkillä. Pienimmästäkin inahduksesta piti kiiruhtaa tarkistamaan kaiken olevan kunnossa. Vertaistukea kyselin minua aikaisemmin äidiksi tulleilta. Joskus oli vaikea luottaa itseensä, vaikka vaisto olisi ollut vahvasti läsnä. Pääosin kuitenkin koin saaneeni hyvän yhteyden vauvan kanssa ja pienestä panikoinnista huolimatta vauva-aika sujui leppoistasti.

Ensimmäinen lapsi on silti se, kenen kanssa perhe-elämää harjoitellaan. Ensimmäinen kasvattaa valmiimmaksi toiselle.

2011

Toisen lapsen ilmoittaessa itsestään, tiesin jo valmiiksi mitä on tulossa. Esikoisen vauva-aika häämötti tuoreessa muistissa, joten toinen lapsi meni tavallaan siinä missä ensimmäinenkin. Toki muutamat asiat tuottivat päänvaivaa. Mietin monesti odotusaikana, kuinka tulen pärjäämään kun lapsia onkin kaksi. Mietin, jääkö toinen lapsi automaattisesti vähemmälle huomiolle kuin kuopus. Pikkuveljen synnyttyä olin toki kiinni vauvassa jo imettämisenkin takia, mutta onneksi sain todeta huoleni turhiksi. Kyllä sitä aikaa ihmeen kaupalla riitti kivasti kummallekin.

Äitinä toiselle olin rennompi kuin ensimmäiselle. Pääsin ehkä eroon turhasta jännittämisestä ja uskalsin paremmin luottaa vaistoihini. En ole koskaan ollut hirveän kiinnostunut lukemaan lastenhoitoon liittyviä oppaita, enkä seuraamaan tilastoja, kasvukäyriä yms. Ensimmäisen lapsen saatuani kuitenkin hapuilin sillä välillä, tietääkö opukset paremmin vauvani asiat kuin minä.

Sain lohtua ajatuksesta, että itse tunnen lapseni parhaiten. Siitä sain voimaa olla itsevarma äitiyteni kanssa.

2016

Toisen lapsen jälkeen kuluikin vuosia, kun päätin lähteä vielä kerran mukaan raskauden tuomaan elämänmuutokseen. Vaikka olin kokenut tämän jo kaksi kertaa aiemmin, lähes kaikki kasvaminen tuntui jälleen kerran aivan uudelta. Järjellä ajateltuna moni asia oli jo tuttu sekä valmiiksi päässä ratkottu, mutta ne hrrrrrrrrmonit tuovat aina lusikkansa tähän soppaan. Ihan sama, oli lapsi ensimmäinen tai kolmas, pää oli sekaisin kaikesta kuin pyörremyrsky.

Yksi hauska huomio, jonka olen muutaman muun äidin kanssa jakanut: Ensimmäisen ja toisen lapsen jälkeen tuntui koko ajan siltä, että yksi vauva voisi vielä tulla. Kolmannen lapsen jälkeen ollaan jo niin kaaoksessa, että tuommoiset ajatukset ovat aika kaukaisia.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat asioiden paikoilleen asettumista. Elämä kolmen lapsen kanssa tahtoi alussa viedä viimeisimmätkin voimat. Tuotti ajoittaista tuskaa miettiä, missä järjestyksessä mikäkin arjen asia hoidetaan. Uusioperheeseemme alkoi pikkuhiljaa kehittyä toimiva rytmi.

Tällä hetkellä arki sujuu paremmin kuin koskaan. En voisi kuvitellakaan eläväni muuta elämää, vaikka välillä kyllä pysähdynkin sitä hermot pinkeänä miettimään. Olen kasvanut näiden lapsellisten vuosien aikana niin paljon, että tuskin vähän kovempikaan myrsky minua enää kaataisi. Pienet hermoromahdukset ovat aivan sallituja, kunhan muistaa, että ne ovat vain pieniä hetkiä elämässä.

Kun itsellään on hyvä olla, muutkin saavat siitä osansa. 

Nina

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Unelma landella

Mummin mökki.


Minnehän katoavat päivät, viikot, kuukaudet? Ajankulkua ihmetellen, lähellä tipahtaa kyydistä. Kesää odotettiin koko pitkän talven. Nyt se on täällä, mutta on niin kovin katoavainen. 

Tänä kesänä viuhuvat tulevaisuuden suunnitelmat arjen askareiden yllä. Olemme puhuneet puolisoni kanssa paljon siitä, missä näemme itsemme esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Yhtäläisyydet unelmia verratessa ovat hämmästyttäviä. Tuntuu helpolta uskoa suuriin unelmiin, kun on joku, jonka kanssa jakaa ne. Suuret, joskus kaukaisilta tuntuneet haaveet, alkavat nostaa päätään. Kuin ne olisivat aina olleet saavutettavissa.

Viiden vuoden päästä olen 32-vuotias. Lattialla lojuu ompeluksia, keskeneräisiä taideprojekteja. Mieleeni välkkyy sisustusideoita, jotkut jopa toteuttamiskelpoisia. Nuorin lapsistamme on jo 5-vuotias, joten aikaa riittää omille jutuille. Asumme Varsinais-Suomessa, landella. Meillä on vanha puinen torppa. Pihalla kasvimaa sekä hedelmäpuita. Minä huutelen keittiön ikkunasta lapsille elämänohjeita samalla, kun keittelen oman maan marjoista mehua. Järjestämme läheisille pihajuhlia, syömme pitkän pöydän ääressä sekametelisoppaa. Siemailemme kotiviiniä puutarhatöiden päätteeksi. Tunnemme itsemme ulkopuoliseksi saapuessamme kaupunkiin. Olemme kiertäneet Suomessa eri paikkakunnilla. Käyneet Euroopan maissa. Suunnittelemme pidempää reissua teille tuntemattomille. Olemme onnellisia.

Terveisin Nina, joka rillit liasta tahmeana tihrustaa tietokoneen kuvaruutua. Selkä vääränä kirjoittelee, ylikuuman makuuhuoneen sekaisella sängyllä. Taustalla meteliä, pitkä päivä takana. Lapset päivästä väsyneinä. Unelmoi ja on onnellinen.

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint