Sivut

tiistai 6. syyskuuta 2016

Huussista vessanraakileeseen


On ilo käydä iltaretkellä talolla (KODISSA!!!) ja huomata jotain olevan tapahtuneen... Meille syntyy, kuin itsestään, vessa porstualle! Kuin itsestään ei varsinaisessa merkityksessään pidä ollenkaan paikkaansa, sillä ovathan miehet laittaneet hommat hyrräämään pitkää päivää pakertaen. En voi muuta kuin ihailla ympärilläni olevia, taitavia ihmisiä. Ja olla kiitollinen.

Porstuasta revittiin seinät auki sekä väliseinästä irroitettiin ikkuna. Tulevaan vessaan jää jo olemassa olevat ulkoikkunat, joihin lisätään toiset samanmoiset eteen, jotta pitäisivät paremmin lämpöä sisällä. Seinät eristetään kunnolla, jotta ei tarvitse jäätyä (ronskisti) paskalla käydessään. Meille on tulossa kompostoiva pönttö. Emme ole nähneet erityistä tarvetta vesivessalle. Saamme sisälle lämpimän veden, joten käsienpesu onnistuu aluksi keittiössä.

Porstua ennen seinien auki repimistä.
Porstua nyt.

Huh. Taas tuli sellainen hetki, jolloin jouduin oikein pysähtymään sekä miettimään, tapahtuuko tämä todella. Talo ja koko ympäröivä seutu tuntui alusta asti perin pohjin kodilta. Juuri siellä minun ja meidän tulee olla ja viettää aikaa. Samalla tuntuu utopistiselta, että kaikki mielessä piirretyt unelmat alkavat käydä toteen. Olemme tällä hetkellä, ällöttävästikin kuvattuna, onnemme ytimessä!

MULLA ON MAAILMAN PARHAIN FIILIS!

Kattopuut... Koska halusin ottaa niistä kuvan.


MOI!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint