Sivut

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tervetuloa köökkiin





Tämä on ainoa iltasella otettu kuva. Hyvin asiat muuttavat väriä hämärässä valossa...
Kodin sydän on varmaan perheen välinen yhteishenki, mutta kyllä köökki vie sydämestä osansa. Keittiön ulkonäkö, lämpö ja käytännöllisyys tulevat monta kertaa päivässä vastaan. Siellä vietämme päivästä todella paljon aikaa, tällä hetkellä eniten. Siksi siihen on niin kiva panostaa ja ennen kaikkea pitää kyseinen tila mahdollisimman siistissä kunnossa. Tuvan puhtaus ennen kaikkea muuta siivousta.

Tupamme tavarat ovat vaihtaneet paikkoja tiuhaan tahtiin muutosta lähtien. Sisustus muuttuu säännöllisesti käytännöllisemmäksi, kun tarvikkeet ovat löytäneet paikkojansa.

Kuvistakin voi päätellä, että köökissämme on roimasti kierrätettyä, vanhaakin tavaraa. Kiertelemme hyvin paljon kirpputoreilla, kierrätyskeskuksissa sekä näpäilemme nettikirppiksillä, joista aina silloin tällöin saamme haalittua helmiä kotiimme. Koska sisustamisella ei ole kiirettä ja valmista lopputulosta ei tarvitse loihtia määräajalla, ovat huonekalutkin löytäneet tiensä kotiimme yksi kerrallaan. Viimeinen löytömme taisi olla nuo vaaleat, vanhat sekä puiset pöydät. Kaksimetrinen työtaso sekä pikkuisempi apupöytä.

Pidän siitä, että asioille löytyy kunnon käyttötarkoituksia.

Joutavaa tavaraa on aina liikaa, joten pyrin pitämään sen asian kurissa, miettimällä niiden käyttöarvoa tarkasti. Pidän tavaroista, joilla on mahdollisesti moniakin eri käyttötarkoituksia tai ainakin jonkinnäköistä jatkokäyttöä taloudessamme. Esimerkiksi lasipurkit ovat hienoja ja niitä myös jonkin verran talouteemme kertyy. Valitsimme niistä isoimmat sekä hienoimmat ja täytimme ne erilaisilla kuivamuonilla. Käytännön lisäksi kiva sisustusidea.

Vanhoissa, puisissa huonekaluissa on vain sitä jotain. Ainakin ne ovat usein hyvälaatuisia ja materiaalinsa ansiosta ikuisia.

Erään purku-uhan alla olevan kartanon uumenista löytynyt naulakko toimii meillä keittiöapurina. Siihen on hyvä ripustaa työvalineitä roikkumaan. Tukevuutensa ansiosta se kestää hyvin myös päällä olevien astioiden painon. Naulakon oli toki ensin tarkoitus toimia virassaan, naulakkona. Keittiökaapistojen puutteessa keksimme sen sijaan sijoittaa sen niiden paikalle ja hienosti on toiminut. Pieni apu puuttuvan kaappitilan sekä ylitsepursuavan tavaramäärän yhdistelmälle.

Tuntuu mahtavalta saada kotia pikkuhiljaa järjestykseen. Jatkuvasti siitä muuttu kivempi ja kivempi. Seuraava muutos kotiimme tulee olemaan uusivanha sohvakalusto, jonka bongasimme viikonlopulla nettikirppikseltä. Todennäköisesti sekin vilahtaa tulevissa posteissa!

Iloista viikon alkua!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Babynest nro 2



Pääsin ompelemaan toista vauvanpesää ystäväni tilauksesta.

Tämän työn ahertaminen on oikeastaan todella mukavaa. Työvaiheissa ei ole yhtäkään inhottavaa kohtaa, jonka mielellään skippaisi. Ompelijalle, ainakin minulle, se kun sattuu olemaan melko harvinaista. Aina kaikessa työstämisessä on pikkutarkkaa viimeistelyä silloin, kun haluaisi jo kovin nähdä valmiin lopputuloksen. Joskus taas materiaalit sattuvat olemaan sellaisia, jotka eivät ehkä ole itselleen juuri niitä miellyttävämpiä työstää. Toki kaikki on fiiliksestä kiinni. Jos lannistuu esimerkiksi materiaaleista jo valmiiksi, ei työ tule varmastikaan onnistumaan.

Babynestin pehmoisena sisuksena käytin merinovillan leikkuujäämiä. Villaa työstäessä säästän aina pienimmätkin leikkuuroskat, sillä se on mahtavaa täytettä pehmoleluihin, palloihin tai tässä tapauksessa vauvanpesään. Takuuvarma luonnon materiaali ja voi pestä pesukoneessa (itse pesen merinovillaiset vaatteet perus neljässä kympissä!). Tällä tavoin sain taas pussillisen roskaa hyötykäyttöön.

On hän tainnut pikkuisen kasvaa viime mallikeikasta...

lauantai 18. helmikuuta 2017

Kevätpostia!

 Kevät on niin tullut ja vallannut mielen erittäin positiivisilla asioilla! Muutimme taloomme syksyllä, juuri kun vuoden pimein aika oli alkamassa. Ensimmäistä kertaa näemme, kuinka kevät ja tuleva kesä muuttavat maisemaa täälläpäin. Näemme, mitä yllätyksiä sulava piha tuo tullessaan. Kasveja, jotka alkavat orastaa ihan näillä näppäimillä.

Mieletön fiilis on ollut astua ovesta ulos yhä vain lämpenevään ilmastoon. Jättää pukematta pakkasvaatteita aina yksi asuste kerrallaan. Vielä saattaa takatalvi yllättää, mutta se on toki ihan tervetullut jos on tullakseen.

Fiiliksissä olemme olleet sisätiloissakin ja saaneet jotain menneinä viikkoina aikaiseksikin. Nuorimmaisen 1-vuotissynttäreiden lisäksi olemme juhlineet edistyvää pintaremonttia. Viimeisenä extempore-tempauksena revimme keittiöstä yhden seinän pinkopahvit pois ja kaivoimme esiin ihanasti tummuneen raakalautaseinän. Tuo tavattoman paljon lisää maalaistalon tunnelmaa tupaan, kun jostain näkyy pintaa syvemmälle. Tykkäämme kovasti lopputuloksesta.

Taustalla "uusi" raakalautaseinämme.



Olen huomannut, että tähän astinen elämä uudessa kodissa on edennyt tietyissä sykleissä. Viikko remontoidaan ja touhutaan täysillä. Pari viikkoa chillaillaan ja haahuillaan ympäriinsä. Myöskin hoidetaan arkea, sekä jokapäiväisiä rutiineja. Neljäntenä viikkona ihmetellään, että mitä olemmekaan saaneet aikaiseksi ja valitettavan usein vähättelemme aikaansaannoksiemme määrää. Aina kuitenkin lopulta tiedostamme, että jotain pientä täällä tapahtuu koko ajan. Tarkoituksemme ei ollutkaan pistää kerralla koko hommelia uusiksi vaan p i k k u  h i l j a a.

Onneksi olemme ymmärtäneet antaa arvoa yhtälailla levolle kuin työnteolle, sillä hyvinvointi edellä pyritään eteenpäin.




On kyllä hienoa asustella täällä luonnon ympäröimänä. Edelleenkään ei ole ollut minkäänlaista kaipuuta kaupunkiin. Siellä tulee käväistyä tarpeeksi usein muutenkin, jolloin saa sitäkin oleskelua sopivasti varastoon. Sanoisin, että nyt vain alamme nautiskella ihmetellen tulevaa kevättä sekä sen tuomia muutoksia.

Iloista kevään odotusta teille kaikille muillekin! : )




keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kuivakäymälä lapsiperheessä

Kuvan huussi ei liity asiaan.

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa aiheesta, joka ei ole kaikille itsestään selvää. Nimittäin kuivakäymälästä vesivessan korvaajana.

Vanhassa talossamme ei ollut aluksi vessaa ollenkaan, lukuunottamatta pihalla tönöttävää huussinraakiletta. Käsistään taitavan miehen puolisona vessan puuttuminen ei tuottanut ylimääräistä päänvaivaa. Olimme jo taloja etsiessämme jutelleet, että selaissen pystyy suht vaivattomasti taloon rakentamaan. Meidän käymälä muodostui porstuan puolikkaalle.

Miksi kuivakäymälä? Emme oikeastaan edes keskustelleet vesivessan mahdollisuudesta. Olimme heti yhtä mieltä siitä, että tulemme kompostoimaan jätöksemme.

Vessassakäyminen ei ole vesivessojen jälkeen juurikaan muuttunut. Toki muutoksia on, kuten pöntön säännöllinen tyhjentäminen sekä kuivikkeen varastoiminen. Muuten olen vain iloinen, ettei enää tarvitse puunailla vesipönttöjen parissa. Ei ollut mielipuuhaani niiden pesu. Käymälässä ei haise samalla tavalla kuin vesivessassa, jos vain kuivike on hyvää ja pöntön tyhjennyshommat kunnossa.

Omasta lapsuudesta huussivessat ovat hyvinkin tuttuja, sillä meillä on ollut aina mökkeilyä elämässä mukana. Meidän perheen nuoriso ei ole käymälästämme hätkähtänyt, mutta vielä harjoittelevat "jauhojen" eli kuivikkeen laittamista pönttöön joka käynnin jälkeen. 

En koe, että kuivakäymälä toisi mitään rasitteita perus arkeemme, joten mitäpä tässä enempää jaarittelemaan asiasta. Sitä paitsi, onhan tuo talomme lämpöeristetyin huone melkoinen tropiikki. Kuin lomalla olisi vessassa käydessään. :)
Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint