Sivut

torstai 13. lokakuuta 2016

Kömmähdyksiä maalla

Moikka!

Tähän alkuun on pakko ilmoittaa muutama asia, johon luultavasti jokainen kaupunkilaistunut ihminen kömmähtää. Ensimmäinen niistä on

- pannukahvin juominen niin, että kuppiin tulleet kahvinpurut tulevan viimeisen hörpyn mukana suuhun. Tämä kömmähdys kävi minulle jo muutama vuosi sitten kyläillessäni ystäväni luona. Kyllä pikkaisen nauratti jälkikäteen, kun siinä purut suussa koitin esittää kaiken olevan kunnossa samalla, kun teki mieli kakoa.

Toisena kömmähdyksenä mainitsen

- leivinuunin lämmittäminen niin, että unohtaa vetää pellit auki. Onneksi ystävämme Heidi kävi jo muuttopäivänämme testaamassa tämän homman, niin selvisin kuin selvisinkin kömmähtämästä tähän satavarmaan seikkaan itse. Jos kyseinen henkilö lukee tämän tekstin, niin kaikella rakkaudella sekä ilolla muistelen muuttopäiväämme. Savu hälvenee onneksi suhteellisen nopeasti.





Vaikka olen asunut kaupungissa siitä asti kuin muistan, en koe olevani enemmän kaupunkilainen. Maalla olen ensimmäiset elinvuoteni viettänyt ja maalle olen onnellisesti takaisin palannut. Rakastan sitä, että saan olla kotona juuri sellaisena kuin olen, takkuisine tukkineni. Kotiseudun kujilla kulkien ei tarvitse suoristaa takinhelmaa ainakaan ohikulkijoiden takia. Saan olla vapaasti vähän rönttöinen.

Sopeutuminen uuteen kotiin ja sen ympäristöön on sujunut hyvin. Voisi kuvitella, että lattialämmityksestä kylmiin nariseviin lattioihin siirtyminen toisi ylimääräistä haittaa elämään. Toki, varsinkin aamuisin, on joskus kylmä, mutta kyllä täällä on vain niin paljon parempi hengittää! Hengittää hengittävässä talossa. Olemme nukkuneet hyviä ja makoisia öitä, vaikka toki vauva vähän värittää niitäkin.

Huomenna teemme töitä vessan kimpussa, joten katsotaan, vaikka saisin siitä jopa jutunkin väsättyä blogiin luettavaksi!

Kuulumisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint