Sivut

lauantai 28. tammikuuta 2017

Keittiön katto osa 1





KATTOPAHVIT IRTI

Tarkoituksenamme oli saattaa loppuun leivinuunin takaisen seinän siivoaminen vanhoista pintamateriaaleista, sillä aiomme pian asentaa kulmaukseen uuden tapetin. Revimme alas pari kerrosta vanhaa tapettia sekä kovalevyt. Kuin yllättäin, olimmekin repimässä myös kattoon asennettuja valkoisia puujäljitelmäpahvilevyjä.

Remonttivimma lähti ikään kuin käsistä, mutta hyvin positiivisella tavalla.

Olimme katselleet muutosta lähtien keittiön kattoa sillä silmällä, että tulemme kaivamaan esille alkuperäisen katon. Tiesimme, että pahvien alta tulee paljastumaan paneelikatto, sillä sellaiset ovat hyvin säilyneinä myös muissa huoneissa. Riskinä mietimme ainoastaan sitä, että pahvilla olisi saatettu peittää esimerkiksi mahdollisia pintavaurioita.

Huolemme katon kunnosta oli onneksi turha, sillä katto paljastui erittäin siistiksi, mutta tietenkin elämää nähneeksi. Paneelikaton vihreään taittava väri sopii kaiken lisäksi täydellisesti meidän keittiöön. Tästä alkaa pienoinen urakka paneeleissa olevien niittien poiston, kunnon kattopesun sekä kyllä, sen seinän tapetoimisen parissa.

Iloisesti hymähtelen täällä ruudun toisella puolella. On tämä remontointikin yhtä tunteiden vuoristorataa. Eilen olin valmis lykkäämään jokaista remonttia eteenpäin ja tänään olenkin aivan liekeissä, tuhtaamassa joka kodin nurkassa. Eilen oli eilen ja tänään on nyt, eikös vaan?

Kuulumisiin.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Remontin keskellä elämisestä

Hei vain kuulijat.

Pieni tauko kaikesta venyi hieman pidemmäksi tauoksi. Joulun vieton jälkeen tuntui luontevalta jättää kaikki tekemiset määrittelemättömäksi hetkeksi unholaan. Päivät ovat hiljaiselon aikana kuluneet kuin siivillä. Kieltämättä teki hyvää hengähtää hetkisen. Puhdistaa mieli remonttisuunnitelmista sekä paikata turhautunut mieli hieman energisemmällä meiningillä.

Eläminen remonttikohteessa ei ole aina niin helppoa ja ihanaa, miltä se ulkopuoliselle kuulostaa. Varsinkin, kun perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta, tahtoo aikaa muulle jäädä niin kovin rajallisesti. Kaikki mahdolliset lepohetket tulevat liian helposti käytettyä kodissa touhuamiseen, vaikka oikeasti ne ovat niitä hetkiä, kun pitäisi vain kuunnella hiljaisuutta. Minkäs teet, kun ideoita tulvii mieleen ja tahto on kova päästä tekemään.

Koti on tällä hetkellä paikka, jossa vietämme aikaa lähes niin paljon kuin vuorokaudessa on tunteja. Oman kodin remppaaminen on ihanaa, mutta joskus täällä voisi räjäyttää pommin (ellei se, muuten, ole räjähtänyt jo).

Joka aamu herätessä näen tuon leivinuunin takaisen seinän, jossa odottaa tapetointihomma. Makuuhuoneeseen mennessä joudun törmäämään ensin pyykinkuivaustelineeseen, sitten astumaan likaisten sukkien sekä lasten lelujen päälle. Toteamaan, että täällähän pitäisi ehkä vähän imuroida ja järjestellä. Lastenhuoneessa on kaikki hyvin, kunnes lapset ovat päättäneet tehdä sängynpatjoista liukumäkiä ja kehittää kaikille mahdollisille leluille leikin keskelle lattiaa. Vessareissulla kuljen välieteisen läpi, joka niin kovasti huutaa pintaansa vaaleaa väriä hieman valoa antamaan. Puhumattakaan kuistista, joka toimii meillä ulos menevän tavaran karuna varastona.

Useimmiten nämä näkyvät, rempallaan olevat asiat ovat neutraaleja. Useimmiten pystyn jopa nauttimaan keskeneräisyydestä. Ihan totta! Sanotaan vaikka, että parin kuukauden välein tulee pieni romahtaminen. Siitä pääsee eroon ajattelemalla positiivisesti. Ajattelemalla, että elämme meidän unelmaa, jossa jokaisesta nurkasta on mahdollista viilata juuri sellainen, mistä me tykkäämme. Pikku hiljaa, koska todellisuudessa meillä on loppu elämä aikaa. Tämän hetken aika nautitaan perheestä. Aika, jota vielä joskus tulee kova ikävä.

Nina

Minkälaisia kokemuksia teillä on remontin keskellä elämisestä?






torstai 5. tammikuuta 2017

Hannu ja Kerttu lastenhuoneessa

Lasten kanssa on mukavaa maalata... Minuutin ajan.

Taulut liimauksessa kirjapinon alla.

Valmista pukkaa.

Kuka nyt millisuorista linjoista välittäisi?


TAULUT VANHASTA SATULEHDESTÄ

Ostin joskus kirpparilta muutamia vanhoja lastenlehtiä eurolla. Lehdet olivat ensin sellaisenaan sisustustauluina, kunnes päätimme ottaa ne hyötykäyttöön eli luettavaksi. Muutamat lehdistä olivat todella hienosti kuvitettuja, joten halusin pelastaa ne rypistävien käsien ulottuvilta jotenkin. Siispä leikkasin hienoimmat sivut talteen ja aloin väsäämään niistä pitkän kaavan mukaan uusia sisustustauluja.

Leikkasin...
Sahasin... (Ensimmäisen kerran käytin itse kahta eri sirkkeliä! Olen ylpeä.)
Liimasin...
Hioin...
Hioin lisää...
Kasasin...
Liimasin...
Puristin...
Väkersin...

...Ja vihdoin, asettelin sekä naputtelin kivannäköiset taulut seinälle.

Kehykset ovat tehty uusiokäyttöpuiden jämistä. Seinäkiinnikkeet taittelin rautalangasta, jotka kiinnitin kehysten yläreunoihin pienillä nauloilla. Kuvat liimasin kartongin päälle ja sen jälkeen kiinni kehyksiin.

Kehykset olisivat tietysti voineet olla valmismalleja, mutta halusin tietoisesti päästä kokeilemaan niiden tekoa itse. Jos ei niistä nyt ihan samankokoisia tullut, niin ainakin eläväisiä sekä satavarmasti jokaisesta yksilöstä uniikkeja. Mielestäni ne sopivat hienosti maalatun seinän päälle ja tuovat kotiin taas astetta kotoisamman ilmeen.

Nina

PS. Postipate toi mukanaan kuusi rullaa tapettia. Sen asentamista pääsen kokeilemaan ensimmäistä kertaa!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Lämmintä elämää kylmässä talossa

Hyvää uuttavuotta!

Menen suoraan asiaan eli kerron hieman, kuinka kotimme lämmitys hoituu.



Etsiessämme taloa meille oli ensiarvoisen tärkeää, että talossa on ainakin yksi varaava tulipesä. Saimme onneksemme leivinuunillisen kodin, joten sillä pääosin tupamme lämmitetään. Lauhoilla säillä puita poltetaan kolmen päivän välein, jotta tuvassa pysyy melko keskimääräisesti plus kuusitoista astetta. Kovimmilla pakkasilla (jotka toivottavasti tulevat pian) lämmitämme uunia todennäköisesti joka päivä useamman tunnin ajan. Pienenä bonuksena pyrimme hyödyntämään kuumaa uunia esimerkiksi pitsan paistamiseen. On muuten aivan älyttömän hyvää pitsaa se!



Välipäivinä keitämme ainakin aamusumpit puuliedellä, joka tuottaa kivasti nopeaa lämpöä peruslämmön lisäksi. Liettä lämmittäessä kiehautamme myös aina kattilallisen vettä tuottamaan kuuman höyrynsä ansiosta lämpöä hiukan pidempään. Kylmimpinä aamuina heräämme plus kahteentoista asteeseen. Kyllä pieni kylmyys tutisuttaa vartaloa hetkisen, mutta nopeasti siihen olemme tottuneet. Silloin vedämme kaapista päälle villavaatteet kertaa viisi ja olemme raikkaaseen ilmaan enemmän kuin tyytyväisiä.



Pyrimme lämmittämään kotimme kolmea huonetta pääosin puita polttamalla. Vessassa sekä perimmäisessä makuuhuoneessa (lastenhuone) apua antavat lisäksi sähköpatterit. Ne ovat päällä pienellä lämmöllä, sillä niin sähkölaskukin pysyy maltillisena.  Alakerran suihkutilaa lämmitämme sahköllä sen verran, etteivät putket jäädy kovilla pakkasilla. Toki suihkussakin on mukavampaa käydä pienellä plussalla. Eteistä, jossa riisumme ulkovaatteet sekä kengät, emme lämmitä erikseen lainkaan. Kuisti elää omaa elämäänsä ulkoilman mukaisesti.



Tottahan toki vanhassa talossa on joskus kylmä. Silloin puetaan vain vaatteita riittävästi ja katsotaan, että kylmiin tiloihin johtavat ovet pysyvät kiinni. Muita vetoa päästäviä oviaukkoja olemme tilkinneet villapeitteillä.

Itse viihdyn viileässä talossa paremmin. Yöunet maittavat ihan eri tavalla, kun saa raikasta hengitysilmaa. Krooninen nuhanikin on hävinnyt kokonaan. Kivasti talossa saa lämmön pysymään, kun täällä on koko ajan joku sitä lämmittämässä.

Talon lämmittämisen lisäksi olemme tehneet toki muutakin. Seuraavassa postissa onkin juttua lastenhuoneesta, jossa on tapahtunut pientä pintaremonttia! Pysyhän siis kuulolla. ; )

Nina


Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint