keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Eettinen valinta: Vaatteet

Ajattelin laittaa pystyyn blogimme ensimmäisen postaussarjan, Eettinen valinta. Se kertoo eri tavoista vaikuttaa oman ympäristön oikeanlaiseen kehittymiseen, elämän luonnolliseen kiertokulkuun sekä kaatopaikkojen kuormittumiseen. Ensimmäisenä otin käsittelyn itselle hyvin tärkeän aiheen eli vaatteet. Tervetuloa seurailemaan eettisten valintojen postaussarjaa sekä blogia, jos olet uusi lukija! Ilolla ja mielenkiinnolla otan vastaan kommentteja sekä ajatuksia aiheesta, millä tavalla itse pyrit vaikuttamaan ympäristöösi. 


Minkälainen on eettinen vaate? 

Minä olen ammatiltani ompelija. Ammattimaisemmin ilmaistuna vaatetusartesaani. Ammatinkuvaani kuuluu vaatteen suunnittelu, kaavoitus ja ompelu. Piirtäminen, markkinointi ja yrittäminen. Elämäntapani on hyvin luonnonläheinen ja se heijastuu tietysti jokapäiväisen elämän askareisiin ekologisesti hyödyllisiä valintoja tekemällä. Samoin se heijastuu työhöni, joka on niin ikään kehitellä kestävän kehityksen raameissa käyttövaatteita.

Olen aika vanhasieluinen ihminen ja kokisin onnellisuutta asioidessani kylän pikkupuodeissa. Minua ei haittaisi kipata maitoa kyytiin vanhalta maitolaiturilta. Maailma on kuitenkin kehittyneempi kuin hieman romanttisissa kuvitelmissani. Kaikki on suurta ja vallitsevaa taikka ainakin menossa siihen pisteeseen. Omilla valinnoillani yritän pitää kiinni toimintatavoista, jotka tuntuvat omalta ja tekevät minut onnelliseksi. Valintoja, joita on mahdollisuus suuressa maalimassa toteuttaa. Yksi rakkaimmista on ostosten tekeminen kirpputoreilla.


Vaate ei itsessään ole eettinen, vaan eettisyyden valitsee ihminen.

Kirpputoreilla käyskenteleminen tuli minulle tutuksi ala-asteaikoina. Kiva vanhojen vaatteiden bongailu kävi nopeasti harrastukseksi. Vuosi vuodelta kirppis-silmä kehittyi ja sekalaiset vaatteiden sekä tavaroiden röykkiöt tulivat tutuiksi. Nyt ne ovat vakiintuneet mahdollisuudeksi ostaa perheelle tarpeeliset asiat jo kerran ostettujen tavaroiden marketista - kirppikseltä. Kirpputorilta voi ostaa eettisesti. 

Rakkauteni toisen käden kauppoihin on runsaan sekä vaihtelevan tuotevalikoiman tulos. Kirppiksellä tulee vastaan niin sanottua lumppua, mutta väitän törmänneeni ensisijaisesti hyväkuntoisiin myytäviin. Koska valikoima on siellä laaja, käyn aina kiertämässä kirppiksellä, ennen kuin edes harkitsen uuden ostamista.

Liukuhihnalta sinkoilee tarpeen yli tavaraa maailmaan, joka on jo valmiiksi täynnä kaikkea kaikille.

Omalla toiminnallani haluan tukea ympäristön oikeaa kehittymistä hyödyntämällä sitä, mikä on jo kerran joskus ostettu ja käyttökelpoisena annettu pois. Toki olen elämäni aikana ostanut ketjuliikkeistä, tilannut nettikaupasta ja ostanut ihan vain huvinkin vuoksi. Iän myötä olen viisastunut ja ymmärtänyt, että kaikki tarpeellinen löytyy sittenkin aika läheltä.

Uuttakin voi ostaa eettisesti. Käyttöön, pitkällä tähtäimellä, kestävää sekä kierrätyskelpoista. 

Minkälainen sinusta on eettinen vaate ja mitä ominaisuuksia sellainen sisältää?



Luonto näyttelee erittäin suurta osaa elämässä, jota päivittäin tallailen eteenpäin. Omilla valinnoillani pystyn vaikuttamaan ympäristööni, minkä tunnen vähintään olevani sille velkaa. 

Luonto ei ole vain kaunista katseltavaa, vaan antaa meille ihan oikean hyödyn

Se ruokkii meitä, antaa juomaveden, puhaltelee hikipisarat otsalta, lämmittää, tarjoaa meidän onneksemme neljä vuodenaikaa, mahdollistaa puhtaan hengitysilman, antaa eläimille mahdollisuuden elää niille ominaisissa paikoissa sekä mahdollistaa luonnollisen kiertokulun. Luonto tarjoaa meille sen, että voimme rakentaa. 

17 kommenttia:

  1. Viisaita sanoja! Meillä myös hyödynnetään mahdollisimman paljon kierrätettyjä vaatteita ja vaatteet myös käytetään ihan loppuun tai ne laitetaan eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Nämä vaatekauppojen keräykset, joihin voi viedä myös ne rikkinäiset, käyttökelvottomat vaatteet, on mielestäni loistava idea. Vielä niillekkin siis löytyy käyttöä :)
    Ihania kuvia <3 Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi aivan samaa mieltä! Rikkinäinen vaate ei automaattisesti ole roskaa, joten on mahtavaa, että niidenkin kierrätykselle tarjotaan perustallaajalle mahdollisuus.

      Lapsille, varsinkin tuolle taaperolle, ostan kaikista edullisimpia kirpparivaatteita. Silloin ei tarvitse niin välittää, onko hänellä syödessä päällä tarpeeksi suuri ruokalappu. Jos paidalle tippuu jotain, sen voi tarpeeksi törkyisenä käyttää vaikka vessansiivousrättinä. :D

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  2. Minäkin ostan lähes kaikki vaatteet käytettynä, lisäksi saan esim. tyttöjeni entisiä vaatteita. Myös huonekalut, astiat ja suurin osatavaroista on joko saatuja tai käytettynä hankittua. Osasta rikkinäisistä vielä leikkaan matonkudetta, ja virkkaan siitä pikkumattoja ja koreja. Rakastan kirppiksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mahtavalta! :)

      Vaatteita tulee saatua tutuilta sitä tahtia, etten enää raaski ostaa itselleni uusia, edes kirppikseltä. Aina tulee vastaan ajatus, että "minullahan on jo niitä ja kuka täällä maalla kattelee, mitä minulla on päällä."

      Värikästä syksyn jatkoa Sesse!

      Poista
  3. Hei!
    Itse olen huono kirppariostaja. Kierrätyskeskuksesta sekä ostan että lahjoitan sinne. Vaatekaappini on niukka ja sisältää kestäviä, ekologisia ja ajattomia vaatteita. Laatu maksaa. Siksi valitsen vähän mutta hyvää. Käytän kaiken loppuun. Vaatteiden kierto on seuraava: ensin vain tärkeimpiin menoihin, sitten ne käytetään arkena ja lopulta kotivaatteena ja ihan viimeksi ne yleensä pääsevät käsitöihin tai siivouskaappiin. Ekologisin vaate on jo kaapissa oleva. Jos ostan, vaadin eettistä tuotantoa, luomua ja ensisijaisesti kotimaista. Tähän on varaa kun ostaa harvoin. 10-15 vuoden käyttöaika on minulla aivan normaalia.
    Tässä nyt omia mietteitäni vaatteiden osalta.
    Ekologista loppuviikkoa !
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa oikein hyvältä vaatefilosofialta minun korvaani! Olen huomannut, että ihmiset ovat paljon hintatietoisempia kirppiksillä kuin vaikka kahdeksan vuotta sitten. Silloin löysin todella paljon tai jopa liikaa halpaa ja hyväkuntoista vaatetta. Nykyään kirppiksilläkin saa hyvästä ihan maksaa, vaikka hinta onkin alhaisempi kuin tuotteella uutena.

      Iän myötä tulen koko ajan krantummaksi pukeutumisen suhteen. Siksi pyrinkin jatkossa luomaan itse vaatteita, joissa yhdistyvät kierrätys sekä tyylikkyys. Joskus vielä saan niistä oman putiikin kasattua! :)

      Poista
    2. No hyvä. Täällä odottelee tuleva asiakkaasi��
      -sirpa-

      Poista
  4. Hyvä postaussarja! Itsekin ympäristöasioista hyvin kiinnostuneena ihmisenä lueskelen tällaista mielelläni. :)

    Vaatetuotannon ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset ovatkin itselleni yksi harvinaisen mietityttävä seikka ostoksia tehdessä. Tykkäisin ostella silloin tällöin uusia vaatteita, kuolaan niitä usein netissä ja kaupoissa, mutta kuitenkin ostan tosi harvoin mitään, koska tuskin mikään peruskauppojen vaate vastaa edes osittain eettisiin vaatimuksiini ja puolestaan erikoisputiikeissa shoppailuun minulla ei ole varaa. Kirppiksiltä voin tuskin koskaan ostaa mitään, koska hajusteyliherkkänä en voi ottaa käyttöön muiden vanhoja vaatteita, jos niissä on esim. edellisen käyttäjän hajuveden, pyykinpesu- tai huuhteluaineen tuoksua. Tyypillisimmin "uudet" vaatteeni tulevatkin tutuilta, jotka antavat omia vanhoja vaatteitaan eteenpäin, tai sitten ompelen itse. (Tänä syksynä Turkuun on myös tulossa viimein vaatteidenvaihtotori, jossa on oma osasto allergikoille ja yliherkille! Jihuu!)

    Utopiavaatteeni olisi tehty materiaaleista lähtien jossain lähellä, sellaisessa tehtaassa/ompelimossa, jonka työntekijät ovat siellä töissä vapaaehtoisesti, hyvällä palkalla ja asiallisin työehdoin. Sitä ei olisi värjätty tai muuten käsitelty ympäristölle tai ihmiselle haitallisilla aineilla. Se olisi kuljetettu kauppaan vain suhteellisen lyhyen matkan takaa tai voisin itse tulla tehtaanmyymälään ostamaan sen. Se olisi tehty osin tai kokonaan kierrätetystä materiaalista, eikä siinä olisi käytetty sellaisia raaka-aineita, jotka kuormittavat ympäristöä ja joiden kierrätys on työlästä tai mahdotonta. Lisäksi se olisi mukava päällä, edustavan näköinen, kestävä ja käytännöllinen. Toivoisin jokapäiväisen arkivaatteenkin kestävän käytössä vähintään viisi vuotta, mieluummin kymmenen. Jos vaate hajoaisi, olisin iloinen voidessani ostaa valmistajalta korjauspalvelua sen sijaan, että saisin uuden tilalle. Kun vaate tulisi tiensä päähän, voisin kierrätää sen helposti. (Ja nyt varmasti unohdin tästä vielä jotain olennaista.)

    No, tällaista on vähän vaikea opiskelijabudjetilla löytää, joten sitten, kun oikeasti tarvitsen jotain uutta vaatetta, saatan ostaa jotain, mihin minulla on varaa ja joka etäisesti vastaa edes osaan näistä vaatimuksista. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Heippa. Sanoisin ,että naulan kantaan! Sanomasi vastaa juuri sitä, mitä itsekin ajattelen vaatteisiin liittyvästä eettisyydestä. Minulla on myös pienituloisena tismalleen samat "ongelmakohdat" eli ihan mihin vaan ei aina pysty sijoittamaan. Olen varmaakin onnekas, ettö kirppisvaatteet tarjoavat niin hyvän mahdollisuuden omaan pukeutumiseen.

    Minulla on yrityspaperit siinä hantissa, että toivottavasti ennen joulua pääsen pystyttämään kauppaa tekemilleni tuotteille. Valmistan juurikin vaatteita kierrätysmateriaaleista.

    Yhdyn vielä sanomaasi, että mieluiten ostaisin vaatteen läheltä, vaikka oman kylän pikkuputiikista. <3

    VastaaPoista
  6. Hei, huomasin blogisi vasta nyt. Sitä on mukava lukea. Itse maalle kaipaavana kaupunkilaisena pääsen tunnelmaan kirjoitustesi ja kuvien kautta :-)
    Tämän postauksen teemaan kommentoisin itsekin kierrätysvaatteita hyödyntävänä, että olen todennut merinovillaiset vaatteet todella käytännöllisiksi ja ekologisiksi. Harmiksi niitä ei juurikaan käytettyinä saa. Olen itse pärjännyt muutamalla merinovillavaatteella pitkiä aikoja - kaikkina vuodenaikoina. Hiki ei haise, usein tuuletus riittää ja sopii herkkäihoiselle (kuten itselleni) mainiosti.

    Mukavaa loppusyksyä, ja tsemppiä yritystoimintaan!

    Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä kommentistasi ja hienoa, kun maalaistunnelma välittyy ruudun kautta sinnekin!

      Merinovilla on mahtava materiaali. Ainoa miinus on se, että suomessa kasvatettuja meinolampaita ei taida oikein olla eli materiaali tulee lähes varmasti ulkomailta. Meillä onperheellä käytössä siitä tehtyjä paitoja, mekkoja ja taaperolla housuja. Olen pessyt villahousut ainakin 20 kertaa ja edelleen ne näyttävät pesun jälkeen uusilta lukuunottamatta hienoista pintanukkaa.

      Eettisen merinovillasta tekee juurikin se, mitä sinäkin sanoit, eli kangas on kestävä ja pitkäikäinen. Sitä voi käyttää monessa eri tilaisuudessa. Työssä ja juhlassa. :)

      Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan takuulla!

      Poista
    2. Pakko hei heittää tähän merinovillakeskusteluun, että mielestäni vaatteen eettisyyspohdinnassa olisi hyvä huomoida myös materiaalin tuotannon vaikutus paitsi ympäristöön myös ns. tuotantoyksikköön, tässä tapauksessa siis merinolapmaapseen. Jos eläimen hyvinvointi kiinnostaa, ei kannata ostaa (uutena ainakaan, ettei suoraan tue tätä toimintaa) sellaista merinovillaa, jonka tuotannossa on käytetty mulesing-menetelmää. Tokihan ilman tätä tuskallista leikkelyoperaatiota suurilla tiloilla (joissa jokaisen lampaan terveydentilaa ei yksinkertaisesti pystytä tarkastamaan riittävän usein) elävät lampaat saattavat puolestaan kärsiä kärpäsentoukista, joten asiaan voi tietysti ottaa erilaisia näkökulmia. Merinorotuisilla lampailla tämä on siis erityinen ongelma - merinovillavaatteiden eettisyyttä pohdittaessa on hyvä ottaa asia huomioon. Näihin merinovillan tuotantoon liittyviin ongelmiin kannattaa perehtyä, jotta voi puntaroida valintojaan.

      Poista
    3. Hei!
      Totta puhut. Australiahan on nyt ensi vuonna sitoutunut lopettamaan kyseisen menettelytavan viimeisenä maana. Kyllä kaikkeen tuotantoon liittyy erinäisiä asioita, joita ei liiemmin mainosteta. Minulla on itselläni käytössä yli 25 vuotta sitten ostettu luomumerinovillakauluri, joka silloin maksoi maltaita. No. Onpahan kestänyt. Kunhan muistaa suojata pussiin silloin kun ei ole käytössä. Koitkin tykkäävät ekovillasta. Vaikeaahan tämä vaatteiden ostaminen on kun siihen oikein perehtyy. Siksipä juuri kannattaa harkita erittäin tarkkaan tarvitseeko ostaa. Jo olemassa oleva vaate on se ekologisin kait. Itse harkitsen juurikin ostaisinko luomumerinovillafleecetakin, jonka hinta on kyllä hirmuinen. Toisaalta, jos kestää taas vuosikymmeniä, niin mikä ettei. Pääasia kai, että itse on sinut vaateasioidensa kanssa. Että pystyy elämään asian kanssa, mitä valintoja sitten tekeekin. Mutta helpoksi tämä ekologisten vaatteiden suosiminen ei ole tehty vieläkään.
      Itselleni yksi tärkeitä arvoja on myös se, kuka vaatteeni on ommellut. Ei ole samantekevää onko se pieni lapsi vai aikuinen, kohtuullista palkkaa työstään saava lähimmäinen. Kotimaista käsityötä kannattaa mielestäni suosia niin paljon kuin mahdollista.
      -sirpa-

      Poista
  7. Hei, tosi hyvä merinovillakeskustelu täällä. Onneksi merinovillatuotteista kerrotaan nykyään aika tarkasti ovatko mulesing-vapaita tai jos ei ole kerrottu, niin ei tosiaan kannata ostaa.

    -Peppi

    VastaaPoista
  8. Ensinnäkin, kiitos kaikille kommenteista. On aina mahtavaa vaihtaa kokemuksia ja näkemyksiä ihmisten kanssa!

    Olen käyttänyt merinovillaa vaatteissani vasta tosi vähän aikaa ja siihen liittyvä kokemus on käytännössä sitä, miltä se tuntuu päällä, millaista sitä on työstää ja kuinka se kestää kovankin käytön. Hienosti merinovilla läpäisi nämä kriteerit pehmeydellään, helpolla työstettävyydellään sekä pesunkestävyydellään. Mulesing-asiaan törmäsin vasta vähän aikaa sitten.

    Eettisiin periaatteisiin kuuluu todella vahvasti se, että toimintatavat ovat mahdollisimman suopeita luontoa, luonnossa eläviä eläimiä sekä muuta elävää elämää kohtaan. Mutta minkä tahansa materiaalin tuotannollinen tausta on vähän kyseenalaista, mikä tässä maailmassa on oikeasti luomua ja mikä ei ole. Kuinka syvälle täytyy tutkimuksissa mennä, että varmistuu materiaalin todellinen ekologisuus, vai onko sellaista helposti edes saatavilla. Ikävät, kipua tuottavat menetelmät ovat tietysti yksi ikävä puoli näinkin ihanan materiaalin tuotannossa. Onneksi, kuten Sirpakin totesi, mulesing-menetelmää ei kohta toivottavasti käytetä enää missään.

    Varpuslintu, heitit erittäin tärkeän aiheen ilmoille. Tuotantoyksiköistä todella tulee välittää ja se onkin iso osa suurta eettisyys-kysymystä materiaaleja etsiessä. Olen samaa mieltä, että käsityksiä todellakin voi vertailla. Kumpikaan viilloista tai kärpäsentoukkavaivasta ei kuulosta kovin kivalta.

    Kaikkein mieluiten keritsisin villan omasta lampaasta, jonka kasvutarinan tunnen läpikotaisin. Siitä voisin valmistaa suurella prosentilla ekologisesti valmistettuja villavaatteita. Tällä hetkellä mahdollisuutta lampaiden pitoon ei ole, joten vaihtoehtoja villan ostamiselle tutkitaan tarkasti.

    Koska ekologisiin vaihtoehtoihin tututuminen voi olla lopulta hyvinkin pitkä prosessi, ensiaskel eettisyyteen voisikin olla lähituotantoon tutustuminen. tehdään laatua lähellä ja annetaan käsityöläisille mahdollisuus. Ostokäyttäytymisellä, josta kirjoitinkin, on lisäksi valtava vaikutus vaatteen eettisyysarvoon.

    Mietin monesti kysymystä, että voiko mikään ettinen olla sataprosenttisesti eettistä? Toisaalta on hyvä, että jäljelle jää aina jokunen kysymysmerkki päähän pohdittavaksi. :)

    Iloa ja valoa syksyynne ystävät!

    VastaaPoista
  9. Hei!
    Vielä oli pakko kommentoida. Nina, lopputekstisi oli todella hyvä. Jossakin kulkee aina raja, kukin asettakoon sen omalle korkeudelleen. Vaatetuotanto, niinkuin kaikki elämänvalinnat, ovat aina kompromisseja, mutta riittää kun parhaansa yrittää. Tuo lähituotannon ja käsityöläisten tukeminen saa kannatuksen täältä ruudun takaa 100 %. Jatka sitkeästi vaatteittesi suunnittelua ja tuotantoa....ostaja täällä jo odottelee :)
    -sirpa-

    VastaaPoista