tiistai 15. elokuuta 2017

Muistikuvia

LAPSOSET KIIPEILEVÄT PIHAMME PÄHKINÄPUUSSA

Minulle blogisisällön tuottamisessa on ehdottoman tärkeänä seikkana valokuvat. Kuvia on aina mukavaa katsella ja sen myötä kehittyä itse valokuvaajana. Niiden kautta on helppo välittää sanattomia viestejä tunnelmasta ja näyttää konkreettisesti sitä, mistä kirjoitan. Itselleni kuvat tekevät toimivaa yhteistyötä muistin kanssa. "Muistikuvat" antavat ideoita tekstisisällön tuottamiseen, mutta samalla palauttavat mieleeni, mitä kaikkea on lähiaikoina tullut tehtyä. Joskus on niitä päiviä, kun aika vain kiitää ja minä olen vieläkin tässä...

HORTOILUMATKALLA PIKKUMETSÄSSÄ


Kuvailen tällä hetkellä kotioloissa aika vähän. Liekö syy keskeneräisissä pikkuremonteissa tai paikoittain puuttuvissa lattialistoissa. Ehkäpä sekin, että nämä tilat alkavat käydä omalle silmälle jo niin tutuiksi, etten välttämättä edes ymmärrä katsella sitä valokuvauksellisesti. Rakastan kuvailla sisustuksia, mutta silloin se muuttuu painajaismaiseksi, kun jokin siinä ei täsmää. Värit, huonekalut tai joku muu. Repsottavat seinien vanhat tapetit ovat taas jollain ihmeen tapaa aika kauniita. Oikeastaan koko idea meidän kodin rakentamisessa on se, että raakileesta tulee pienin askelin omannäköinen. Siinä on minulle aihetta tarttua toimeen ja alkaa pieni kuvauskierros täällä seinien sisäpuolella.

Olisi kiva kuulla sinunkin ajatuksiasi kodissa kuvaamisesta! Tykkäätkö kuvailla kotiasi ja minkälaisella rajauksella kuvia kameraan päätyy? Kuvaatko keskeneräistä vaiko vain valmista?

PIHALTA LÖYTYI YLLÄTTÄIN PEHMEÄÄ HIEKKAA! OLIMME JUURI MIETTINEET HIEKKALAATIKON TEKEMISTÄ, JOTEN TULI LOTTOVOITTONA TÄMÄ LAPION ISKU MAAHAN.

Luonto tarjoaa aivan verrattomia valokuvauskohteita, pieniä ja suuria. Maisemat ovat kohdillaan ja ihmisten kuviin saa hienoa luonnon rekvisiittaa. Ulkona kuvaaminen on kiitollista. Sisällä kuvatessa jostain syystä minua häiritsee taustalla olevat pikkukamat. Vispilät, paperilaput sekä lippalakit siellä täällä. Emme omista vielä tarpeeksi kaappitilaa, joten kaikki oleellinen lojuu aina näkyvillä.
Kesä on taas mitä mainiointa aikaa kuvailla muuttuvaa maisemaa. Kuukausittain vaihtuvat kukkien värit. Syksyä kohti puusta putoilevat lehdet. Sadonkorjuu (joka tarkoittaa meillä tänä vuonna metsän antimia) sekä kehittyvä puutarha. Puutarhahommat ovat muutenkin olennainen osa elämäämme, blogiamme sekä omavaisuutta kohti kulkevalle ihmiselle. Siksi niiden parissa heiluu niin viikate, sakset kuin kamerakin.

KYMMENESTÄ BASILIKAPUSKASTA TULI MUUTAMA LEHTINEN MAUSTETTA. SEURAAVAKSI  KERÄÄMME SIEMENET TALTEEN ENSI VUODELLE.

Tässä keskeneräisyydessä tulee aika usein huokailtua, kuinka pitäisi tehdä miljoona asiaa samaan aikaan. Joskus tuntuu, ettei mikään edisty. Ettemme ole saaneet aikaan mitään konkreettista. Kunnes lataan kamerasta kuvat tietokoneelle ja huomaan, että olemme tehneet vaikka ja mitä.

Valokuvaus kannattaa aina!

Maanantaina Santtu ja vaari työstivät pitkään pihatiehen ajan saatossa syntyneet kuopat tasaisiksi. He hakkasivat jokaisen kuopan ensin lapiolla ja täyttivät ne lopuksi juuri pihaltamme löytyneellä hiekalla. Kuulimme myös ilouutisia sähköfirmalta. He soittivat kertoakseen, että huonokuntoinen sähkökaapeli vaihtuu maakaapeliksi. Aivan mahtavaa, sillä tätä olemme salaa toivoneet muutosta asti. Kyllä maakaapelointi kuulostaa varmemmalta ratkaisulta kuin tuo pellon poikki riippuva rimpula.

Olimme tässä aikomuksissa hankkia pihallemme jonkinnäköisen hiekkalaatikon. Sitten löysimmekin sellaisen vahingossa, kun lapio upposi maahan navetan edustalla. Nykyään on siis pikkulapioillekin käyttöä. Siitä on pieni videokin alla.




2 kommenttia:

  1. Ihan samaa mieltä! Sekä lukijana että kirjoittajana kuvat ovat mulle tärkeä juttu: lukijana kuvien kautta pääsee fiilistelemään tunnelmaa ihan erilailla. Kuvia ei tarvitse välttämättä olla edes montaa, yksikin kuva saattaa riittää tunnelmaan pääsemiseen. Kirjoittaessani taas en osaa edes aloittaa postausta, ellei minulla ole postaukseen kuvia olemassa, tekstiä alkaa syntyä sitten niiden ympärille.

    Ja kun nyt kysyit, niin itse haluan kuvata blogiin myös keskeneräistä, voisi olla aiheetkin aika vähissä mikäli kehtaisin laittaa näytille kuvia vain valmiista ja vimpan päälle huolitellusta :D Ylipäätään blogini idea oli alunperin kuvata ja kirjoittaa elämästämme realistisesti ja ilman turhia sokerikuorrutuksia, ja tykkään myös lukea sellaisia blogeja, joissa elämä näkyy ja kuuluu. Liian tarkkaan rajatuista kuvista ja kirjoituksista, joissa kaikki on aina vaan niin kaunista ja ihanaa, tulee väkisinkin tunne, että eihän nyt kenenkään arki tuolta oikeasti näytä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin käväissyt blogiasi lueskelemassa ja noteerannut eritoten aina kauniit valokuvat. Se on piste ii:n päälle, kun siihen liittää sujuvan kirjoittamisen. :)

      Hahah joo, arkeahan täälläkin kuvaillaan ilman sen kummempia valokuvauksellisia sijoitteluja. Jotkut asiat kodissa vaan vielä ärsyttää. Repaleinen "remppasisustus" ehkä eniten. Jotenkin elän sillä ajatuksella, että sisustelen vasta sitä mukaa, kun tilat alkavat valmistua. Vimpan päälle huoliteltu ei lopulta ole edes niin kiinnostavaa, kuin pieni sekasotku siellä täällä. ;)

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint