Sivut

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Sähköhella, missä sä oot?

Niinä nälkäisinä aamuina, kun matalapaine avustaa lieden tulipesästä savut keittiöön ja puuron valmistamisessa uhkaa kulua useampi kymmenminuuttinen, tulee pikkaisen ikävä sähköliettä. Liettä, jonka vipua kääntämällä saa lämpenemään minuuteissa. Liettä, joka valmistaa puuron tuossa tuokiossa, tehokkaasti, sähkövirralla.



Meillä kävi tuossa viime joulun tienoilla niin, että sähköliesi alkoi sanoa sopimustaan irti. Hitaasti, mutta varmasti. Päädyimme deletoimaan joka kodista tutun kapistuksen kokonaan ja siitä asti olemme tehneet ruokamme vain puuhellan sekä leivinuunin avulla. Siirtyneet aikaan, jossa pärjätään tulen ja polttopuiden varassa. Ratkaisumme tuntui luontevalta varsinkin, kun olimme juuri kauhistelleet tulevaa sähkölaskua, joka todennäköisesti tulisi olemaan pöyristyttävän suuri muutenkin. Ja mikäs siinä ruokaa laitaessa, kun kuitenkin talossa on lämmitysmielessä aina jokin tulipesä toiminnassa.

Nyt on tullut kesä, joten huoneissakin alkaa olla ajoittain aika lämpöistä. Aurinko porottaa suoraan sisään sekä keittiön että makkarin ikkunoista. Pöytätuuletin hyrrää taustalla tuoden edes pientä toivoa raikkaammasta huoneilmasta. Valitettavan usein turhaan. Hien valuessa joka kehon kolkasta ei oikein houkuta viskata lisäksi pökköä pesään. Silloin tulee kaipuu nopealle, helpolle, tutulle, jopa ajan myötä itsestäänselvyydeksi muodostuneelle sähköhellalle. Sähköhella, missä sä oot?





Ehdottomasti koko keissin paras puoli on se, että tässä pystyy opettelemaan pikku hiljaa riippumattomammaksi arjen tutuista itsestäänselvyyksistä. Tykkään haastaa itseäni ja tarttua uusiin toimintatapoihin. Tulipesien kanssa touhuaminen on jo lapsuudesta tuttua, mutta ensimmäisen kerran koen eläväni aika lailla niiden varassa. Talviaikana tietty korostuneesti. Leivinuunissa saa valmistettua aivan ihania, kauan kypsytettyjä kasvispatoja ja pataleipää. Monesti ollaan nopeat pullatkin siellä paistettu. Leivinuunin kanssa on saanut opetella tarkkaavaiseksi, sillä lämpötilat ja paistoajat vaihtelevat aika lailla. Pidän ajatuksesta, että samalla kun lämmittää taloa, saa kuin bonuksena ruokia ja leivoksia.

Uskon, että keittiöstämme tulee löytymään kesän aikana joko pieni sähköllä toimiva uuni (hella, mikälie) taikka ainakin yksi keittolevy. Viileiden ilmojen alkaessa herättelemme kesäunilta leivinuunin. On meistä melkein parhaat kaverit ehtinyt tuossa tullakin. Suurin ero puu- ja sähköhellalla toimimiseen on lämmitystavan lisäksi se, että joskus ruuanlaitto vaatii ennakoimista sekä valmistusaikaa useamman tunnin verran. 

Näillä mennään.


2 kommenttia:

  1. Talvella on ihan kivakin tehdä puuhellakin ruokaa, kun saa samalla lämpöä ja samalla lämmöllä ollaan myös keitetty ruuan lisäksi inkiväärijuomaa (nivelille) ja pannukahvia :) Nyt sähköhella on tosiaan mukavampi, kun on muutenkin lämmin sisällä. Mukavaa kesä-viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle Sesse! Inkiväärijuoma kuulostaa ihanalta! Varsinkin kun nenäkin sattuu olemaan tukossa. :)

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint