keskiviikko 24. elokuuta 2016

Terveisiä pihalta






Olemme olleet aivan mielettömän hyvillä fiiliksillä tutkailemassa uuden kodin nurkkia. Remonttia on suunniteltu, mutta tässä vaiheessa olemme oikeastaan vain ottaneet tuntumaa paikkaan, jossa meinaamme tulevaisuuttamme rakentaa. Taloon ja sen ympäristöön tutustuminen vaatii aikaa, jota mielellämme sille annamme. Remonttisuunnitelmia tulvahtelee enenevissä määrin. Näpit syyhyävät jokaisen suunnitelman osalta niin paljon, ettei millään malttaisi antaa niiden odottaa. Uskomme silti, että hyvä tulee pikkuhiljaa. Siihen on hyvä tuudittautua. Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Jotain olemme kuitenkin jo saaneet tehtyä.

Vanhaan taloon ja eritoten vanhaan navettaan on jäänyt edellisiltä asukkailta paljon sekalaista irtaimistoa. Aikamme kuluukin ensimmäisenä nurkkien siivoamiseen sillä periaatteella, että lopulta tilalla ei ole mitään ylimääräistä. Haluamme siivota pois kaiken sen, mille emme näe omalla kohdallamme jatkokäyttöä. Siinä sitten yhdessä tuumin tyhjensimme taloa niin, että lastulevy rytisi.

Sisustuksessa ei yllättäin ole tässä vaiheessa mitään esittelemisen arvoista. Siispä tyydyin fiilistelemään pihalla ja napsaisin muutamat otoksen blogiinkin näytille. Aikas kivalta tämä suojaisa pihapiiri näyttää (varsinkin verrattuna rivitalokodin naapuri-tiiliseinä-naapuri-näkymään)!

Nina

lauantai 20. elokuuta 2016

Matka alkaa ulkohuussista

Se tuli puun takaa, salama kirkkaalta taivaalta, selvänä kuin pässin liha. Se katsoi, pyysi luokseen ja iski kovaa. Katsoimme sitä ylhäältä alas, alhaalta ylös. Haistelimme sitä, raaputimme pintaa. Kyseenalaistimme ja se vastasi takaisin. Olimme varmoja, että se on meidän. Nyt se on varma.

Kuukauden päästä me asumme unelmatalossa! Ollaan täällä niin fiiliksissä, että tässä vaiheessa on vaikeaa kirjoittaa sanoja kuvaamaan juuri sitä oikeaa tunnetilaa. Vähän menee sillä välillä, uskoako todeksi vai eikö...

Laskin juuri, että olen muuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä KYMMENEN KERTAA, kun tuleva muutto lasketaan mukaan. Tämä antistabiili asumistilanteeni tulee vihdoinkin ansaitsemaansa päätökseen, enkä voisi olla siitä yhtään iloisempi. Yksi muutto enää edessä, jonka jälkeen saan heittää antihaikeat hyvästit ikuiselle muuttorulianssille.

Edessämme odottaa loputon urakka, päättymätön remonttitilanne. Kuuluisa parisuhteen koettelija. Ajan syöjä. Onneksi olen tietämätön tulevaisuuden suhteen, mutta sitäkin vakuuttuneempi siitä. Meitä odottaa elämä, josta olemme tapaamisestamme lähtien unelmoineet. Meillä on epätodellinen olo siitä, että unelmat alkavat käydä toteen.

Toivotamme teidät tervetulleeksi seuraamaan arjen puurtamista jo nyt niin rakkaassa 40-luvun turkoosissa rintamamiestalossa. Siellä korjataan, puunataan ja putsataan. Rakennetaan perinteisin konstein ja täten kunnioitetaan vanhan talon henkeä. Pintaremonttia, kirpputoreilta löytyneitä sisustusaarteita, kierrätysmateriaaleja... Matka alkaa vaatimattomissa olosuhteissa. Se alkaa ulkohuussista ja leivinuunista. Pääty se ei koskaan. TERVETULOA!






keskiviikko 17. elokuuta 2016

Roskasta taidetta: matto!




MATTOPROJEKTI ETENEE

Olen edennyt matonkuteiden leikkaamisessa, saaden aikaan pienoisen kuderullavuoren. Leikattu on monenmonta vaatetta, paitaa sekä bodya. Pitkän ajan lattiannurkasta toiselle kulki suuri sininen kassillinen vanhoja vaatteita. Tavoitteena oli leikata edes yksi vaate joka päivä. Aikaa kuvissa näkyvän matonkudevuoren leikkuuseen kului useampi kuukausi, sillä leikkuurytmini oli erittäin leppoisa ja täysin paineeton.

Aion virkata suurella virkkuukoukulla kuteista noin 170 x 240 kokoisen maton. Kuteeksi kelpaavat erityisesti trikoovaatteet sekä ohuehko puuvilla. Minusta on mahtava ajatus, että pieneksi menneet lastenvaatteet sekä kulahtaneet lempipaidat saavat vielä uuden elämän. Tuntuu hyvältä, ettei tarvitse kuormittaa kaatopaikkaa tältä osin, vaan tekstiilijätteen voi käyttää hyödyksi. Roskiin heitettäväksi vaatteista jää keskimäärin yksi neljäsosa.

Voimme istuskella lasten kanssa keittiön matolla, etsiä sieltä oman lempipaidan kangasta ja muistella mennyttä aikaa. Jo nyt pieni väki on ollut kovin kiinnostuneita hypistelemään kangaspalloja ja etsimään sieltä omia vaatteitaan.

Satuin muuten eräässä kaupassa hyllyn luo, jossa oli aivan vastaavanlaista materiaalia rullissa myynnissä. Hinta oli noin neljälle leikkaamalleni pallolle kymmenen euroa. Jos rahallisesti ajattelisin, olisin tehnyt jo sievoisen tilipussin oman kudevuoreni kanssa.

Tämä projekti on yksi osa unelmaani, jossa pystyn käyttämään omissa tekemisissäni hyödyksi jo olemassa olevat materiaalit, joita kierrätyskeskukset ovat pullollaan.

Kun laitan silmät kiinni, näen jo valmiiksi minkälainen matto noista väreistä syntyy!

Varastooni on kerääntynyt monenlaisia kangaspaloja matkan varrella. Paksumpia ja jämäkämpiä kankaita, kuten verhoja sekä lakanoita, olen aloittanut leikkaamaan samankokoisiksi neliöiksi. Projektia pukkaa niin paljon kuin ehtisi tehdä. Tästä ideasta varmasti lisää myöhemmin!

Nina
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint