torstai 28. syyskuuta 2017

Tänään maistellaan hilloja ja kaadetaan puita

Pieni marjastaja marjansyöjä viihtyi hyvin mustikassa mukana.

Mustikkaa tuli kerättyä tänä vuonna viitisenkymmentä litraa.

Pakastimeen ja hilloksi päätyi myös hyvä määrä muita marjoja.

Laskeskelimme, että vuodeksi tarvitsisimme noin viisikymmentä purkkia hilloa, jotta olisimme sen osalta omavaraisia. Purkki viikolle nääs.
Hillojen makuyhdistelmiä syntyi lopulta neljänkymmenen purkin verran. Näillä mennään talvea kohti.

Torstaiset terveiset lettukesteiltä!

Täällä ollaan tuvan trooppisessa ilmastossa perheen kesken, työn alla kahden litran lettutaikinan paistaminen sekä tulevan lettupinon tuhoaminen. Tuo jälkimmäinen urakka on huomattavasti makoisampaa sekä rutkasti nopeampaa kuin paistamispuoli. Usein tuleekin hikipisarat otsalta valuen naurahdettua, kuinka mukavaa on mässäillä tunnin työ viidessä minuutissa vatsaan. Joka tapauksessa letuilla herkuttelu kerran viikossa on aina yhtä palkitsevaa puuhaa. Pääsimme maistelemaan myös kahta eri laatua itse tehdyistä hilloista. Tänään vuorossa oli puolukka-mustikka sekä mansikka-raparperihillot. Täytyy sanoa, että maistuivat oikein hyviltä kummatkin. Puhumattakaan mehusouvin yhteydessä muussatusta omenasoseesta, joka on ollut vauvasta asti taaperomme vähäsokerista herkkua.

Tänään on ollut hyvä päivä. Santtu ja vaari aloittivat kello yhdeksän aamulla puunkaatosouvin. Reippaasti yli puolilta päivin isoja puita olikin kaatunut seitsemän kappaletta ja ai että, kuinka maisema näyttää avartuneen. Jälkeenpäin ajateltuna suuret yksittäin rivissä kasvaneet puut pihamme reunalla antoivat melko uhkaavan vaikutelman. Ne kasvoivat vielä niin kuivalla paikalla, että jäivät rimpulan näköisiksi tuuheiden kaverusten vierelle. Maisemointi on yksi hauskimmista puuhista tämmöisellä tilalla. Aina on yhtä kivaa nähdä lopputuloksia, kun on päättänyt pistää puskaa matalaksi siellä täällä ja toki väliin istuttaa jotain uuttakin.

Huomenna ryhdymme klapisouviin, kun saimme mahtavan klapikoneenkin vaarilta lainaksi. On muuten kätevä vehje se.


Tässä vaiheessa blogikirjoitusta olen saanut melkein koko taikinan paisteltua. Lisään voin, tipautan pannulle kauhallisen taikinaa ja näpyttelen blogipohjalle pari uutta sanaa. Yhden letun sain jo maistettua samalla, kun koko muu perhe on jo syönyt vatsansa pinkeäksi. Seuraavaksi on pakko suunnata suihkuun, sillä hiki valuu 25 asteen lämpotilassa aika lailla. Jospa sitten minäkin heittäydyn letunmaistiaisiin ja rauhoitan itseni lukemalla Luolakarhun klaania uneen.

4 kommenttia:

  1. Oi joi, kyllä letut maistuivat varmasti. Ihana pieni marjan "poimija" <3 Mukavaa loppuviikkoa teidän perheelle :)

    VastaaPoista
  2. Miten hillonne ovat säilyneet? Missä säilytätte niitä? Käytitkö jotain säilöntäainetta sokerin lisäksi? Muistan lapsuudesta, miten äitini yritti joka vuosi säilöä mustikkahilloa, koska silloin ei ollut vielä pakastimia. Ja joka kevät hillot homehtuivat, vaikka äitini miten keitti lasipurkit (itse asiassa pullot, koska niissä oli pienempi pinta, jonka kautta home pystyi iskemään) ja oli superhygieeninen. Sen vuoksi en itse ole edes yrittänyt säilöä mustikkaa hillona, vaikka nykyisinhän on käytössä hillosokerikin (joka sisältää jonkun verran säilöntäainetta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa. Meillä on muutama purkki viime vuoden hilloista jäljellä ja oikein hyvin ovat säilyneet ja säilyisivät vielä varmasti pitkäänkin. Keitin hillon vain käyttäen hillosokeria ja sitäkin vähemmän, mitä useassa ohjeessa suositeltiin. Purkit ovat kellarin portaikossa, jossa ilma on talvella erittäin viileä, jopa lähellä nollaa. Yksikään purkki ei kylmässä vaurioitunut, ihme kyllä. Eli marjaa ja hillosokeria yhdistettynä putsattuihin purkkeihin sekä viileään säilytystilaan.

      Kiitos kommentistasi!

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint