Sivut

torstai 15. kesäkuuta 2017

Lihanuija ja itsekriittisyys

Yksi päivä se lähti verstaalle ja tuli pian takaisin tämän kanssa...



Minä olin tietenkin, että wooow. Se on lihanuija. Juuri tullut uunista ulos tarpeeseen, sillä meidän pitikin nuijia possupihvit mökille valmiiksi. Raaka-aineena Santtu käytti puuta vanhasta puulavasta.

Kyllä jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästellä, kuinka vaivattomasti tuommoiset puutyöt joiltain sujuvat. Vaikka olen itsekin aika lailla samalla alalla, vaatetusartesaani, on silti hassua ajatella jonkun vain menevän ja tekevän hetkessä jotain tuollaista. 

Olen muutenkin huomannut, että omaa työtä tulee arvostettua ihan liian vähän. Se on varmaan, kun itse tekee, tietää työn hankalat kohdat. Tietää, missä olisi voinut tehdä paremmin. Ja vielä paremmin. Oma työ muuttuu ajan saatossa ehkä itsestäänselväksi, osittain. Vasta vuosien takaisia tuotoksia pystyy katsomaan ei-niin-kriittisin silmin ja jopa toteamaan niiden olevan aika hienoja luomuksia. Pitääkö olla niin mahdottoman itsekriittinen... Tiedä häntä.

Tosin itsekriittisyys voi olla aika hyväksi luovassa työssä. Ompelijana haluan joka kerta tekstiileitä työstäessäni tehdä vielä paremmin, vielä tarkemmin. Haluan kehittyä ja saada tehtyä joskus jotain täydellistä hipovaa. Täydellistä tuskin on olemassakaan, mutta uskon jatkuvaan kehittymiskykyyn. Suuresta halusta kehittyä taitavammaksi huolimatta, voisi kokeilla antaa arvonsa jo kaikelle tehdylle työlle. Eipä itsekriittisenkään ihmisen ole syytä tuijottaa vain epäkohtia, vaan pikemminkin yrittää nähdä kaikesta ne hyvät puolet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint