Sivut

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Eettinen valinta: Vaatteet

Ajattelin laittaa pystyyn blogimme ensimmäisen postaussarjan, Eettinen valinta. Se kertoo eri tavoista vaikuttaa oman ympäristön oikeanlaiseen kehittymiseen, elämän luonnolliseen kiertokulkuun sekä kaatopaikkojen kuormittumiseen. Ensimmäisenä otin käsittelyn itselle hyvin tärkeän aiheen eli vaatteet. Tervetuloa seurailemaan eettisten valintojen postaussarjaa sekä blogia, jos olet uusi lukija! Ilolla ja mielenkiinnolla otan vastaan kommentteja sekä ajatuksia aiheesta, millä tavalla itse pyrit vaikuttamaan ympäristöösi. 


Minkälainen on eettinen vaate? 

Minä olen ammatiltani ompelija. Ammattimaisemmin ilmaistuna vaatetusartesaani. Ammatinkuvaani kuuluu vaatteen suunnittelu, kaavoitus ja ompelu. Piirtäminen, markkinointi ja yrittäminen. Elämäntapani on hyvin luonnonläheinen ja se heijastuu tietysti jokapäiväisen elämän askareisiin ekologisesti hyödyllisiä valintoja tekemällä. Samoin se heijastuu työhöni, joka on niin ikään kehitellä kestävän kehityksen raameissa käyttövaatteita.

Olen aika vanhasieluinen ihminen ja kokisin onnellisuutta asioidessani kylän pikkupuodeissa. Minua ei haittaisi kipata maitoa kyytiin vanhalta maitolaiturilta. Maailma on kuitenkin kehittyneempi kuin hieman romanttisissa kuvitelmissani. Kaikki on suurta ja vallitsevaa taikka ainakin menossa siihen pisteeseen. Omilla valinnoillani yritän pitää kiinni toimintatavoista, jotka tuntuvat omalta ja tekevät minut onnelliseksi. Valintoja, joita on mahdollisuus suuressa maalimassa toteuttaa. Yksi rakkaimmista on ostosten tekeminen kirpputoreilla.


Vaate ei itsessään ole eettinen, vaan eettisyyden valitsee ihminen.

Kirpputoreilla käyskenteleminen tuli minulle tutuksi ala-asteaikoina. Kiva vanhojen vaatteiden bongailu kävi nopeasti harrastukseksi. Vuosi vuodelta kirppis-silmä kehittyi ja sekalaiset vaatteiden sekä tavaroiden röykkiöt tulivat tutuiksi. Nyt ne ovat vakiintuneet mahdollisuudeksi ostaa perheelle tarpeeliset asiat jo kerran ostettujen tavaroiden marketista - kirppikseltä. Kirpputorilta voi ostaa eettisesti. 

Rakkauteni toisen käden kauppoihin on runsaan sekä vaihtelevan tuotevalikoiman tulos. Kirppiksellä tulee vastaan niin sanottua lumppua, mutta väitän törmänneeni ensisijaisesti hyväkuntoisiin myytäviin. Koska valikoima on siellä laaja, käyn aina kiertämässä kirppiksellä, ennen kuin edes harkitsen uuden ostamista.

Liukuhihnalta sinkoilee tarpeen yli tavaraa maailmaan, joka on jo valmiiksi täynnä kaikkea kaikille.

Omalla toiminnallani haluan tukea ympäristön oikeaa kehittymistä hyödyntämällä sitä, mikä on jo kerran joskus ostettu ja käyttökelpoisena annettu pois. Toki olen elämäni aikana ostanut ketjuliikkeistä, tilannut nettikaupasta ja ostanut ihan vain huvinkin vuoksi. Iän myötä olen viisastunut ja ymmärtänyt, että kaikki tarpeellinen löytyy sittenkin aika läheltä.

Uuttakin voi ostaa eettisesti. Käyttöön, pitkällä tähtäimellä, kestävää sekä kierrätyskelpoista. 

Minkälainen sinusta on eettinen vaate ja mitä ominaisuuksia sellainen sisältää?



Luonto näyttelee erittäin suurta osaa elämässä, jota päivittäin tallailen eteenpäin. Omilla valinnoillani pystyn vaikuttamaan ympäristööni, minkä tunnen vähintään olevani sille velkaa. 

Luonto ei ole vain kaunista katseltavaa, vaan antaa meille ihan oikean hyödyn

Se ruokkii meitä, antaa juomaveden, puhaltelee hikipisarat otsalta, lämmittää, tarjoaa meidän onneksemme neljä vuodenaikaa, mahdollistaa puhtaan hengitysilman, antaa eläimille mahdollisuuden elää niille ominaisissa paikoissa sekä mahdollistaa luonnollisen kiertokulun. Luonto tarjoaa meille sen, että voimme rakentaa. 

lauantai 7. lokakuuta 2017

Työtä ja tönöä kuntoon

Aina, kun tuntuu siltä, aloittelen kodissa pieniä remontteja. Nämä ovet muuttuivat valkoisiksi.

Minulla on tapana ottaa vastaan ihmisiltä ylimääräisiä vaatteita ja kankaita, joita sitten käyn läpi kotopuolessa. Jotkin otan jatkokäyttöön sellaisenaan, jotkin leikkelen tiskiräteiksi ja jotkin matonkuiteiksi. Roskikseen pyrin heittämään mahdollisimman vähän tekstiilejä.

Meillä kukkii lokakuussakin! Ihanat viimeiset kesän rippeet ovat vielä kunnolla kukassaan navetan edustalla. 

Toivottavasti aurinkoista lauantainta Varsinais-Suomesta! Tuvasta käsin katseltuna ulkoilma näyttää oikein siedettävältä, jopa siltä, että puutarhahommat alkoivat kutkuttelemaan. Enpä kuitenkaan hikisiin hommiin tänään ryhdy, sillä me lähdemme Santun kanssa parin tunnin kuluttua Turkuun kirjamessuille. Tällaisia tapahtumia emme olekaan kauheasti harjoittaneet, joten lähtö tuntuu kunnon repäisyltä arjesta ulos. Todella kivaa vaihtaa maisemaa ja käydä vaikka ulkona syömässä. 

Kuluvan viikon päivät ovat kiitäneet aamusta iltaan työn toimessa. Santtu on rakennellut verstaalla pirttipöytää ja minä olen leikellyt parikymmentä kappaletta taaperolegginsejä. Yritän saada tänään tehtyä taaperolle täkkitakin kaavat ja suunnitella aikuiselle anorakkia. On ollut ihanaa aloittaa ompelu-urakka hieman väsyneen äitiysloman jälkeen. Pari tuntia päivässä omaa aikaa tekee ihmeitä koko muullekin sakille.

Niinkuin kuvistakin pystyy havaitsemaan, arkinen aherrus myös näkyy kodissamme. Kiettiön valtaavat minun kangasvarastoni, sillä alakerrasta puuttuu kunnollinen leikkuupöytä. Siispä keräilen materiaalia jokaiseen asuinkerroksen nurkkaan. Se, että näen työni heti herätessäni sekä viimeiseksi illalla, on sekä huono että hyvä juttu. Hyvää puhtia niiden näkeminen antaa, sillä haluan luonnollisesti päästä kaikesta tupaan kuulumattomasta nopeasti eroon. Vaatteiden palasia syntyykin ihan riemuisaa tahtia.

Hmh. Pikkuinen puusouvi työn alla. Kuvassa näkyy noin kolmasosa kaikesta puurrettavasta.

Täällä hullu sisustaja testailee verhoja. Vihreät verhot ovat ilmeisesti isoäitini perintöä. Nyt ne ovat koeajalla makuuhuoneen ikkunalla, sillä en ole ihan varma tuon vihreyden tuomasta pirtsakkuudesta. 

Seinien ehostaminen on edullista puuhaa, kun antaa sen toimeksi innokkaille taulumaalareille.

Kaiken kiireen lomassa olen yrttänyt hieman sisustella kotia kotoisammaksi. Pieni kohta kerrallaan pidän tästä tönöstä enemmän. Se on suuri ilo silmälle, kun saa päivittäin katsella kauniita asioita sekä mieltyä juuri niistä omista väreistä. Maalaushommia aionkin tehdä vielä makuuhuoneessa, jonka persikkaiset seinät vaihtuvat todennäköisesti harmaasävyisiksi. Luvassa olisi siis tapetin repimistä, mikä onkin todella kivaa hommaa (kunhan ne pirulaiset irtoavat seinästä sukkelaan).

Minulla on varmaankin joku verhofetissi. Tykkään vaihdella verhoja, en samaan tahtiin kuin sukkia, mutta kuukausittain kuitenkin. En osaa sanoa johtuuko vaihtelu yleisestä kyllästymisestä jo nähtyihin verhoihin taikka siitä, että sopivia ei ole vielä löytynyt. Tuvan ikkunoissa roikkuu entisen sinapinkeltaisen sijaan vaaleat pellavaiset verhot sekä makuuhuoneen valkoinen vaihtui vihreään. Tuvan kapoiksi ommeltuihin verhoihin olen erittäin tytyväinen, mutta makuuhuoneen vihreys on vasta koeajalla.

Mainitsinkin aikaisemmin, että Santtu ja vaari kaatelivat pihalta seitemän puuta. Arvaattekin varmaan, mikä homma täällä on ollut päällä sen jäljiltä. Kyllä, pöllejä on piha pullollaan, mutta kivasti ne liikkuvat jo klapikoneen kautta navettaan. Onpahan nyt puuta omasta takaa ensi vuodelle.

Tästä tuli tällainen nopea, arkinen posti, mutta semmoista meille tällä hetkellä kuuluupi. Kuulumisiin!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Vuosikatsaus taloon

Muutosta rintamamiestaloon on kulunut nyt vuosi. Olemme asettuneet rauhassa aloillemme ja muodostaneet pikkuhiljaa kokonaiskuvaa uudesta asuinpaikastamme. Ensimmäiset kuukaudet elelimme kokonaisvaltaisessa kaaoksessa. Annoimme tietoisesti aikaa pikkuremonttien tekemiselle, sillä emme halunneet tai halua vieläkään tehdä remonttia hätiköiden. Rahatilanne laittaa punnitsemaan tarkaan yhden maalipurkinkin oston. 

Ostan sillä periaatteella, mikä tulee käyttöön heti. Vältän ostamasta varastoon. Pyrin käyttämään olemassa olevaa materiaalia ennen uuden hankkimista. 

Maalaiselämä on tuntunut fantastiselle, sillä ympäristö tuntuu niin kodilta kuin koti voi tuntua. Moni asia meni maalle muuton ansiosta uusiksi. Talvella muun muassa elelimme neljä kuukautta ilman autoa. Lähimpään kauppaan on matkaa 8 kilometriä. Ympärillä ei ole montaakaan naapuria, mutta kaikenmaailman elukoita pihalla kulkee päivittäin. Olemme bonganneet ainakin supikoiran, ketun, pari kyytä, lumikon, paljon peuroja, hirven, metsäjäniksen, salamantereita, sammakoita, sisiliskoja sekä oravia. 

Ajattelin luoda pienen katselmuksen tilastamme. Kerrata hieman, mitä muutoksia tilalla on vuodessa tapahtunutkaan.

VESSA VERANNALLE 


Huussivessasta onkin ollut juttua blogissa jo pariin otteeseen. Santtu rakensi isänsä kanssa ensipuhteeksi meille vessan, sillä talossa ei ollut sellaista ollenkaan. Lukuunottamatta navettasillan alla nököttävää huussin tönöä. Valitsimme biovessan, sillä valmiin viemäröinnin puute sekä kompostoinnin hyöty loivat sille otollisen mahdollisuuden. Ohessa linkki artikkeleihin:




NAVETTASILTA


Navetan sillan uusiminen oli vessan lisäksi ensimmäisiä näkyviä töitä tilalla. Vanhan sillan lahot laudat vaihtuivat kestäviksi lankuiksi. Silta sekä kaiteet käsiteltiin tervan ja pellavaöljyn seoksella.

Siltaan liittyvä juttu löytyy täältä:

Silta navettaan

TYÖHUONE


Ompeluhuone valmistui talon kellarikerrokseen, entisen saunan paikalle. Pieni tila on täydellinen väliaikaisratkaisu omalle työlleni, jossa saan harjoittaa ompelua rauhassa. Aikaisemmin hoidin kyseiset hommat makuuhuoneessamme, johon vähän väliä hyppäsi lapsi jos toinenkin töitä keskeyttelemään. Alakerrassa on selvästi maiseman vaihdon tuntua sekä työhön vaadittavaa hiljaisuutta ja rauhaa.

