Sivut

torstai 1. kesäkuuta 2017

Koivunlehdet ja ratamo



(SUOSITTELEN KERÄILYÄ PUHTAISSA PAIKOISSA, POIS AUTOTEIDEN ULOTTUVUUDESTA)

KOIVUNLEHDET

Suomalaisuuteen vahvasti yhdistettävä koivu on erinomainen lähde ravintorikkaaseen ateriaan. Koivun lehdet sisältävät eritoten runsaasti C-vitamiinia. Rauduskoivun, jonka lehtien vitamiinipitoisuuden sanotaan olevan kaikkein suurin, voi tunnistaa muun muassa neliön- tai komionmuotoisista lehdistään. Esimerkiksi hieskoivussa ne ovat pyöreämmän malliset.

Koivunlehtiä voi keräillä pitkin kesää. Suosin silti keräilyä alkukesällä, kun lehdet ovat nuoria, eivätkä tuholaiset ole vielä päässeet niitä nakertamaan. Juuri puhjenneissa lehdissä ravintoarvokin on korkeimmillaan.

Olen pikkutytöstä asti maistellut koivunlehtiä ja nuorena aikuisena tiedostanut niiden keräilyarvon (jos niin ylipäätään voi asian kuvailla). Kuitenkin vasta lähivuosina ottanut ne enenevissä määrin mukaan ruuanlaittoon, lähinnä välipalajuomiin soseutettuna. Koivu antaa mahtavan raikkaan maun esimerkiksi smoothieihin. Siksipä keräilin kyseisiä tyyppejä pussikaupalla pakkaseen, odottelemaan pääsevänsä osaksi viileitä hellejuomia.

Lehden sopivat lisäksi salaatteihin, ruokiin tai vaikka voileivän päälle sellaisenaan. Kuivattuna niitä voi käyttää erilaisiin yrttimaustesekoituksiin.



PIHARATAMO

Tähän pihojemme rikkaruohoon tutustuin kunnolla kymmenisen vuotta sitten, kun haavani päälle läiskäistiin sellainen ns. laastariksi. Lehti otetaan pehmennettäväksi käsien väliin ja laitetaan haavan päälle muhimaan. Ratamon haavojen paranemista nopeuttava vaikutus on tunnettu jo satoja vuosia sitten. Ruuanlaittoonkin kyseinen ruohokasvi sopii erinomaisesti. Kannattaa tutustua. Keräilin juuri ratamonlehtiä pakkaseen pikkunaarmujen varalle.

Olen jostain syystä aivan hyperkiinnostunut kasvien synnyistä syvistä. Löydän monesti itseni kökkimässä milloin missäkin pusikossa, joko kameran kanssa tai muuten vaan katselemassa luonnon antimia. Jo ala-asteaikoina koulussa oli kiinnostavaa tunnistella erilaisia kukkasia. Nimet ovat kumminkin unohtuneet ajansaatossa, mikä joskus jopa harmittaa. Ajattelin yksi kerrallaan alkaa palauttamaan näitä mieleen. Jospa minusta tulisi joskus vielä oman elämäni kasvitieteilijä. Tai ehkä olen jo, kuka tietää. :)

Ei oteta elämää liian vakavasti, tuskin sekään meitä. Rakkautta jokaisen päivään!

! Maalaisblogi on nyt myös Facebookissa !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint