Sivut

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Pohdintaa pihalla ja oravaemo

Niin se vaan kävi tänäkin vuonna, että kesä yllätti nopealla tulollaan. Viikko sitten taivaalta tuiskusi lunta. Seuraavaksi saatiinkin reippaat kaksikymmentä helleastetta. Eipä tässä kuitenkaan suotta innostuta. Talvivaatteet roikkuvat hyvässä jemmassa alakerrassa, käden ulottuvilla. Toki istutusten kannalta pakkanen olisi huono juttu. Toivotaan, että kesä on viimein alkanut.

Viimeisen kahden viikon aikana pihamme on saanut aivan toisenlaisen ulkonäön kuin aikaisemmin. Puissa on lehdet, kukkia tupsahtelee sinne tänne ja joka puolella vihertää. Tämä on meidän ensimmäinen kesämme näissä maisemissa, joten jännää on seurailla, mitä ylläreitä täällä kasvaa! Monessa paikassa on komeat kukkaistutusten alut, joita en vielä ole osannut nimetä. Ulkoportaiden vieressä nousee jättilipstikka. Pihaamme näyttää ympäröivän vuorotellen valkovuokko- sekä voikukkarykelmät. Lapset ovat saaneet huoletta keräillä niistä kimppuja, joita he asettelevat omassa "kukkakaupassaan". 

Pihan muokkaus on alkanut yksi nurkka kerrallaan. Lähinnä kitkemällä kasvipenkeistä rikkaruohoja, joita muuten riittää kiitettävästi. Harvennamme sitä mukaa pensaikkojen kuivia oksia, kun niitä tulee vastaan. Siivoilemme roskia sieltä täältä. Kiikutamme tavaraa paikasta toiseen toivoen, että niille löytyisi oma paikka pian. Niin ei kyllä toviin tule tapahtumaan. Emme anna sen haitata. Uskomme järjestelmällisempään tulevaisuuteen.




Yksi asia kiinnittää huomioni lähes päivittäin. Nimittäin eläimet ympäristössämme. En todellakaan ehtinyt muutettuamme ajatella, että alamme bongailemaan pihalta käsin metsäneläimiä, milloin mitäkin. Ensinnäkin lintuja. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla voi kuulla kymmenien lintujen laulavan niin, että koko maisema kaikuu niiden ääniä. Peurat huutelevat kutsuhuutojaan, välillä astellen jopa pihan poikki. Pupuja hyppelee, peltohiiriä vipeltää. Oravaemo kantaa poikasiaan pesäänsä pihakoivun latvaan. Naapuri huomasi peltomme reunalla hirvipariskunnan. Harmi, että jäi itseltä näkemättä. Olisin tietysti ollut kamera ojossa tsuumailemassa kuvia niistä. Ketun sainkin jo aikaisemmin ikuistettua ikkunalasin läpi.




Tämä kevät on ollut kaikinpuolin aika innovatiivista aikaa. Jotenkin tuntuu helpolta visioida esimerkiksi pihamme ulkoista olemusta kymmenen vuoden kuluttua. Saada paikkoja kuntoon kukkapenkki kerrallaan. Valmiinlaisista visioista huolimatta parasta on kuitenkin se, etten todellakaan tiedä, kuinka mahtavalta täällä tulee näyttämään vielä joskus. Miten pieni osa kerrallaan rakennelmat yhdistyvät toisiinsa, muodostaen yhtenäisen ilmeen. Runollista, mutta tämän ylisuuren ja hevosten tallaaman viheralueen keskellä ei vielä niin kaunista.

Olen joutunut saanut tahtomattanikin kehittää välillä melko kärsimätöntä luonnettani. Remontin keskellä asuminen on ehkä parasta lääkettä siihen vaivaan. Aina ei pääse heti toteuttamaan kaikkia hetkellisesti parhailta tuntuvia muutoksia, vaan pitää katsoa rauhassa ja miettiä tarkkaan. Siinä välissä tietysti vähän repäistä ja tehdä vaan, kun siltä tuntuu.

Aurinkoista helatorstaita sekä alkavaa viikonloppua kaikille!



2 kommenttia:

  1. Ihana postaus kauniilla kuvilla! Toivottavasti alkava viikko olisi aurinkoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia. Sateisin merkein, aurinkoista viikkoa sulle! :)

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint