Sivut

tiistai 7. marraskuuta 2017

Eka kerta avannossa ja 96 kukkosta

Hyvää iltapäivää täältä kuralätäköiden keskeltä. Viikko on alkanut työn touhussa, sillä valmistin äidilleni kaavoituksellisena kokeena kaksi jakkua joustavasta kankaasta. Ne onnistuivat hyvin ja työhuonekin näyttää siltä, että jotain on saatu aikaan. Ompeluhommat sujuvat jouhevasti, mutta vielä pitäisi perehtyä oikeisiin työ/istuma-asentoihin. Niska- ja hartianseutu ovat aina ihan jumissa muutaman tunnin ompelemisen saatteeksi. Tämä ei tietenkään ole suotavaa, sillä meinasin tehdä ompelemisesta itselleni ammatin.

Jakkuja erilaisilla päänteillä

Sunnuntaina aloitimme Santun kanssa avantouinnin. Vaikka avanto itsessään onkin vielä edessäolevien pakkasten päässä, oli vesi silti kylmää. Sanoisin, että yhden asteen paikkeilla. Uintipaikkaan meiltä on matkaa noin 15 minuuttia, joten saunomaan pääsemme sukkelasti. Vierustovereita, jotka kehuivat selvästi rentoutuvansa kyseisestä aktiviteetista, riitti koko lauderivin täydeltä. Me olimme poppoon nuorimmat, eli saimme kuunnella elettyä elämää vuosikymmenten takaa. Vanhempi väki tuntui olevan erittäin mukavia ja ottivat meidät noviisit vastaan avosylein (noin niinkuin kuvainnollisesti). Kylmä, henkeä salpaava vesi yhdistettynä papparaisten heittämiin, jokseenkin melko äkäisiinkin löylyihin, antoivat virkistävän ja höyhenen kevyen olon. Seuraava uinti on kahden viikon päässä. Nyt on jotain, mitä odotella hyvillä mielin.

Iso kiitos lapsia vahtineille perheenjäsenille, jotka mahdollistavat meille korvaamatonta omaa aikaa!


Viikonlopun pakkasimme muistolokeroon muutenkin hyvillä fiiliksillä. Perjantaista lauantaihin meillä oli pieniä yövieraita. Talo täyttyi ilmapalloista ja niiden puhkeamisesta, naurusta, itkusta ja ilosta. Kaiken kaikkiaan meiningistä hehkui hyvä ystävyys, jonka toisensa vauvasta asti tunteneet lapset keskenään jakoivat. Heillä oli niin hauskaa, että oli ilo seurata heidän keskinäistä dynamiikkaansa. Neljä touhukasta ja yksi pikkuinen touhutäti saivat vanhemmissa aikaan lievän uupumuksen, mutta mitäpä sitä ei kestäisi palleroisten vuoksi, vai mitä.



Suoritin muuten lauantaina pienoisen haasteen, kun valmistin Santun perheen bravuureita, kukkosia. Kukkoset ovat varioituja versioita riisipiirakoista ja ne ovat peräisin Pohjois-Karjalasta. Tulikaste sukuunpääsyyn sujui ilmeisesti hyvin, sillä makoisat 96 kukkosta syötiin porukalla parissa päivässä. Yleensä pyöreisiin taikinapohjiin tuli pieni muutos, kun keksin ottaa käyttöön sydämen muotoisen piparimuotin.

Kukkosten pohjia tulossa

Onko teidän suvullanne jokin perinneherkku taikka ruoka, jonka lähes kaikki perheenjäsenet tietävät? Meillä Varsinais-Suomessa on varmaankin rättänä eli mustikkakukko.

Myöhäissyksyistä viikon alkua!

10 kommenttia:

  1. Huii avanto! Olen kyllä kerran myöhään syksyllä käynyt saunasta lammessa (kyläpaikassa) ja kerran "naisten illassa" järvessä saunasta. Ei se silloin niin kauhealta tuntunut, mutta ajatuksena tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että ekalla kertaa veteen meno ei ollut yhtään kamalaa. Seuraavalla kerralla jo tiedän miltä se tuntuu, niin hirvittää vähän enemmän. Uinti on kuitenkin niin virkistävää, että haastan itseni mielellään. Suosittelen kokeilemaan taas uudelleen! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kyllä niistä tuli ihan kauniit. Huomenna pääsee äiti kokeilemaan niitä päälle, joten toivotaan, että sopivat kantajalleen. :)

      Poista
  3. Oi, miten mukavia juttuja teillä on ollut (paitsi avanto kuulostaa aivan liian hyiseltä ;) ) Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avanto oli oikeastaan tosi kiva kokemus. Tunnustan kyllä, että ajatuksena se onkin melko hyinen, mutta kuuman saunan kanssa oikein toteutuskelpoinen. Suosittelen! :)

      Poista
  4. Hei!
    Hienolta työltä nuo jakut näyttävät. Mitäköhän materiaalia ovat?
    Rohkeita tyyppejä olette kun veteen uskallatte. Hui!
    Täällä Hämeessä lunta satoi hiukan....ja suli nopeasti pois. Märkä keli näyttää jatkuvan. Toisaalta yöpakkasista huolimatta kasvihuoneessa vielä sitkuttelee hiukan salaattia. Uskomatonta mutta totta.
    Meillä ei varsinaisia perinneruokia ole....itse kun olen älylaiska mitään monimutkaisempaa kokkaamaan tai leipomaan. Silkkaa laiskuutta sanon minä:)

    Kohta takkaan tuli, kynttilät ulos ja sisälle palamaan...mutta ennen sitä rentoutumaan pilates-tunnille.
    Mukavaa loppuviikkoa!
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Äidin ostamat kankaat ovat varmaankin jotain puuvillasekoitteita. Kankaat ovat molemmat paksuhkoja ja joustavia. Ei tarvinnut asentaa vuoria ollenkaan. Siinä mielessä helppoja ja taipuivat ompelukoneen neulan alle joutuisasti.

      Täälläkin vielä chiliä pukkaa, joten ilmastonmuutoksesta ei ole epäselvyyksiä. Ruohokin taitaa kasvaa vielä, koska naapurin mökkiläinen oli juuri eilen leikkurin kanssa täydessä touhussa. :D

      Enpäs ole koskaan pilatesta kokeillut. Joogaa, vatsatanssia ja zumbaa kyllä.

      Hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  5. Kyllä täälläpäin karjalaa kukkoset eli pyöröt on tehty hiivataikinaan ja paksumpaan pohjaan. Mutta varmaan hyviä nuo on olleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Meillä on monta tapaa tehdä kukkosia. Vähän hiivaa olen laittanut taikinaan ja mummo opetti että pitää hyvin vaivata :). Ennen tehtiin pieniä palloja jotka kaulittiin. Nykyisin säästää paljon aikaa, kun kaulii levyn, josta painelee lasilla tai muulla pyöreällä muotilla aihioita. tämä resepti on alkujaan Rääkkylästä. Santtu

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint