perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kasvinvaihtokulttuuria

TALVI 2017

KEVÄT 2017

KESÄ 2017
 
Hyvää iltaa turkoosin talon tupakeittiöstä, kukallisen sohvan pohjalle liimautuneelta ihmiseltä. Jospa soffalta käsin ylettäisin kurkkimaan ikkunasta ulos, näkisin pihan, joka näyttää päivä päivältä miellyttävämmältä. Pihan jäätävän suuri nurmialue (ehkä paremminkin hevosten kuopalle tallaama niitty) on saanut kotoisia ulottuvuuksia. Olemme saaneet puutarhaamme hahmotettua monenmoisia kukkapenkkejä, kasvimaa-alueita sekä paikkoja kaikenmoisille istutuksille.

Lähdimme kasvattamaan puutarhaa ihan mututuntumalla. Emme ole suunnitelleen valmiiksi mitään, vaan tehneet kaiken fiiliksen mukaan. Tykötarpeet, kuten puumateriaalit ovat löytyneet tähän asti kaikki omasta takaa.

Hyvän materiaalin keräily tuottaa vuosien varrella suunnatonta hyötyä rahattomalle ihmiselle, jonka näpit syyhyävät milloin minkäkin puhteen parissa. 

Lähes hehtaarin tontillamme on laajalti erilaisia villisti kasvavia kukkia, myös joitakin vanhojen asukkaiden istuttamia. Puustoakin pihalta löytyy, suuresta taimeneen. Kuljeskelemme joinain iltoina lapion kanssa ympäri tonttia ja kaivamme sieltä täältä puuntaimen jos toisenkin. Istuttelemme niitä hetken mielijohteessa eri paikkoihin, pyrkimyksenä luoda pihalle mielenkiintoista hoidettavaa. Tartuimme heti ajatukseen, että puiden kasvaessa (siis jos ne nyt lähtevät kasvamaan) leikkelemme niitä bonsai-tyyliin, kasvamaan enemmän leveys- kuin pituussuunnassa. Siinä on meille uusi asia, jota on kiva päästä opiskelemaan.

Ryteiköstä talon takaa löysimme useita marjapuskia, jotka liikutimme myös etupihalle. Nyt on pihalla herukkaa, tosin tämän vuoden marjasadosta emme ole vielä kovin vakuuttuneita. Niin on pieniä vielä meidän puskat. Raparperin saimme perheenjäseneltä, sillä sellaista ei pihalta valmiina löytynyt. Yleensä semmoinen kasvaa jokaisen, varsinkin vanhemman omakotitalon pihalla. Myöhemmin viikatoimisen yhteydessä löytyikin pihan oma raparperi. Kaksin kaunihimpi, eikös vaan.

Pidän erittäin, erittäin paljon kasvinvaihtokulttuurista. Se on ihan sama, kun lapsena vaihdeltiin kavereiden kanssa tarroja. Nykyisin kiertelemme vuorotellen ystävien kesken pihojamme, bongailemme kasveja ja kiikutamme niitä toistemme pihoja kaunistamaan. Ihan parasta ja juuri sitä oikeaa meininkiä minun mieleeni! Olen ollut äärettömän onnellinen siitä, ettei kaiken ilon tarvitse riippua rahasta. Kaikkea ei tarvitse haluta kaupasta, kun muistaa liikkua pilke silmäkulmassa elämätä eteenpäin. Yllättävän paljon pystyy saamaan aikaan siitä, mitä nurkissa jo on.






1 kommentti:

  1. Kasveja vaihtaessasi ole tarkkana, ettet saa etanoita (esim. lehtokotiloiden munia) mukaasi. Jotkut puutarhaihmiset ovat niin tottuneita siihen riesaan, etteivät muista sanoa, että niitä pihassa on, kun luulevat, että kaikkialla on. Kun asutte noin metsässä (niin kuin mekin) teillä luiltavasti ei vielä ole. Ja se on hyvä se. Kyllä olin aivan järkyttynyt, kun ison lastin sain perennan taimia tutulta ja istutin ne hyväuskoisena maahan. Kutsuttiin toiseenkin hakuun, jolloin järkytyksekseni näin lehtokotiloita pihassa... kääk, onko teillä kotiloita. No, on, kaikillahan niitä on. Sen kesän pelkäsin ihan töysillä, milloin armada lehtokotiloita nousee saamiemme perennoiden juurilta, mutta kaikeksi onneksi munia ei ollut osunut mukaamme. Mutta sen jälkeen en ole keneltäkään taimia enää ottanut ja taimitarhallakin syynään aika tarkkaan.

    Jos et lehtokotiloiden riesasta tiedä, kannattaa googlata.

    VastaaPoista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint