perjantai 1. syyskuuta 2017

Hei, tuolla on tatti!





Totesin juuri, etten aio edes yrittää hyötymetsäillä (jolla tarkoitan muun muassa sienestystä tahi mustikan keruuta) taaperon kanssa. Joudun nyt hieman murtamaan ennakkoluulojani asiasta.

Vastoin kaikkia odotuksiani, olemme tähän onnistuneet jo kaksi kertaa ja saaneet kasaan jopa hyvän määrän metsän antimia. Ensimmäisellä kerralla matkassa oli mukana kaikki viisi. Saimme saaliiksemme useita, suuren suuria tatteja. Toisella kertaa lähdin yksin kolmen lapsosen kanssa mustikkaan. Isoimmalle iskin käteen ämpärin, toinen kantoi poimuria sekä minä raahustin hikisenä perässä puolitoistavuotias sylissä kiikkuen. Saimme kerättyä lähimetsässä viisi litraa mustikkaa melko pienessä ajassa. Istutin pikku neidin varpujen sekaan napsimaan oksilta mustikoita suuhun ja hyvin viihtyi! Tietysti varmistin vähintään puolen minuutin välein taaperotilanteen, välillä värväten isommat sisarukset vahtivuoroon.

Vietän paljon aikaa kotona lasten kanssa. He ovat mukana lähes kaikessa mitä milloinkin puuhailen. Yleensä melko huomaamattomasti, vaikka taaperoa ei voi laskea mukaan tähän lukuun. Jostain syystä ajattelin pitkään ja vakaasti, ettei esimerkiksi marjojen poimintaa voi harrastaa koko köörin voimin. Onhan siinä vahtimista ja kun työhön ryhtyy, toivoisin aina saavani tehdä sitä mahdollisimman tehokkaasti. Totesin eräälle bloggaajatoverillekin, että romanttiset ajatukset koko perheen marjanpoimintareissuista saa jäädä meillä toteutumisasteen alapuolelle. Ehkäpä tuon toteamisen takia päätin lopulta lähteä kokeilemaan sellaista, mistä minulla ei oikeastaan ollut aikaisempaa kokemusta. Olen niin tyytyväinen, että lähdin.

Lasten kanssa marjastaminen ei olekaan mahdotonta, vaan oikeastaan aika kivaa, kun tekee siitä leikin. Lapset rakastivat leikkiä metsässä piilosta sekä etsiä runsasmustikkaisia alueita. Pienin istui hyvin aloillaan, kun annoin hänelle vapaat kädet napsia ämpäristä keräämiäni marjoja.

Paras metsälenkki tähän mennessä on kuitenkin se ensimmäinen, jolloin mukana oltiin me kaikki. Silloin lähdimme etsimään tatteja ja niitä löytyikin aika lailla. En unohda varmaan koskaan sitä riemua, kun lapset bongasivat maastosta elämänsä ensimmäiset tatterot! Voi sitä hihkumisen määrää: "Hei, tuolla on tatti!"

4 kommenttia:

  1. Nythän on ihan paras aika lähteä lasten kanssa metsään. Ei ole hyttysiä eikä liian kuuma. Hienon sieni saaliin olette saaneet. Tattit ovat siitä niin ihanan helppoja kun ne voi laittaa suoraan pataan ilman ryöppäämistä. Herkullisia vielä. Minäkin olen sienestänyt ahkeraan viime päivinä ja hyvin olen saanut satoa pannulle ja loput säilöön. Kaunista alkavaa syksyä. ps. Blogissani alkoi tänään kiva arvonta jossa hyvät palkinnot, joten en voi olla vinkkaamatta siitä samalla. Tervetuloa! Terkuin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkava syksy on aivan ihanaa aikaa tallustella luonnossa. Ja on mahtavaa, että siihen pystyy yhdistämään hieman poimintaakin! :) Käyn osallistumassa arvontaan, kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Yleensä lapset kyllä viihtyvät metsässä tosi hyvin :) Kiva, että uskaltauduit rikkomaan omia ennakkoluuloja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset rakastavat metsää! Jotenkin tuo mustikkaan meneminen kuulosti ensin liian työläältä kaiken vahtimisen ohessa. Onneksi muksut yleensä antavat kivasti työrauhaa. Seuraavaksi suunnitteilla onkin puolukan poimintaa ja koko köörin kera tietty! :D

      Poista