Verstas ja ompeluhuone

Muu kellarikerros jatkaa vielä tovin näyttäytyen hieman karulla ilmeellä.


Navetan vanhasta hevostallista on tulossa puuverstas. Koko paikka on räjäytetty lattiasta kattoon asti. Paljon roskaa ja purua on kärrätty ovista ulos. Ensi vuonna jatkamme tämän tilan kunnostusta aloittaen tekemällä tilaan uudet ikkunat.

Verstaasta voit lukea aikaisempia tekstejä seuraavista linkeistä:

Purkuhommia hevostallissa

Verstaan välikaton purkua


Pihalla olemme tehneet kaikkein isoimman työn, jos koko kuluneen vuoden summaa yhteen. Olemme harjoittaneet pihalla pensaiden siistimistä, puiden kaatamista, heinän niittoa, kivien siirtelemistä ja paljon kaikkea muuta yleisilmeeseen kovasti vaikuttavia töitä. Roskaa on kärrätty useita peräkärryllisiä kaatopaikalle ja vieläkin sitä hommaa riittää. Taktiikkamme taloon muuttaessa olikin siivota tila putipuhtaaksi kaikesta roskasta ja sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa rakentelemaan uutta.

Pihaan liittyen postauksia riittänee:

Terveisiä pihalta

Pakkanen ja pihapuu

Pohdintaa pihalla ja oravaemo


Navetta, oi navetta. Olet iso ja ihana, mutta vedät puoleesi aivan valtavan määrän siivousurakkaa! Tämä savotta on todellakin loputon, vielä toistaiseksi. Jotain järjestyksen tynkää vajassa kuitenkin on jo havaittavissa, esimerkiksi taapeli kaikennäköisille puille.

Remontoidaan rahattomina


Toinen näkyvä remppaprojekti sisällä on meidän ihanassa kuistissa, joka ei aina ollut minulle silmiä miellyttävän ihana. Rakastan tehdä pintaremonttia, sillä lopputuloksen näkeminen koukuttaa. Siitä tulee tietynlaisia ylpeyden tunteita, mutta ennen kaikkea mieli lepää kauniiksi puunatuissa tiloissa.

Ne pirun kattolistat puuttuvat sieltä täältä, mutta niinhän ne vanhoissa remonttikohteissa yleensä. Kai.


Yksi päätavoitteestamme elämässä on kasvattaa mahdollisimman paljon kuluttamastamme ruuasta omalla tilalla. Sitä varten olemme naputelleet etupihalle useita kasvipenkkejä hyödyntämällä kaikkea olemassa olevaa materiaalia. Ennen niin tyhjälle pihalle on muodostunut hyvä alku kukoistavalle puutarhalle. Maa on onneksi ravinteikasta ja paljon on ollut multaa saatavilla siirrettäväksi takapihalta kasvipenkkeihin. Rakentelimme kasvilavoja, jotta kallion päällä kasvavilla hyötykasveilla olisi enemmän juuritilaa. Kompostoimalla kaiken mahdollisen saamme tulevaisuudellekin ravinteikasta multaa.

Leppoisaa lokakuuta!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Taaperolle: Leggingsit kierrätyspaidoista





Tervehdys ompelupajalta.

Tässä taaperoelämässä tuntuu jotenkin hyvin luonnolliselta, että ideat vaatteiden tekemiseen keskittyvät aika lailla pieniin kokoihin. Ei pelkästään söpön ulkomuodon tai leikkisän suunnittelun mahdollisuuksien vuoksi, vaan ihan jokapäiväisen tarpeenkin. Minulla on monta toteuttamiskelpoista ideaa liikkuvan, mukavuudenhaluisen sekä viileillä ilmoilla lämpimänä pysytteleän lapsen varalle. 

Olen tykännyt pukea lapset ennen muuta mukavasti. Toki pidän muodistakin ja ihastelenkin somessa kuvia, joissa lapset ovat puettuina viimeisen päälle fiineihin vaatteisiin ja härpäkkeisiin. Meidän kotona vaatevarastot koostuvat suurimmilta osin käyttövaatteista. Vaatteista, jotka soveltuvat monenlaisiin leikkeihin ja jotka ovat helppoja pitää puhtaina pienistä tahroista huolimatta. Suunnittelen lapsille vaatteita, jotka ovat mielellään pitkäikäisiä, ajattomia sekä kestävästä materiaalista valmistettuja. 

Yllä olevien kuvien leggingsit olen valmistanut kierrätysmateriaaleista. Haalin kirppiksiltä hyväkuntoisia paitoja, mekkoja sekä villavaatteita uusiokäyttöä ajatellen. Nämä housut ovat valmistettu kierrätetystä trikoosta. Ylipitkä vyötärö estää navan ja selän vilkkumista muiden vaatteiden alta ja toimittaa jopa alusasun virkaa. Housuja on tulossa myyntiin mahdollisimman pian.

Leggingsit ovat yhden koon vaate. Sama koko on ollut lapsellamme käytössä kahdeksankuisesta asti ja todennäköisesti sopivat jalkaan vielä parivuotiaanakin (nyt neiti on puolitoistavuotias). Kokoa saa helposti säädettyä isommaksi tai pienemmäksi vyötärö- sekä lahkeiden resorien avulla.

torstai 28. syyskuuta 2017

Tänään maistellaan hilloja ja kaadetaan puita

Pieni marjastaja marjansyöjä viihtyi hyvin mustikassa mukana.

Mustikkaa tuli kerättyä tänä vuonna viitisenkymmentä litraa.

Pakastimeen ja hilloksi päätyi myös hyvä määrä muita marjoja.

Laskeskelimme, että vuodeksi tarvitsisimme noin viisikymmentä purkkia hilloa, jotta olisimme sen osalta omavaraisia. Purkki viikolle nääs.
Hillojen makuyhdistelmiä syntyi lopulta neljänkymmenen purkin verran. Näillä mennään talvea kohti.

Torstaiset terveiset lettukesteiltä!

Täällä ollaan tuvan trooppisessa ilmastossa perheen kesken, työn alla kahden litran lettutaikinan paistaminen sekä tulevan lettupinon tuhoaminen. Tuo jälkimmäinen urakka on huomattavasti makoisampaa sekä rutkasti nopeampaa kuin paistamispuoli. Usein tuleekin hikipisarat otsalta valuen naurahdettua, kuinka mukavaa on mässäillä tunnin työ viidessä minuutissa vatsaan. Joka tapauksessa letuilla herkuttelu kerran viikossa on aina yhtä palkitsevaa puuhaa. Pääsimme maistelemaan myös kahta eri laatua itse tehdyistä hilloista. Tänään vuorossa oli puolukka-mustikka sekä mansikka-raparperihillot. Täytyy sanoa, että maistuivat oikein hyviltä kummatkin. Puhumattakaan mehusouvin yhteydessä muussatusta omenasoseesta, joka on ollut vauvasta asti taaperomme vähäsokerista herkkua.

Tänään on ollut hyvä päivä. Santtu ja vaari aloittivat kello yhdeksän aamulla puunkaatosouvin. Reippaasti yli puolilta päivin isoja puita olikin kaatunut seitsemän kappaletta ja ai että, kuinka maisema näyttää avartuneen. Jälkeenpäin ajateltuna suuret yksittäin rivissä kasvaneet puut pihamme reunalla antoivat melko uhkaavan vaikutelman. Ne kasvoivat vielä niin kuivalla paikalla, että jäivät rimpulan näköisiksi tuuheiden kaverusten vierelle. Maisemointi on yksi hauskimmista puuhista tämmöisellä tilalla. Aina on yhtä kivaa nähdä lopputuloksia, kun on päättänyt pistää puskaa matalaksi siellä täällä ja toki väliin istuttaa jotain uuttakin.

Huomenna ryhdymme klapisouviin, kun saimme mahtavan klapikoneenkin vaarilta lainaksi. On muuten kätevä vehje se.


Tässä vaiheessa blogikirjoitusta olen saanut melkein koko taikinan paisteltua. Lisään voin, tipautan pannulle kauhallisen taikinaa ja näpyttelen blogipohjalle pari uutta sanaa. Yhden letun sain jo maistettua samalla, kun koko muu perhe on jo syönyt vatsansa pinkeäksi. Seuraavaksi on pakko suunnata suihkuun, sillä hiki valuu 25 asteen lämpotilassa aika lailla. Jospa sitten minäkin heittäydyn letunmaistiaisiin ja rauhoitan itseni lukemalla Luolakarhun klaania uneen.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Ompelussa: Merinovillahuppari aikuiselle

MIEHELLE



NAISELLE



Mieleeni tulvahti ajatus mukavasta työvaatteesta. Rintamamiestalon remontissa olen jatkuvasti tekemisissä pölyn, purun sekä pintakäsittelyaineiden kanssa. Pihahommissa hyppysissäni on aina multaa, savea ja hiekkaa. Ympärilläni tahmatassuisia lapsia. Vaatteet pysyvät puhtaana hyvin vähän aikaa ja puhtaisiin vaihtaminen veisi liian paljon huomiota päivistäni. Haluan tehdä vaatteita, jotka kestävät jatkuvaa käyttöä. Lähdin selailemaan luonnon materiaalien kirjoa ja eteeni tupsahti merinovilla. Tein koevaatteen, joka ylitti odotukseni.

Aiheeseen liittyviä postauksia löytyy täältä:



Suunnittelin merinovillahupparin monikäyttöiseksi työpaidaksi, mutta jokaiseen rentoon tilaisuuteen sopivaksi. Luonnon materiaali tarjoaa pehmeän käyttökokemuksen, lämmittää sopivasti sekä kestää hyvin pientä likaantumista. Kangas laskeutuu kauniisti vartaloa myötäillen. Vuoritettu versio antaa lisäksi ryhdikkyyttä. Työpäivän jälkeen voi ripustaa vaatteen tuulettumaan ja suorittaa vesipesun vasta sen likastuttua kunnolla.

Merinovillainterlock kestää konepesun 40 asteessa. 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Kuivattuja sieniä mausteeksi



Syksyssä kauneinta on ehdottomasti luonto ja sen monimuotoisuus. Maasta puskevat tatit kuuluvat kauneimpiin asioihin, joita metsässä kävellessä saa ihmetellä. Sienilajikkeiden kirjo on valtava, joten opeteltavaa on paljon.

Itse kuulun (ehkä valitettavastikin) ihmisiin, joille sieniruuat eivät ole lapsuudesta asti pöydässä notkuneet. Sienimetsällä en ole juuri koskaan keräilymielessä käyskennellyt, mutta erilaisia sieniä aina ilokseni ihmetellyt. Sienet ovat olleet valokuvauskohteina aivan mainioita tapauksia. Värikkäitä sekä monen muotoisia. Vasta nyt sienet ovat alkaneet ilmestyä enenevissä määrin lautasellekin. Hieman huomaan olevani vielä ennakkoluuloinen etenkin sienten koostumusta kohtaan, mutta tykkään niiden metsäisestä mausta. Yhden hienon keksinnön, joka jääköön maustekaappiimme vakiovarusteeksi, keksi Santtu minulle opettaa. Se on kuivatuista sienistä hienonnettu mauste!





Kuivattaminen on säilöntätavoista tällä hetkellä heittämällä mielenkiintoisin. Se on hauskaa ja lopulliseen säilömiseen ei tarvita ylimääräistä sähkönkulutusta. Siltä kantilta se on lisäksi ilmaista.

Kuivatut sienet hienonnettuna suolan kanssa ovat paras keksintö sienistä-ei-niin-tykkäävälle, mutta niitä-syödä-haluavalle ihmiselle. Sienten ravintoarvo on kiistämättömän hyvä. Terveellisissä sienissä on muun muassa D-vitamiinia, jota tarvitsemme runsaasti pimeänä vuodenaikana. Se riittää ainakin minulle syyksi aloittaa sieniruokiin tutustuminen.

Kuinka monta sientä sinä tunnistat?

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Mitä kuuluu?

Navetasta löytynyt pelätin sumuisella pihalla

Mökillä mökkihöperöitymässä

Kylillä käymässä

Hyvää syksyä juuri sinulle! Minulle syksy on voimaannuttavaa aikaa ja siltä olo vahvasti tuntuukin. Viilenevät ilmat ovat tarjonneet mahtavia työpäiviä puutarhassa. Sateet puolestaan pakottavat sisähommiin. Niitä molempia on tapahtunut meillä hyvään tahtiin, sillä energiaa tuntuu (vihdoinkin) riittävän vaikka minkälaiseen puurtamiseen.

Parhaillaan touhuamme uusien kasvimaiden kimpussa. Rakentelemme risuaitaa kasvimaan reunalle ja toisista kääntelemme lapiolla hiki hatussa maata ympäri. Olemme siirrelleet marjapensaita, joita ympäri pihaa aika ajoin löytynee, suotuisimmille paikoille. Ainakin kaksi karviaispesasta sekä useampi mustaherukkapensas ovat jo löytäneet uudet kasvupaikkansa. Juuri pari päivää sitten kävimme keräämässä luumusatoa takapihan puista ja iloksemme huomasinne kymmeniä luumupuun taimia samalla alueella. Muutamille taimille kaivoimme jo kuopat sekä istutimme etupihan puutarhaan.

Metsäretkellä ihmettelemässä pulleita mustikoita

Vaahteran siemeniä 

Arki <3

Syksyyn kuuluu ehdottomasti rentoutuminen. Kuluneena kesänä päätimme olla tekemättä perinteisten mökkireissujen lisäksi muita kesälomareissuja. Halusimme olla kotona (sopii ehdottoman hyvin kotihiirille!), muokkailla pihaa ja tehdä taloon rauhassa remonttisuunnitelmia. Ajatuksemme rauhallisesta kesästä toimi hienosti, sillä voimia vievän muuttorumban jälkeen olimme lepomme ansainneet. Oikeastaan koko uusi tilamme vaati sen, että saamme asettua tänne kaikessa rauhassa. Levähtää hetken. Suunnitelmamme tuntuu toimivan, sillä kuten aikaisemmin sanoinkin, virtaa riittää touhuihin aivan eri tavalla kuin viime kuukausina.

Olemme ottaneet syksynkin vastaan melko rennoin ottein. Temme viikoittain koko perheen metsäretkiä. Tutkimme erilaisia sienilajeja sekä keräilemme marjoja. Käymme silloin tällöin niin sanotusti kylillä, yleensä ruokakauppareissulla, mutta joskus ihan vain olemassakin. Kylältä löytyy oikeastaan kaikki peruspalvelut, joita ihminen päivittäin tarvitsee. Maalikaupasta lastenvaateliikkeeseen ja sieltä ruokakauppaan ja lääkäriin. Ihanaa, että kaiken ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Lähellä on paljon hyvää ja kaunista.

Nina

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy toi sadonkorjuun






Istuskelen sohvalla kahvia hörppien. Ajattelen leivinuunista hohkaavaa lämpöä ja olen onnellinen siitä. Ulkona tulee, satelee ja myrskyää. Lehdet tippuvat oransseina alas maahan. Kasvipenkeissä on käynyt sadonkorjuu ja nyt ne ammmottavat tyhjyyttään. Palautimme mieleen, kuinka isoja penkit ovat pinta-alaltaan olleet rönsyilevien tomaattien alla. Syksy on selvästi tullut. Iltojen pimeys saapunut.

Onneksi pimeys ei ole saapunut yhtä voimakkaasti ajatuksiin kuin tuonne ulos. Minulle syksy on odotettua aikaa, mutta kuvastaa selvästi jonkin menneen aikakauden loppua. On luovuttava jostain menneestä saadakseen tilalle uutta ja voimaannuttavaa. Korjattava sato, pitää ansaittu talvitauko sekä astua ulos uudelle tielle taas ensi kasvukautena.

Tänä syksynä sadonkorjuu ei meidän taloudessamme vielä kovinkaan hääppöistä ole. Keväällä kasvattelimme useita taimia ja useita eri lajikkeita, vihanneksia. Rypäs toisensa jälkeen kasvatukset epäonnistuivat, milloin mistäkin syystä. Yksi takuuvarma pilaaja oli liian aikainen ulos istutus. Ensi vuonna sitten viisaampina ja varovaisempina uusintakierrokselle. Emme kuitenkaan jääneet oman maamme antimista aivan tyhjin käsin. Noukimme monelle aterialle esimerkiksi salaattia, sipulinvarsia, chiliä ja basilikaa. Tomaatitkin kannoimme vihreinä ja raakoina kahdessa, kymmenen litran ämpärissä sisälle. Valitettavasti ne homehtuivat liian nopeasti pahvilaatikoihin, sillä emme ehtineet jatkosijoittaa niitä tarpeeksi hyvin punastumaan. Kaikki ei siis mennyt ihan putkeen, mutta olemme onnistuneet ensimmäisenä asuinvuonna ihan tarpeeksi hyvin.

Olisi kiva kuulla sinunkin sadonkorjuupuuhista. Onnistuiko kasvien kanssa suunnitelmien mukaan ja tuliko satoa? Kuuntelen ilomielin myös kaikenlaisesta käsvikämmäilystä vertaistueksi.

Ensi vuoden suunnitelmissa siintäisi ainakin peruna-, sipuli- sekä valkosipulisatoa. Mielellään omavaraisuuteen asti eli koko tulevaksi vuodeksi. Haluaisin kasvattaa muitakin juureksia sekä erilaisia yrttimausteita. Ensi vuoden tunnelmakuvassa ei välttämättä näy vielä kasvihuonetta, joten sinne kuuluva kasvusto, kuten tomaatit ja paprikat, saattavat jäädä odottelemaan otollisimpia kasvuolosuhteita. Valkosipulit pitääkin tupata maahan jo piakkoin, joten tästä lähdemmekin muokkaamaan maata niitä varten.

Iloista syksyn alkua ystävät!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Hei, tuolla on tatti!





Totesin juuri, etten aio edes yrittää hyötymetsäillä (jolla tarkoitan muun muassa sienestystä tahi mustikan keruuta) taaperon kanssa. Joudun nyt hieman murtamaan ennakkoluulojani asiasta.

Vastoin kaikkia odotuksiani, olemme tähän onnistuneet jo kaksi kertaa ja saaneet kasaan jopa hyvän määrän metsän antimia. Ensimmäisellä kerralla matkassa oli mukana kaikki viisi. Saimme saaliiksemme useita, suuren suuria tatteja. Toisella kertaa lähdin yksin kolmen lapsosen kanssa mustikkaan. Isoimmalle iskin käteen ämpärin, toinen kantoi poimuria sekä minä raahustin hikisenä perässä puolitoistavuotias sylissä kiikkuen. Saimme kerättyä lähimetsässä viisi litraa mustikkaa melko pienessä ajassa. Istutin pikku neidin varpujen sekaan napsimaan oksilta mustikoita suuhun ja hyvin viihtyi! Tietysti varmistin vähintään puolen minuutin välein taaperotilanteen, välillä värväten isommat sisarukset vahtivuoroon.

Vietän paljon aikaa kotona lasten kanssa. He ovat mukana lähes kaikessa mitä milloinkin puuhailen. Yleensä melko huomaamattomasti, vaikka taaperoa ei voi laskea mukaan tähän lukuun. Jostain syystä ajattelin pitkään ja vakaasti, ettei esimerkiksi marjojen poimintaa voi harrastaa koko köörin voimin. Onhan siinä vahtimista ja kun työhön ryhtyy, toivoisin aina saavani tehdä sitä mahdollisimman tehokkaasti. Totesin eräälle bloggaajatoverillekin, että romanttiset ajatukset koko perheen marjanpoimintareissuista saa jäädä meillä toteutumisasteen alapuolelle. Ehkäpä tuon toteamisen takia päätin lopulta lähteä kokeilemaan sellaista, mistä minulla ei oikeastaan ollut aikaisempaa kokemusta. Olen niin tyytyväinen, että lähdin.

Lasten kanssa marjastaminen ei olekaan mahdotonta, vaan oikeastaan aika kivaa, kun tekee siitä leikin. Lapset rakastivat leikkiä metsässä piilosta sekä etsiä runsasmustikkaisia alueita. Pienin istui hyvin aloillaan, kun annoin hänelle vapaat kädet napsia ämpäristä keräämiäni marjoja.

Paras metsälenkki tähän mennessä on kuitenkin se ensimmäinen, jolloin mukana oltiin me kaikki. Silloin lähdimme etsimään tatteja ja niitä löytyikin aika lailla. En unohda varmaan koskaan sitä riemua, kun lapset bongasivat maastosta elämänsä ensimmäiset tatterot! Voi sitä hihkumisen määrää: "Hei, tuolla on tatti!"
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint