perjantai 15. joulukuuta 2017

Pihatien kunnossapitoa




... Ja näin se sää vaihtele kuvien ja päivien välillä. Pitäisikö siitäkin oppia nauttimaan, että ensin ihastuu lumisesta maisemasta, on valmis hyppelehtimään lumikasoissa kuin lapsi konsanaan, mutta seuraavassa hetkessä hyvästeleekin kaiken kuralätäköihin sekä löllyvään savimaahan. Ei muuta kuin positiivista asennetta kehiin ja vaatteita likaamaan! Vai saako sittenkin vähän valittaa?


Pidän kyllä ehdottomasti enemmän tuosta jälkimmäisestä, vaaleasta maisemasta.

Hiukan meinasi kuitenkin paniikkia puskea, kun lunta alkoi satamaan ja viime vuonna tilaamaamme aurauspalvelua ei kuulunut missään. Pihatie on parinsadan metrin mittainen, joten pakkasen puolelle kääntyvä lumisateinen sää sai miettimään, pääsemmekö autolla enää mihinkään seuraaviin päiviin. Kolallakaan ei meinannut saada hyvää tulosta aikaiseksi, varsinkin kun työpäivän saatteeksi pimeä laskeutui kovin nopeasti yllemme. Onneksi aura-auto oli kiltti ja tuli seuraavana aamuna ihan ittekseen tekemään tiestämme siltä osin käyttökelpoisen. Kiitos. Ja huh.

Melkein jopa hävettää vieraidemme puolesta, millaisen tien saattelemana he ovat autoineen meillä kyläilleet. On pomppua, isoa pomppua, lätäkköä, loiskuntaa, monta pikku-pomppua peräkkäin ja sitten se jäätävän iso kuoppa. Ei ole tie ollut hyvässä kunnossa ja ihanasti kaikki ovat sitä meidän kanssamme jo ehtinet nauraa. Useampaan otteeseen olemme selitelleet itsellemme ja toisillemme, että kyllähän se tie kuntoon pitäisi laittaa. Päivittäin käytössä tallaantunut tie-poloinen on pysynyt jatkuvasti mielessä, mutta tähän mennessä pienehkö elämiseen käytettävä rahabudjettimme ei ole tarjonnut myötäilevää elettä hiekkakasan tilaamiseen. Nyt kuitenkin pihamme nurkalla nököttää iso kasa sitä itteään!

On muuten hieman erilaista ajella tasaisella tiellä kuin pomppia auton kyydissä hampaat irvessä toivoen, ettei ne iskarit hajoaisi tänään. Siinäpä vasta epätoivottava rahareikä olisikin. Seuraavaksi voimmekin ottaa onnellisina ystäviämme vastaan ja olla kantamatta huolta heidänkin autojensa puolesta.

Kaikkea tämä maalaiselämä tuokin tullessaan! : )

4 kommenttia:

  1. Hei taas! No johan on teillä pikkasen eri murheet kun täällä. Meillä aura-auto höylää innoissaan asfalttitietä heti kun pieni lumihöyhen näkyy. Pihan jaksan itse juuri ja juuri kolata. Lopulta lopputalvesta vain autolle on kolattu paikka ja siitä polku taloon. Täällä on vielä tuo lumi pysynyt joskin vettä sataa nytkin. Pikkuhiljaa rauhoitutaan kohti joulua ja odotellaan jälkikasvua ruuhkasuomesta. Lapseksi jälleen muuttuvat kun pääsevät mamman ja isin hoivaan vaikka ikää alkaa olla jo lähelle 30. Onneksi meillä asustelee vielä tämä pikkutonttu 12 v, muutenhan täällä ihan kalkkeutuisi.
    Mukavaa ja iloista teidän perheelle, nauttikaa lasten jouluilosta.
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuo höyhenen höylääminen kuulostaa tutulta, mutta ei todellakaan täälläpäin. Meillä on hiekkatiet peilijäässä ja näköjään piha taas kohta kuravellinä. Sadehan se siellä hakkaa ikkunaan.

      Hyvää joulua teidän perheellenne myös ja rauhaa ennen kaikkea!

      Ps. 12-vuotias pitää taatusti aistit herkkinä vielä pitkään. Omaa teini-ikää muistelen.. :)

      Poista
  2. Tunnelmallista ja lempeää joulun aikaa sinne Pohjolaan täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Sitä samaa toivon myös teille sinne Mantelilaaksoon!

      Poista