tiistai 14. marraskuuta 2017

Pikku-tontut jo siellä kuiskivat...



Alkava talvi on tuonut iloksemme kuraa ja vesilätäköitä, mutta myös yhä enemmän lisääntyvää punaista väriä. Nimittäin joulun odotus on alkanut. Kauppojen hyllyt ovat enenevissä määrin saaneet tonttuisaa ehostusta pintaan ja postilaatikosta löytyy kerran viikossa uusi lelukuvasto. Lasten rakastamat sivut ovat saapuneet jälleen hyppysiimme, joten joulun riemu on kirjaimellisesti julistettu alkaneeksi. Meidän kotiimme tupsahtaneet lehtiset ovat jo tapansa mukaan täynnä ympyröityjä leluja sekä joululahjalistan tynkää on väsätty jos jonkinmoista. Lahjaksi on haluttava jotain, vaikka ei oikein tietäisikään mitä.

Jouluna tulee lahjoja ja sillä selvä, pikku-tontut kuiskivat.

Meidän perheen lapset ovat onneksi aika vaatimatonta sakkia. Vaikka he silmät kiiluen selailevatkin lelulehtiä ja hykertelevät ajatellessaan uusia leluja huoneeseensa, eivät he tunnu oikeasti lisäyksiä hyllyynsä kaipaavan. Toki uusi tavara on aina kiinnostava, mutta he taitavat jo tietää, kuinka pienen hetken. Lapset kaipaavat lähinnä käyntikertoja uimahalliin, yllätysreissua pikaruokaravintolaan taikka pikakäyntiä ärrän jäätelötiskillä. Toimintaa, miksi sitä ei tuputeta perheille joulusin sen sijaan, että paras lahja olisi aina uusi tavara? Liput uimahalliin olisi hyvä ekoteko, sillä pelkästään pakkaamiseenkin kuluu huomattavasti vähemmän aikaa, vaivaa ja roskaa. Toki lahjapaketti on kaunis, värikäs ja yllätyksellinen. Silti, mietin vaan.

Jotta joulu ei muodostuisi täydeksi kulutusjuhlaksi, on käytettävä lahjojen hankinnassa hieman luovuutta. Kuinka toteuttaisin mahdollisimman roskattoman joulun, antamalla silti lapsille heidän ansaitsemansa ilon uusista leikeistä? Kuvittelen ostavani jokaiselle lapselle yhden tai kaksi lelua, jotka ovat kestävää laatua. Täten ne pystyy helposti kierrättämään eteenpäin, kun ne jäävät tässä kodissa tarpeettomiksi. Lisäksi ajattelen lapsille jotain kivaa toimintaa, vaikka liput johonkin aktiviteettiin. Eihän niiden välttämättä tarvitse olla niin sanottuja oikeita lippuja, vaan yhtä hyvin voisin keksiä itse lippujen juonen. Minulla on jemmassa kasa valokuvia lasten vauvavuosista alkaen, jotka meinasin koota albumeiksi. Jos ne ehtivät valmiiksi ennen joulua, saavat isommat muksut lahjaksi pienet kokoelmat elämänsä ensivuosista.

Millä taktiikalla sinä ostat joululahjoja ja ostatko paljon vai harkitusti? Teetkö mahdollisesti itse?

Kirjoitin aiheesta myös viime vuonna. Artikkeli löytyy tästä: Miinus viistoista prossaa

8 kommenttia:

  1. Puhutteleva postaus!
    Viime vuodet olen toteuttanut tuota kestävän tavaran ideologiaa. Nuorin lapsista on saanut klassikkoleluja, jotka on käytön jälkeen myyty. Lahjoja on muutama, ei säkkikaupalla. Nyt kun kuopus on jo 12 v, toivelistalla on tietokoneisiin liittyviä juttuja. Esim. jokin animaatio-ohjelma. Näitäkin toiveita harkitaan tarkkaan. Vanhemmat lapset saavat pienen summan rahaa (koska ainahan opiskelijat sitä tarvitsevat) ja jotain pientä itsetehtyä, vaikka sukat, jotka olen tehnyt jokaisen persoonaa ajatellen. Jouluna on nykyisin tärkeintä yhdessäolo, ruuasta nauttiminen ja tahdin hidastaminen.
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen aika turtunut suuriin tavaravalikoimiin, mutta ymmärrän lapsia, että uudet lelut kiinnostavat. Siksi en voikaan jättää niitä kokonaan ostamatta, mutta voin valita laatua. Maksaa kyllä vähän enemmän, mutta maksaa itsensä myös ajan saatossa takaisin. :)

      Jouluna on ihanaa keskittyä kiireettömään yhdessä olemiseen ja siinä sivussa availla muutamia yllätyksiä. Ajattelin tänä vuonna ehkä sivuuttaa kokonaan joululaatikot ja kattaa muuten runsaan ruokapöydän. Mitähän sitä sitten keksisi....

      Poista
    2. ....itse olen toteuttanut perinteiden vastaisesti tuota ruokatarjontaideaasi eli jokaisen omaa herkkuruokaa on tarjolla oli se sitten sushia tai lihapullia tai ihan mitä vaan. Siitä on tullut meidän perheen oma jouluperinne. Täytyyhän jouluna edes saada herkkuruokaansa, kun arkena täytyy tyytyä sellaisiinkin, joista ei niin pidä.
      -sirpa-

      Poista
    3. Totta! Tuo herkkuruoka-idea kuulostaa mahtavalta! Nappaan idean meidänkin joulupöytään, kiitos. :)

      Poista
  2. Mä suosin lahjaostoksissa kotimaisten käsityöläisten tuotteita (ja jos tehty kierrätysmatskuista niin ihan parasta) ja toisinaan teen myös itse. Meillä annetaan lahjoiksi myös elämyksiä. Ja on lahjottu esim palalla luonnonsuojelumetsää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa todella hyvältä! Tämmöiset juuri toimivat mainiosti ainakin aikuisilla ja isommilla lapsilla. Kyllä pienetkin tykkäävät lämpimistä villasukista jaloissaan, vaikka osaavatkin arvostaa niitä vasta vähän myöhemmin. :)

      Poista
    2. Käsityöläisiltä löytyy lapsille paljon muutakin kivaa kuin villasukkia, ainakin Helsingistä, jossa joulun alla on jos minkälaista joulumyyjäistä tarjolla

      Poista
    3. Toki löytyy. Villasukka on vain helppo esimerkki käsityöstä, kun niitä on aina kaikkialla tarjolla ja tulevat yleensä tarpeeseen. :)

      Joulumyjäisiä on todella paljon myös täällä Varsinais-Suomessa, kun jaksaa vain kiertää. Kaikkea hienoa niissä on tarjolla!

      Poista