Sivut

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kevään tulon hehkuttaja







Minä kuulun ehdoottomasti kevään tulon hehkuttajiin. Lumien sulaminen ja ennen kaikkea ilman lämpeneminen ovat ihan ykkösjuttuja pitkän, pimeän ja vanhassa talossa eläen, aika kylmänkin talven jälkeen. Kivasti muuten riittivät kuusi kuutiota polttopuita tähän asti. Mekin, kun yritämme lämmitellä torpassa mahdollisimman tehokkaasti puiden avulla. Vielä pitää tilata muutama motti, jotta pärjäämme kesään asti lämpimänä. Sähköpatteritkaan kun ei mitään ilmaisia ole täysillä käyttää.

Aurinko on kutsunut perheemme enenevissä määrin ulkoilemaan. Navetan siivous, tai paremminkin siivouksen jatkaminen, on alkanut. Pihalta löytyy muuton jäljiltä hylätyjä tavaroita lumien muuttuessa vedeksi. Lapset ovat innoissaan, kun mystisesti kadonneita pihaleluja putkahtelee esiin lumikasojen alta. Ulkoilu on ollut todella tehokas tapa saada yksivuotiaammekin viihtymään. Pikkuista eroahdistusta poteva neito tykkää kovasti haistella ulkoilmaa ja katsella isompien lasten touhuja. Unetkin maittavat rattaissa hyvin! 

Minä jaksan ihailla luonnon värejä. Sen kauniimpaa ei taida ollakaan kuin eloon heräävät kasvit.

Santtu ja lapset keksivät tehdä lehtiveneitä pihamme poikki menevät puron vietäväksi. Veneiden ja kaikenmaailman keppien menoa virtausta eteenpäin seuratessa aika lensi kuin siivillä. Muistan, kuinka kivaa oli heitellä muksuna kaikkea veden virtaan ja katsoa kenen kepukka pääsee pisimmälle. Vaikka metsän keskelle muuttaminen saattaa kuulostaa erakoitumiselta, on täällä menoa ja tekemistä vaikka millä mitalla. Lapsiperheitä asuu seudullamme paljon. Naapureiden väliset matkat ovat vaan hiukan pidempiä kuin kaupungissa. Kyllä vaan nautin omasta rauhasta ja siitä, että kyläilemään saa ihan matkustaa. Otamme visiitit retkeilyn kannalta.

Olemme seurailleet jo jonkin aikaa lumessä näkyviä eläimen jälkiä ja päätelleet niiden kuuluvan ketulle. Tähän päivään asti kettu on pysytellyt katseilta piilossa, kunnes tänään bongasin kaverin keittiön ikkunasta ulos katsellessani. Voi sitä riemun määrää. Tämä on vasta toinen kerta, kun näen ihka oikean ketun luonnossa. Hihkuin ja pyysin pojankin nopsaan katsomaan. Hän ei innostunut asiasta ihan yhtä paljon kuin innosta tasajalkaa hyppivä äiti. Menkoon tämäkin tapaus kaupunkilainen maalla -osioon. Näitä lisää!

Siellä se Repolainen ihmettelee.

2 kommenttia:

  1. Toinen kevätfiilistelijä täällä hei! On niin upeaa, kun valo lisääntyy ja luonto alkaa herätä :) Ja kävipä tuuri, että törmäsin tähän blogiin - elämätapanne vaikuttaa kiehtovalta ja ihanalta. Jään seurailemaan :)

    VastaaPoista
  2. Heippa! Samalla tässä tuntuu itsekin heräävän jostain talvihorroksesta. Ihanaa! Tervetuloa meidän matkaan :)

    VastaaPoista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint