lauantai 17. helmikuuta 2018

Hyödyllinen risuaita

Rosoinen navetta ja sen valtias

Japaninsahalla kaadettua puuta

Olemme saaneet nautiskella rauhallisista lumisateista sekä lauhasta pakkasilmasta jo pitkän tovin täällä Etelä-Suomessa. Jatkuvan alkutalven kestovesisateilun jälkeen olen ihan yllättynyt, kuinka paksu lumikerros ympäristöä edelleenkin koristaa. Pihan läpi saa todella tarpoa sekä nostaa jalkaa, jos haluaa sen toiselle puolelle päästä. Kaksivuotiaalle tarpominen tuottaa eritoten päänvaivaa, sillä pieni ei tahdo jaksaa upota ja kaatua kovinkaan kauaa yhteen soittoon. Minua usein hihityttää pikkuisen vankkumaton tahto päästä hangessa eteenpäin ja saan kyllä hihitykselleni usein vastinetta varsinkin, kun loppujen lopuksi joudun kantamaan taaperon hangen yli. Otan tämän voimaharjoittelusta.

Miksipä ei soittelisi lumipuhelimella?

Puut kaadetaan hyvässä yhteisymmärryksessä.

Pihamme etualalle avautuu naapurin pieni peltopläntti. Sen yhtä sivua mukaillen kulkee kumpurainen hiekkatie pihamme takapihalta avautuvaan metsikköön. Saimme tehtäväksemme siistiä tämän tien varrella pöheköityneen ojan risuista ja lukuisista pikkupuista sekä luvan hyötykäyttää kaiken hommasta syntyneen puumateriaalin omiin tarkoituksiimme. Jo vuoden risuaidasta haaveilleina olimme tietenkin innoissamme siitä, että siihen tarvittavaa materiaalia on helposti saatavilla ja paljon. Aiemmin aloittamamme risuaidan alku saikin nopeasti päällensä lisää täytettä ja kohoaakin jo kivasti pihan reunallamme kohti taivasta. Nyt meillä on varma paikka, johon kiikuttaa kaikki puutarhahommista syntyneet risut ja kepit.

Ja töitä tehdään myös yhdessä.

Niin sinne pihan reunustalle syntyy suojaavaa risuaitaa. Aina voimien mukaan.

Kirjoittelinkin viimeeksi suunnitelmistamme tälle vuodelle, johon kuuluu merkittävästi tonttimme aitaaminen milloin milläkin materiaalilla. Jo tässä vaiheessa on ilo todeta suunnitelmiemme etenevän hyvää tahtia eteenpäin.

Risuaidan valmistaminen on rahallisesti ilmaista. Työstä kertyneen "jätteen" pääsee hienosti hyödyntämään aitamateriaaliksi sellaisenaan. Suorimmat puunrungot laitetaan kuivumaan vuodeksi ja käytetään tulevaisuudessa aitatolppina omalla peltopalstalla. Käyrät puut kuivuvat ajan kanssa polttopuuksi. Paksussa lumessa tarpominen sekä runkojen sahaaminen käsisahalla vahvistavat lihaksia. Ilman hikivirtaa otsalla puunrunkojen roudaamisesta ei ainakaan selviä, joten tämä aktiviteetti antaa kyllä kaiken mahdollisen hyödyn meille pienille ihmisille täällä Pohjolassa.

Hyötyliikunta on parasta liikuntaa!

4 kommenttia:

  1. Meillä on suunnitelmissa vastaava risuaita. Olisi kiva kuulla millä mitoilla teette omanne ja miten nopsaan se painuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Satu! Risuaita on mielestäni yksi kauneimmista aitavaihtoehdoista. Omamme on tehty oikeastaan vain mututuntumalla eli ilman minkäänlaisia mittauksia. Silmällä olemme katsoneet, että se on etu- ja takareinoiltaan suurinpiirtein suora sekä koko pituudeltaan tasapaksu. Tasaisin välein olemme tökkineet aitaan pystykeppejä tukemaan sitä.

      Kyllä aita painuu aika nopeasti ja lähes puolet sen kasatusta korkeudesta häviää sitä mukaa. Siihen päälle on sitten helppo lisäillä risua, kun sellaista on saatavilla. Ainakaan meillä valmista ei tule heti, mutta tämä on loistava tapa sulauttaa risukomposti omalle pihalle! :)

      Iloista viikkoa sinne!

      Poista
  2. Hei!
    Kätevästi aita syntyy. Ja on kyllä kauniskin. Itse en voi ideaa toteuttaa aitana, mutta esim lehtikompostin reunoina toimisi hyvin.
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan. Joo, tämä on hyötyluokassa kyllä todella mahtava. Loistava idea myös lehtikompostin reunoina! Eipä jää risut pihalle päänvaivaksi. :)

      Mukavaa viikkoa sinne!

      Poista