perjantai 30. syyskuuta 2016

Onni kaaoksen keskellä





Istun tietokoneen äärellä, makuuhuoneen ikkunan edessä. Katselen ulos ja näen luonnon syksyiset värit. Näen kauas, mutta naapureita en laisinkaan. Tämä on ihanaa, täytyy myöntää. Vaikka pidänkin ihmisistä, kotona on vapauttavaa olla täysin omassa rauhassa. Milloin alan uskoa, että tämä muutto on todellakin totta?

Viikon mittainen muuttohärdelli alkaa olla ohitse lusittua aikaa. Olemme ajaneet uuden sekä vanhan kodin väliä useamman kymmentä kertaa. Kiihdyttäneet alamäessä peräkärry takana roikkuen, aina ylämäkeen vauhti roimasti alaspäin hiipuen. Kironnut maantiellä tyhmiä ohituksia sekä heittäneet yläfemmat aina perille määränpäähän päästyämme. Kotona, maailman täydellisimmässä paikassa, odottaa harkittu kaaos, joka sekaansa meitä kutsuen ilahduttaa mieltämme aina yhä uudelleen.

Olemme yöpyneet uudessa kodissa kohta viikon päivät. Yllättävän nopeasti alun kaaosjärkytyksestä huolimatta tavarat löytävät paikkansa. Hieman tässä on kuitenkin luovittavaa, kun tuntuu, että tavaroiden määrä on melkoisen epätasapainossa olemassa olevan kaappitilan kanssa. Nyt jos koskaan on aika organisoida, mitä tavaroita OIKEASTI tarvitsemme ja mitkä ovat olleet aina vain sitä kaapintäytettä. Tätä varten pidimme muuton yhteydessä myös kirpparipöytää, jonne oli helppo kuljettaa kaikki tarpeeton roina.

Lähiaikoina on tapahtunut niin paljon, että alkaa olla aika relaksoitua sekä aloittaa viikonloppu. Istua illalla ulkotulen äärellä ja käydä löylyssä varpaita lämmittelemässä.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Nina

perjantai 23. syyskuuta 2016

Se on se muutto!





Muutto häämöttää yhden yön päässä. Fiilikset ovat räkäiset sekä kuumeiset, mutta muuten oikein mainiot. Heikosta kunnosta huolimatta huomisesta tulee hyvä päivä. Onhan sitä jo kauan odotettukin!

Positiivisen ajattelun voimalla pystyy ihmeellisen helposti pääsemään yli raastinraudalla revityn kurkun aiheuttamista tuskista. Eihän tässä ole hädän häivää ollut, kontatessa pahvilaatikkoviidakon keskellä, pakaten aina yhden jos toisenkin tavaran pakettiin. Välillä yskäisten, räkärätti kourassa kiikkuen.

Huomenna se sitten tapahtuu. Pääsemme lämmittelemään leivinuunia, ensimmäistä kertaa yhdessä. Saamme herätä sunnuntaiaamuna kodista, josta löytyy takuulla vauvan päiväunien ajaksi hommia. Itse asiassa hommia tuleville, useille kymmenille vuosille.


maanantai 19. syyskuuta 2016

Silta navettaan

Silta ennen.

Silta nyt.
Kuvien välissä vaihtuu hienosti myös vuodenaika. Kesästä syksyyn...

Pikkuisemmekin kävi testaamassa uutta siltaa. 
Tätä juttua kirjoittaessa voin helposti haistaa sen tervan sekä pellavaöljyn tuoksun, mikä sillalta vielä viikko sitten leijaili.

Meillä on kotitilallamme melkoisen suuri piharakennus, navetaksikin kutsuttava tönö. Tönössä on suurenmoisen tilan jatkeena pienempiä varastohuoneita sekä muutamia karsinoita eläimille. Aiomme tulevaisuudessa tehdä tähänkin paikkaan suursiivouksen ja lopulta lähteä puhtaalta navetalta rakentamaan jotain omia tarpeitamme vastaavaa. Sen aika ei ole ihan vielä, mutta täytyihän vanha, navettaan kulkenut lahoava silta uusia, jotta pääsemme sisälle fiilistelemään ja ideoimaan tulevaa!

Uusi silta on rakennettu lankuista, jotka ovat purettu aikoinaan toisesta purettavasta navetasta. Näillä astellaan toivottavasti seuraavat parikymmentä vuotta eteenpäin.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Huussista vessanraakileeseen


On ilo käydä iltaretkellä talolla (KODISSA!!!) ja huomata jotain olevan tapahtuneen... Meille syntyy, kuin itsestään, vessa porstualle! Kuin itsestään ei varsinaisessa merkityksessään pidä ollenkaan paikkaansa, sillä ovathan miehet laittaneet hommat hyrräämään pitkää päivää pakertaen. En voi muuta kuin ihailla ympärilläni olevia, taitavia ihmisiä. Ja olla kiitollinen.

Porstuasta revittiin seinät auki sekä väliseinästä irroitettiin ikkuna. Tulevaan vessaan jää jo olemassa olevat ulkoikkunat, joihin lisätään toiset samanmoiset eteen, jotta pitäisivät paremmin lämpöä sisällä. Seinät eristetään kunnolla, jotta ei tarvitse jäätyä (ronskisti) paskalla käydessään. Meille on tulossa kompostoiva pönttö. Emme ole nähneet erityistä tarvetta vesivessalle. Saamme sisälle lämpimän veden, joten käsienpesu onnistuu aluksi keittiössä.

Porstua ennen seinien auki repimistä.
Porstua nyt.

Huh. Taas tuli sellainen hetki, jolloin jouduin oikein pysähtymään sekä miettimään, tapahtuuko tämä todella. Talo ja koko ympäröivä seutu tuntui alusta asti perin pohjin kodilta. Juuri siellä minun ja meidän tulee olla ja viettää aikaa. Samalla tuntuu utopistiselta, että kaikki mielessä piirretyt unelmat alkavat käydä toteen. Olemme tällä hetkellä, ällöttävästikin kuvattuna, onnemme ytimessä!

MULLA ON MAAILMAN PARHAIN FIILIS!

Kattopuut... Koska halusin ottaa niistä kuvan.


MOI!
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint