perjantai 22. syyskuuta 2017

Kuivattuja sieniä mausteeksi



Syksyssä kauneinta on ehdottomasti luonto ja sen monimuotoisuus. Maasta puskevat tatit kuuluvat kauneimpiin asioihin, joita metsässä kävellessä saa ihmetellä. Sienilajikkeiden kirjo on valtava, joten opeteltavaa on paljon.

Itse kuulun (ehkä valitettavastikin) ihmisiin, joille sieniruuat eivät ole lapsuudesta asti pöydässä notkuneet. Sienimetsällä en ole juuri koskaan keräilymielessä käyskennellyt, mutta erilaisia sieniä aina ilokseni ihmetellyt. Sienet ovat olleet valokuvauskohteina aivan mainioita tapauksia. Värikkäitä sekä monen muotoisia. Vasta nyt sienet ovat alkaneet ilmestyä enenevissä määrin lautasellekin. Hieman huomaan olevani vielä ennakkoluuloinen etenkin sienten koostumusta kohtaan, mutta tykkään niiden metsäisestä mausta. Yhden hienon keksinnön, joka jääköön maustekaappiimme vakiovarusteeksi, keksi Santtu minulle opettaa. Se on kuivatuista sienistä hienonnettu mauste!





Kuivattaminen on säilöntätavoista tällä hetkellä heittämällä mielenkiintoisin. Se on hauskaa ja lopulliseen säilömiseen ei tarvita ylimääräistä sähkönkulutusta. Siltä kantilta se on lisäksi ilmaista.

Kuivatut sienet hienonnettuna suolan kanssa ovat paras keksintö sienistä-ei-niin-tykkäävälle, mutta niitä-syödä-haluavalle ihmiselle. Sienten ravintoarvo on kiistämättömän hyvä. Terveellisissä sienissä on muun muassa D-vitamiinia, jota tarvitsemme runsaasti pimeänä vuodenaikana. Se riittää ainakin minulle syyksi aloittaa sieniruokiin tutustuminen.

Kuinka monta sientä sinä tunnistat?

5 kommenttia:

  1. Syysterveiset Hämeessä!
    Häpeäkseni täytyy tunnustaa että sienikursseja vetäneen isäni opetuksesta huolimatta tunnistan yhden sienen - punaisen kärpässienen ��. Siksipäs luotan kaupan sieniin, koska kovasti niistä pidän. Kerran luulin löytäneeni korillisen kanttarelleja, jotka olivatkin valekanttarelleja. Onneksi isäni ne tunnisti. Nyt kun isäni on jo kuollut, en uskalla mitään itsepoimittua sientä valmistaa. Harmi.
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä häpeäksi voi luokitella, vaikka kyllä itseänikin harmittaa, että sienet ovat jääneet raaka-aineina vieraammaksi. Olen nyttemmin huomannut, että ennen vaikeaksi ajateltu sienten tunnistaminen onkin todella kivaa ja helppoakin puuhaa. Kääntelen sieniä ympäri niin kauan, että opin tunnistamaan juuri ne oikeat lajikkeet. Minulla on etuna tuo Santtu, joka tuntee sienet todella hyvin. Kiva opetella yhdessä. :)

      Poista
  2. Minä olen sellainen pienestä pitäen sienestämään kasvatettu henkilö - en edes muista milloin, opin tuntemaan yleisimmät vahverot, tatit, haperot ja rouskut. Mutta vasta muutama vuosi sitten kokeilin ekaa kertaa käyttää kuivattuja mustatorvisientä mausteena, ja se oli kyllä mullistavaa. :)

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Saman esimerkin toivon antavani omille mukuloille, kun itse siitä ilosta jäin paitsi. :)

      Täällä meilläpäin on tullut tasan kolme kappaletta mustia torvisieniä vastaan. Toivoisin, että löytyisi jostain lisää!

      Poista
  3. Meinasin kuivata viime sienisatsista osan, mutta suppikset päätyivät kuitenkin vielä pakkaseen. Ehkäpä seuraavasta erästä saisin kuivaamiseen asti :) Täällä yksi sienihirmu, joka sekä rakastaa syödä että etsiä niitä! :D

    VastaaPoista