Sivut

tiistai 25. lokakuuta 2016

Puuhommia navetassa

 



Olemme painaneet puuhommia viime päivinä oikein urakalla. Tosin kuuden kuution polttopuusatsin järkkääminen pinoihin kuulosti paljon suuremmalta työltä, mitä se oikeasti oli. Saimme uudet puut kasaan parin tehokkaan tunnin aikana.

Navetassamme oli lisäksi siellä lojuneita, vanhempia polttopuita. Niiden läpikäymisessä ja pinoamisessa menikin jokunen tovi enemmän. Huonot piti heittää ulkotulille sekä käyttökelpoiset pinota kasaan. Lapset valitsivat itselleen muutamia aarrepuita, joita jemmailivat pitkin pihaa. Keräsimme puulavojen alta runsaasti polttopuista irronnutta puuhaketta, jota kuskasimme kottikärrykaupalla pihan kompostialueelle ja teimme niistä sinne johtavan polun.

Näin sitä mennään yksi työ kerrallaan, ihmettelemällä samalla, kuinka paljon on vielä jäljellä. Onneksi olemme yhden askeleen lähempänä siistimpää navettaa sekä lämpimämpää talvea!


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kolmannet verhot toden sanovat


 

 


Olemme saaneet kivasti aloitettua kodin sisustamista. Oma sisustuspääni toimii niin, että valmista ei tule hetkessä. 

Kiertelen, pysähdyn ja fiilistelen nurkkia ajan kanssa ennen kuin tiedän, mikä miellyttää silmää. 

Vaihtelen verhoja sekä mattojen paikkoja niin kauan, kunnes värit ja materiaalit alkavat muodostaa haluamaamme harmoniaa kodin tunnelmaan.

Asutamme tällä hetkellä talon keskikerroksen kolmea huonetta. Lisäksi meillä on kellarissa käytössä puusauna ja vielä kunnostamattomat pesutilat. Talon yläkerta on kokonaan rakentamaton.

Vietämme paljon aikaa kodin tupakeittiössä, leivinuunin lämmössä. Meillä on niin ikään yhdistetty olohuone sekä keittiö, sillä tällä hetkellä asuintilamme ei anna enempää myöden. On ollut mielenkiintoista saada keittiöstä käytännöllinen, sillä nyt samasta tilasta taistelee aivan toisenlaiseen toimintaan tarkoitettu huone. Olemmekin riisuneet tilasta paljon keittiökaapistoja ja saaneet avarrettua näkymää huolella. 

Keittiö tulee kokemaan tulevaisuudessa läpikotaisen muodonmuutoksen, mutta alkaa täällä jo nytkin pilkahdella oikeansuuntaista tunnelmaa. 


torstai 20. lokakuuta 2016

Pakkanen ja pihapuu

EILEN:



TÄNÄÄN:




Pakkanen ennättää maalle. Katselen makuuhuoneen ikkunasta vanhaa omenapuuta, jonka oksilla vilahtaa punatulkku. Talvi tekee kovasti tuloaan. Valkoinen huurre valtaa syksyn eri sävyt. Lasten joulun odotus alkaa...

Tulinpa iloiseksi, kun talitintti kurkkasi tietokoneen takaa, ikkunasta sisälle.

Nämä ovat huveja, joita en olekaan aikoihin saanut kokea. Enpä tiedä linnuista kuin muutamia nimeltä ja sekin tieto on vielä hataralla pohjalla. On ihan uskomattoman sekä hihhulimaisen ihanaa saada kokea tämä olemassa oleva arki aivan eri tavalla kuin kaupungissa saatiin. Tunnen olevani osana luontoa, naapureinani metsän eläimiä sekä pikkulintuja. Juuri oli Santtu bongannut pihaltamme kaksi peuraa. Kuin muina miehinä olivat siellä hengailleet. Aika siistiä!

Olemme (tai siis lähinnä muu perhe on, minun tehdessä sisustushommia) viettäneet paljon aikaa ulkona. Olemme saaneet siistittyä pihaa, tosin hyvin hyvin pikkuhiljaa. Navetassa hääritään loputtoman savotan syleilyssä, siivoten yhden nurkan kerrallaan.

Naureskelemme ahdistuksen sekaisin tuntein, että yhden nurkan kun siistiksi saa, sieltä siivotut tavarat odottavat uudelleen seuraavassa nurkassa.  

Samaa hommaa se on sisällä. Kauhea määrä tavaraa liikkuu paikasta A paikkaan B aina pudottaen kyydistä ehkä yhden tavaran oikealle paikalleen. Siksipä meillä on sekä ulkona että sisällä useampi romunurkka, josta sitten pikkuhiljaa saamme asioita omille paikoilleen.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Huussivessa kutsuu





Huussi, huussivessa, kuivakäymälä, vessa... Miksi lie kutsuisinkaan tätä uudehkoa kopperoa talossamme. Vessaa rakentamassa olleet miehet tekivät mahtavaa työtä, sillä kaunishan siitä tuli! Minä osallistuin rakentamiseen pintapuolisesti, mutta en tietenkään aliarvioi siivoustyön arvoa tekemisessä. 

Valmiista vessasta en lähtisi puhumaan, sillä päätin olla vakaasti sitä mieltä, ettei valmista ole olemassakaan. Aina täytyy tehdä pieniä lisäyksiä sisustukseen, sipaista ehkä maalia pintaan, putsata ja puunata. Joku kohta valmistuu vuorollaan, kun toinen huutaa rapistuessaan korjausapua. Sitä se on ja siitä mä kyllä vaan tykkään!

Olen jo aikoja sitten myöntänyt olevani keskeneräisten töiden kuningatar. Tottunut siihen, että nurkat ovat täynnä joskus aloitettuja projekteja. Aika usein tuottaa hankaluuksia viimeistellä asioita, sillä niinkuin sanoin, tekeminen on joka tapauksessa loputonta.

Kun yksi sauma tulee valmiiksi, toinen jo muualla repsahtaa.

Näin.

Nyt meillä on talossa weecee, jota jo kelpaa mieluusti esitelläkin. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Nina

PS. Muuten, meistä käytiin tekemässä myös artikkeli paikalliseen sanomalehteen. Sitä vilautetaan sitten, kun jutun ilmestymisen aika koittaa!

torstai 13. lokakuuta 2016

Kömmähdyksiä maalla

Moikka!

Tähän alkuun on pakko ilmoittaa muutama asia, johon luultavasti jokainen kaupunkilaistunut ihminen kömmähtää. Ensimmäinen niistä on

- pannukahvin juominen niin, että kuppiin tulleet kahvinpurut tulevan viimeisen hörpyn mukana suuhun. Tämä kömmähdys kävi minulle jo muutama vuosi sitten kyläillessäni ystäväni luona. Kyllä pikkaisen nauratti jälkikäteen, kun siinä purut suussa koitin esittää kaiken olevan kunnossa samalla, kun teki mieli kakoa.

Toisena kömmähdyksenä mainitsen

- leivinuunin lämmittäminen niin, että unohtaa vetää pellit auki. Onneksi ystävämme Heidi kävi jo muuttopäivänämme testaamassa tämän homman, niin selvisin kuin selvisinkin kömmähtämästä tähän satavarmaan seikkaan itse. Jos kyseinen henkilö lukee tämän tekstin, niin kaikella rakkaudella sekä ilolla muistelen muuttopäiväämme. Savu hälvenee onneksi suhteellisen nopeasti.





Vaikka olen asunut kaupungissa siitä asti kuin muistan, en koe olevani enemmän kaupunkilainen. Maalla olen ensimmäiset elinvuoteni viettänyt ja maalle olen onnellisesti takaisin palannut. Rakastan sitä, että saan olla kotona juuri sellaisena kuin olen, takkuisine tukkineni. Kotiseudun kujilla kulkien ei tarvitse suoristaa takinhelmaa ainakaan ohikulkijoiden takia. Saan olla vapaasti vähän rönttöinen.

Sopeutuminen uuteen kotiin ja sen ympäristöön on sujunut hyvin. Voisi kuvitella, että lattialämmityksestä kylmiin nariseviin lattioihin siirtyminen toisi ylimääräistä haittaa elämään. Toki, varsinkin aamuisin, on joskus kylmä, mutta kyllä täällä on vain niin paljon parempi hengittää! Hengittää hengittävässä talossa. Olemme nukkuneet hyviä ja makoisia öitä, vaikka toki vauva vähän värittää niitäkin.

Huomenna teemme töitä vessan kimpussa, joten katsotaan, vaikka saisin siitä jopa jutunkin väsättyä blogiin luettavaksi!

Kuulumisiin.

torstai 6. lokakuuta 2016

Landella pimeää





Huhuu, onko kukaan vielä kuullut jonkun sanovan, että: JESTAS, MITÄ SYYSILMOJA! Syksyn aurinko yhdistettynä viilenevään ilmaan sekä punertuvaan maisemaan on jotain ihan parasta. Nautin ja yritän parhaani, jottei kaamos ota negatiivista valtaa yhdestäkään mielen sopukasta.

Saimme viikonlopulla kylään ystäviä, joiden kanssa valvoimme ulkotulen äärellä pitkälle pimeään asti. Vaihdoimme kuulumisia ja fiilistelimme pimeän tuloa. Tuntuu hyvältä kutsua ystäviä kotiin, sillä täällä ainakin on isommallekin jengille tilaa hengittää!

Kaupunkialueella en kovin mielelläni lähde pimeässä ulos, mutta kummasti maalla asian laita on ihan toisin. Vaikka täällä on kaupunkiin verrattuna pilkkopimeää, landen pelottavuusaste on paljon alhaisempi. Täällä kummalliset pelkotilat salaperäisistä kotiintunkeutujista eivät ole vallanneet mieltä kertaakaan. Edellisessä asunnossa taas kävin useasti iltaisin varmistamassa oven olevan varmasti lukossa.

Kodissamme alkaa näyttää jo ihan siedettävältä. Tavaran määrä on yllättänyt ja pikkaisen myös ahdistanut mieltä. On kuitenkin ollut vapauttavaa ajatella, että joskus meillä on täällä vain tarvitsemamme esineet (ja sitten se perhanan pahvilaatikko täynnä täynnä tavaraa, joita emme todellakaan tarvitse).

Kuulumisiin, Nina
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint