Sivut

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Höpötystä siitä, että auringossa on ihanaa!

Joka kerta, kun avaan tämän blogin tarkoituksenani kirjoittaa, haluaisin alkaa hehkuttaa alkanutta kevättä. Muuta yhtä jännittävää ei vaan nyt ole kuin kauan odotetut, aurinkoiset ilmat. Samasta syystä olen tainnut jättää jo muutaman kerran kirjoittamattakin. Mitenhän pysyn nahoissani tämän hehkutteluni kanssa parin kuukauden päästä, jos nytkin se tuntuu vaikealta? Hullua tulee olemaan, eikös vaan.

Tänään riisuin ulkona takkini ensimmäistä kertaa, kun paahteessa värkkäsin kukkapenkkien kimpussa. Lapsukaisten poskissa näkyy auringon punerruttamat jäljet. Lapsosissa näkyy lisäksi ulos menemisen into, joka oli vielä pari päivää sitten täysin päinvastainen. Kummasti vaikuttaa tuo ilmasto heidänkin ulkoiluinspiksiinsä. Puhelimen lämpötilatiedoissa näkyi miinus yksi astetta, mutta väitän sen olleen tällä kertaa pahasti väärässä. Täällähän oli hellettä hei! Ainakin +6. Niin.

Pikkuisen malttamattomasti odottelen noita lämpötilojen nousuja, sillä kauhea tarve olisi päästä maalailemaan tuonne eteiseen ja porstualle. Seiniin ajattelin sutia urakalla valkoista. Muutenkin tässä vuodenvaihteen jälkeen on heräillyt sellainen salakavala pesänrakennusvietti. Kaikki suunnittelemani pintaremontit ovat tavalla tai toisella aikaa vieviä tai lyhyellä tähtäimellä mahdottomia toteuttaa, joten täytyy tyytyä ajattelemaan muutoksia maltilla. Vaikeaa se on, sillä lopputulos olisi tavallaan kiva nähdä HETI NYT, eikä odottaa niiden toteutumista. Tosin, hyvää kantsii kyllä odotella vielä tovi.

Parasta kevään alussa on ollut sellainen kokonaisvaltainen ajatusten selkiäminen. Muuton tienoilla hässäkkää riitti ihan jo tavaroiden järjestämisestä lähtien paljon. Uuteen asuinpaikkaan tutustuminen, ensimmäisestä talvesta selviäminen ja tönön erikoisominaisuuksiin tutustuminen arjen pyörittämisen ohessa vei paljon energiaa. Nyt olemme kuitenkin päässeet asettumaan rakkaaseen tönöömme kunnolla. Nurkissa repsottavat remonttikohteet eivät ole vaivanneet mieltä lähiaikoina ollenkaan. Muutenkin tekee taas mieli alkaa touhuamaan muidenkin kuin arkisten rutiineiden parissa. 

I-H-A-N-A  A-U-R-I-N-K-O !

Tästä on jo muutama viikko aikaa, kun saimme koulittua tomaatin taimet omiin purkkeihinsa kasvamaan.

Keväinen käymälä.

Kävimme yksi ilta keräilemässä pihakuusesta pihkaa talteen!

Lammelta löytyi melko orvoksi jäänyt lyhty.

Kevään synttäriherkutteluja.


2 kommenttia:

  1. Kevät ON niin ihanaa aikaa! Mekin ollaan jo kerran paistettu makkaraa ulkona, keitetty pannukahvit nuotiolla auringosta nauttien, puhumattakaan aurinkoisista koiran ulkoilutus lenkeistä ja valokuvauksesta :) Vaikka viime yönä saimme uuden lumipeitteen, niin "uusi lumi on vanhan lumen surma" sanoo vanha sananparsi. Nautinnollista kevttä sinne! :)

    VastaaPoista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint