lauantai 6. tammikuuta 2018

Tavara ei välttämättä ole hyvän elämän tae

*Kuvat ovat tämänpäiväiseltä rissultamme Teijon luontopoluilla. 




Paitsi pyykinpesukone on. Viideltä ihmiseltä kertyy päivittäistä vaatepyykkiä ja muuta tekstiili- sekä ulkovaatepyykkiä viikossa noin neljän pesukoneellisen verran ellei enemmänkin. Pesukone jyllää alakerrassa joka toinen päivä, välillä kolme kertaa päivässä. Minulla ei ole pieniä satseja suurempaa kokemusta pyykin pesusta käsin, mutta uskon vakaasti koneen helpottavan kodinhoitoa ihan huolella. Vaikka tykkäänkin luopua tavaroista ja yleishyödykkeistä myös kokeilumielessä, kyseistä kapistusta en vaihtaisi enkä potkaisisi pihalle ilman uuden vastaavan saapumista sen paikalle. Tiedän silti, että pärjäisimme pesukoneetta varmasti, luovien aivan uuden logiikan pyykinpesun ja vaatteiden kulutuksen monivaiheiselle matkalle. Ehkä vähentäisimme vaatteiden olemassa olevaa määrää. Ehkä putsaisin niistä päivittäin kriittisimmät tahrat ja pyykkäisin kokonaan vasta niiden kunnolla likastuttua. Ehkä valitsisin perheelle enemmän villaa päällepantavaksi, jotta vesipesun merkitys hieman vähenisi.

Olen luopunut vuosien mittaan melko suuresta osuudesta tavaraa, mitä mukanani on tullut kannettua. Kodin irtaimisto ja muut esineet merkitsevät minulle käytännöllisyyttä. Ympäröin itseni asioilla, joita tarvitsen ja jotka helpottavat arkisten asioiden toteutumista tällä hetkellä. Luovun ilomielin siitä, mikä ei tunnu tarpeelliselta tässä elämän aikajaksossa. Jos jotakin pois annettua myöhemmin ikävöin, niitä on todennäköisesti kaupoissa vielä kymmenen vuoden päästäkin. Jos ei ole, sumplin tilalle jotain vastaavaa. Täten en täytä navettamme ylisiä täysillä pahvilaatikoilla, vaan mieluummin sisustan sen vaikka kesäiltojen oleskelutilaksi.




Olen vähentänyt kosmetiikan ja pesuaineiden kulutuksen minimiin. Jos ennen rasvasin ihoani kaikilla eri rasvoilla kaksi kertaa päivässä, nykyisin sama määrä rasvaa kuluu kuukaudessa. Meikkaa en juurikaan, ei vain tunnu siltä, että tarvitsisi. Olen huomannut ihoni voivan paremmin ilman erilaisia, joskus ihanilta tuntuneita, tököttejä. Alan myös uskoa ihmisen ihon luontaiseen kykyyn olla ja parantua sään vaihteluissa itsekseen. Jos joskus tulee mieliteko käyttää kosmetiikkaa, valitsen mahdollisimman mietoja ja vähän prosessoituja tuotteita. Tästä toki riittäisi höpinää omaksi kirjoituksekseen asti.

Olemme olleet vuoden aikana neljä kuukautta landella ilman autoa ja tehneet ruokamme puuhellan avulla. Ajaneet pyörällä ruokakauppaostokset kotiin kahdeksan kilsan päästä. Kaikkeen tekemiseen ei välttämättä löydy juuri siihen tarkoitukseen sopivaa työkalua, mutta jokin muu on aina taipunut sen korvaajaksi.

On ollut todella ihanaa huomata, että ilman joskus itsestäänselvyyksiltä tuntuvia hyödykkeitä pystyy elämään. Mitä vähemmän olen koukussa jonkin tuotteen loppumista kauhistelevaan tunteeseen, sitä vähemmän käytän aikaa ja rahaa uusien vastaavien hankkimiseen.

Blogimme löytyy myös Facebookista, jonne linkitän uudet postaukset, sekä päivittelen joskus pikaisia kuulumisia. Tervetuloa seurailemaan Maalaisblogia sitäkin kautta!

7 kommenttia:

  1. Just luin jostakin, että entisaikaan ennen pesukoneita, perheen äidiltä kului ajallisesti yhteenlaskettuna kokonaista päivää viikosta pyykinhuoltoon. Ja pikkasen hitaasti kuivuis nykyiset pyyhkeet ja paksut hupparit ilman linkousta! Esimerkiksi savotassa olleet miehet kävivät pyhänseudulla kotona pesulla ja paidanvaihdolla, on varmaan ollut hemaiseva tuoksu äijien paidoissa ja kalsareissa! 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se ollut vähän eri meininki ennen. Nykyisin lähes kaikissa asunnoissa on pesukoneet tai ainakin kunnon pyykkituvat. Se on ihanaa ja helppoa, joten hevillä en lähtisi kokeilemaan tuota 2/7 pyykinpesuviikkoa. Huhh. Ajatella, että tämmöinenkin kuin pyykinpesukone alkaa olla ihmiselle itsestäänselvyys, mitä se ei tosiaankaan ollut vielä niin vähän aikaa sitten. Maailma muuttuu nopeasti. :)

      Poista
  2. Hei taas!
    Ei kyllä onnistuisi pesukoneetta olo. Tai kai jos aivan pakko olisi, mutta eipä ainakaan työssäkäyvä ehtisi pyykkiään pesemään. Oma äitini pesi pyykit pulsaattorikoneella (=alkeellinen pesukone 70-luvulta :) ) ja käytti siihen joka lauantaipäivänsä. Muistan kuinka kävin nuuhkimassa kuuman pyykin tuoksua saunalla ja moikkaamassa äitiäni.
    Meillä pyörii 9 kilon kone joka päivä ja useamminkin toisinaan. Osittain pyykistä pitää huolen myös koirat, jotka ilahduttavat pissalänteillään matoissa ja oksennuksella lakanoissa. Onneksi on kone ja kuivurikin kyllä melko kiva näin talvella on. Tosin oma äitini kuivaa talvellakin pyykit ulkona ja uskomatonta mutta totta -siellä ne kuivuvat pakkasellakin.
    Kyllä tuota tavaramäärää on tullut viime vuosina vähennettyä radikaalistikkin, mutta valitettavasti sitä edelleen liikaa on. Pikkuhiljaa myymällä, lahjoittamalla ja kierrättämällä vähenee. Hitaasti mutta varmasti. Itse en suosi tätä trendikästä konmarittamista, jossa tavarat vain heitetään roskiin. Ei taida oikein suomalaiseen luonteeseen monellekkaan sopia. Uskon että muillakin kuin minulla on ihan käyttökelpoista tavaraa, osa jopa käyttämätöntä....kun on malttanut odottaa niin aina on ollut joku tarvitseva, joka niistä on ilahtunut.
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Pulsaattoria pääsin testaamaan kesällä Mäntyharjun reissulla ja sillä peseminen oli yllättävän vaivatonta. Ympärivuotiseksi pesukoneeksi se toisi lisää työtä ruuhkaisaan arkeen, mutta pakon edessä mieluummin se kuin vati ja nyrkit! Tuntuu ihanalta ajatukselta kuivattaa pyykit ulkona pakkasessa. Sen raikkaan tuoksun pystyy hyvin kuvittelemaan.

      En heittäisi itsekään tavaraa kertarysäyksellä roskiin. Parhaiten se toimii käymällä niitä läpi yksitellen ja miettimällä tarkasti, kuinka niistä hankkiutuisi helpoiten ja järkevimmin eroon. Onneksi on kirppikset ja kirppissivustot, joissa tavara ihan hyvin liikkuu vieläkin. Paitsi, että niistä jokainen alkaa olla jo niin pullollaan tavaraa, joista ihmiset valkkaavat vain parhaat päältä. Muu onkin sitten tulevaisuuden roskaa. :(

      Poista
  3. Avot! Turha roina nielaisee liiaksi tilaa niin säilytyksestä kuin mielestä. Miksi haalia loputtomasti maallista mammonaa, jos pärjää vallan hyvin muutamalla olennaisella ja paikkansa ansainneella jutulla? Kosmetiikka on malliesimerkki; ei kai kukaan käytä yhtä aikaa viittä eri kasvomömmöä, vaan monelle riittänee yhden putilon kanssa elely. Välttämättömyys on loppujen lopuksi suhteellinen käsite.

    Hyviä pohdintoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, kiva kuulla!

      Ihminen luo itselleen itse välttämättömyydet. Mainokset ja media ovat mainio avustaja tähän hommaan. Tehdään täysin turhasta mukamas elintärkeää. Helposti ihminen on kuitenkin ohjailtavissa suuntaan jos toiseenkin. Itselle turhuuksien haaliminen riitti, sillä hyvinvointiin ei raha ja tavara liity kuin pakollisena pahana. :D

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint