Sivut

torstai 18. toukokuuta 2017

M E R I N O V I L L A




Kävin silloin tällöin teininä äitini kanssa vaateostoksilla. Minulla oli aina tarkat vaatimukset, mitä suostun päälleni pukemaan. Yleensä jo kaupalle mennessä tiesin, mitä olin lähtenyt etsimään. Äiti ehdotteli monenlaisia vaatteita minun hylätessä vaihtoehtoja toistensa jälkeen. Kun lukuisten vaaterekkien läpiselaamisen jälkeen se helmi tuli vastaan, alkoi äiti kaivella siitä pesulappua esiin. Aina se luki materiaalit, niiden suhteet prosentteina sekä hoito-ohjeen. Yritti kertoa niiden hyvistä sekä huonoista puolista. Muistan elävästi, kuinka kovasti se hävetti. En ymmärtänyt, mitä tässä nyt vielä odotellaan, kun löytö on jo tehty.

Elämänkokemuksen karttuessa meininki on muuttunut päälaelleen. Minusta on tullut se hävettävä äiti, joka katsoo aina, mitä vaatteen kangas sisältää. Teen ostopäätöksen vasta tämän teininä-niin-vihatun tutkimusmatkan jälkeen. Mietin, miltä kyseinen vaate tuntuu ihoa vasten, kuinka monta pesua se mahdollisesti kestää ja saako hinta-laatusuhde massin nyörit avautumaan. Arvostan käyttövaatteessa mukavuutta, kestävyyttä (sekä ajan että kulutuksen) ja helppohoitoisuutta.




MERINOVILLA KOKEMUKSIA

Viime joulun alla rakastuin täysin merinovillaan, jota saadaan niin ikään merinolampaista. Lumoavan pehmeä sekä kevyt materiaali ei kutita iholla, vaan sopii mainiosti myös herkkäihoisille. Halusin kokeilla, kuinka kyseinen matsku muovautuu nimenomaan käyttövaatteeksi. Ompelin siitä hirmuisen määrän pieniä huppareita, housuja sekä kypärämyssyjä. Myöhemmin valmistin tyttärelleni mekon sekä viimeisenä itselleni hupullisen paidan.

Villavaatteet ovat olleet käytössämme reilusti yli puoli vuotta. Ne ovat säilyttäneet pehmeytensä erittäin hyvin konepesusta (40 astetta) huolimatta. Kestäneet taaperon konttauskolhut. Tosin vaalea kangas imee herkästi puoleensa erivärisiä ruokatahroja, joilta syömään opettelevan ihmisen kanssa ja muutenkin, ei voi välttyä. Välittömällä tahranpoisto-operaatiolla kankaan saa kyllä pysymään siistinä. Rasva- ja marjatahroihin lämmintä vettä ja esimerkiksi sappisaippuaa taikka astianpesuainetta.

Merinovillavaatteet eivät ole kutistuneet ollenkaan pesun jälkeen. Ne nukkaantuvat melko helposti, mutta pysyvät kauniimpana pienellä tilkalla huuhteluainetta. Itse käytän pesussa tilkan miedosti hajustettua pyykkietikkaa. Olen ollut materiaaliin todella tyytyväinen. Suunnitteilla on tehdä käyttövaatteita vauvasta vaariin. Arjen luksusta; pehmeyttä, lämpöä ja kestävyyttä.

6 kommenttia:

  1. Kauniita vaatteita! Ja hei, mitä pyykkietikkaa käytät? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pyykkietikka on nimeltään LE PERE PELLETIER Murenan (www.herkkumurena.fi), jonka kivijalkaliike on Salossa, valikoimassa. Kannattaa tutustua tuotteeseen! :)

      Poista
    2. Hei kiitos! Meneekö tuota kerralla kuinka paljon ja jääkö tuoksu kuinka hyvin? Kovin houkuttaisi kokeilla :)

      Poista
    3. Mulle suositeltiin 1-2 korkillista per koneellinen pyykkiä, mutta pienensin sen itse puoleen korkilliseen. Tykkään, että vaatteisiin jää mieluummin melko mieto tuoksu ja tuo määrä on toiminut erittäin hyvin pitämään hajun siedettävänä. On siis riittoisaa tavaraa tuo. Ja pitää pikkukorkillisellakin pyykin pehmeenä.

      Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

      Tuoksuista mulla on käytössä "Mythique" ja oon ollut tyytyväinen. Muitakin aion tulevaisuudessa kokeilla, että löydän omani.

      Tää tuote on ollut todella suosittu ainakin täällä Salossa. Siispä äiti kiikutti mullekin putelin kokeiluun.

      :)

      Poista
  2. Kivalta näyttää. Tykkään tuosta ettei ole liian lyhyt malli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummo. Tämä on tosiaan ensimmäinen mallikokeilu aikuiselle. Paljon olisi ideoita työn alla. :)

      Mukavaa kesän alkua!

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint