Sivut

lauantai 7. lokakuuta 2017

Työtä ja tönöä kuntoon

Aina, kun tuntuu siltä, aloittelen kodissa pieniä remontteja. Nämä ovet muuttuivat valkoisiksi.

Minulla on tapana ottaa vastaan ihmisiltä ylimääräisiä vaatteita ja kankaita, joita sitten käyn läpi kotopuolessa. Jotkin otan jatkokäyttöön sellaisenaan, jotkin leikkelen tiskiräteiksi ja jotkin matonkuiteiksi. Roskikseen pyrin heittämään mahdollisimman vähän tekstiilejä.

Meillä kukkii lokakuussakin! Ihanat viimeiset kesän rippeet ovat vielä kunnolla kukassaan navetan edustalla. 

Toivottavasti aurinkoista lauantainta Varsinais-Suomesta! Tuvasta käsin katseltuna ulkoilma näyttää oikein siedettävältä, jopa siltä, että puutarhahommat alkoivat kutkuttelemaan. Enpä kuitenkaan hikisiin hommiin tänään ryhdy, sillä me lähdemme Santun kanssa parin tunnin kuluttua Turkuun kirjamessuille. Tällaisia tapahtumia emme olekaan kauheasti harjoittaneet, joten lähtö tuntuu kunnon repäisyltä arjesta ulos. Todella kivaa vaihtaa maisemaa ja käydä vaikka ulkona syömässä. 

Kuluvan viikon päivät ovat kiitäneet aamusta iltaan työn toimessa. Santtu on rakennellut verstaalla pirttipöytää ja minä olen leikellyt parikymmentä kappaletta taaperolegginsejä. Yritän saada tänään tehtyä taaperolle täkkitakin kaavat ja suunnitella aikuiselle anorakkia. On ollut ihanaa aloittaa ompelu-urakka hieman väsyneen äitiysloman jälkeen. Pari tuntia päivässä omaa aikaa tekee ihmeitä koko muullekin sakille.

Niinkuin kuvistakin pystyy havaitsemaan, arkinen aherrus myös näkyy kodissamme. Kiettiön valtaavat minun kangasvarastoni, sillä alakerrasta puuttuu kunnollinen leikkuupöytä. Siispä keräilen materiaalia jokaiseen asuinkerroksen nurkkaan. Se, että näen työni heti herätessäni sekä viimeiseksi illalla, on sekä huono että hyvä juttu. Hyvää puhtia niiden näkeminen antaa, sillä haluan luonnollisesti päästä kaikesta tupaan kuulumattomasta nopeasti eroon. Vaatteiden palasia syntyykin ihan riemuisaa tahtia.

Hmh. Pikkuinen puusouvi työn alla. Kuvassa näkyy noin kolmasosa kaikesta puurrettavasta.

Täällä hullu sisustaja testailee verhoja. Vihreät verhot ovat ilmeisesti isoäitini perintöä. Nyt ne ovat koeajalla makuuhuoneen ikkunalla, sillä en ole ihan varma tuon vihreyden tuomasta pirtsakkuudesta. 

Seinien ehostaminen on edullista puuhaa, kun antaa sen toimeksi innokkaille taulumaalareille.

Kaiken kiireen lomassa olen yrttänyt hieman sisustella kotia kotoisammaksi. Pieni kohta kerrallaan pidän tästä tönöstä enemmän. Se on suuri ilo silmälle, kun saa päivittäin katsella kauniita asioita sekä mieltyä juuri niistä omista väreistä. Maalaushommia aionkin tehdä vielä makuuhuoneessa, jonka persikkaiset seinät vaihtuvat todennäköisesti harmaasävyisiksi. Luvassa olisi siis tapetin repimistä, mikä onkin todella kivaa hommaa (kunhan ne pirulaiset irtoavat seinästä sukkelaan).

Minulla on varmaankin joku verhofetissi. Tykkään vaihdella verhoja, en samaan tahtiin kuin sukkia, mutta kuukausittain kuitenkin. En osaa sanoa johtuuko vaihtelu yleisestä kyllästymisestä jo nähtyihin verhoihin taikka siitä, että sopivia ei ole vielä löytynyt. Tuvan ikkunoissa roikkuu entisen sinapinkeltaisen sijaan vaaleat pellavaiset verhot sekä makuuhuoneen valkoinen vaihtui vihreään. Tuvan kapoiksi ommeltuihin verhoihin olen erittäin tytyväinen, mutta makuuhuoneen vihreys on vasta koeajalla.

Mainitsinkin aikaisemmin, että Santtu ja vaari kaatelivat pihalta seitemän puuta. Arvaattekin varmaan, mikä homma täällä on ollut päällä sen jäljiltä. Kyllä, pöllejä on piha pullollaan, mutta kivasti ne liikkuvat jo klapikoneen kautta navettaan. Onpahan nyt puuta omasta takaa ensi vuodelle.

Tästä tuli tällainen nopea, arkinen posti, mutta semmoista meille tällä hetkellä kuuluupi. Kuulumisiin!

4 kommenttia:

  1. Kauniit nuo vihreät verhot, yksi lempiväreistäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreä on myös mun lempiväri. Rakastan noissa verhoissa noita pitsiä muistuttavia yksityiskohtia <3

      Poista
  2. Vasta löysin blogisi ja huomasinpa, että meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Meillä on myös vanha talo kunnostettavana (tai kaksikin, toinen niistä tällä hetkellä vuokralla) ja minäkin saan sukulaisilta ja ystäviltä vanhoja vaatteita ja kankaita jatkojalostettaviksi. Paljon ompelen niistä uutta vaatetta, erityisesti lapsille, tai sitten leikkaan matonkuteiksi ja virkkaan mattoja. Ja juu, jotenkin kaipaisin itsekin sellaista vanhan ajan elämää. :) Taidanpä jäädä seurailemaan blogiasi. Tervetuloa vastavierailulle joskus - craftcandidate.blogspot.fi ja kahdentalonvakea.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kivaa kun löytyy sielunsiskoja! Kävin jo kurkkaamassa blogissasi ja jään ehdottomaksi seurailemaan. :)

      Värikästä syksyn jatkoa!

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint