keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Omavaraisuus on elämäntapa

Sämpylät eivät ole omavaraisuuden tuotosta, mutta ainakin vältyimme ostamasta leipää muovipussissa.

Tällä hetkellä minulla olisi materiaalia koko perheen vaatteisiin moneksi vuodeksi.

Omavaraisuus on noussut lähiaikoina suosituksi puheenaiheeksi, ainakin niissä sosiaalisen median väylissä, missä itse seilailen. Olen jopa hieman yrittänyt välttää sanan liikakäyttämistä, sillä lopulta tämä on vain normaalia elämää, jossa tavoitteena on saada mahdollisimman paljon elämänmateriaalia omasta takaa ja jopa myytäväksi asti. Omavaraisuus on toki alitajunnassa läsnä, jota jäin oikein pohdiskelemaan.

Yleisesti ottaen omavaraisuudesta tulee ensin mieleen ruuan kasvattaminen. Siemenet, taimikasvatukset, kasvimaa. Kuvat värikkäästä sadosta ja multaisista kumisaappaista. Ruoka on olennainen osa ihmisen selviämisessä, mutta liittyy siihen muutakin. Ihminen tarvitsee kodin, joka tarvitsee remonttia. Tarvitsemme vaatteita, ruuantekovälineitä, astioita. Puita lämmittämään taloa. Pesuaineita, kosmetiikkaa. Vaippoja, paperia eri muodoissa. Autoa, pyörää ja harrastusvälineitä.

Kuinka omavaraista arkea nykyihminen pystyy elämään sulkeutumatta ulos tutuista aktiviteeteistä? Ja miten suuri osa omavaraisaatteista on lunastettavissa?

Kutakuinkin minkä tahansa huonekalun voi rakentaa nurkista löytyvillä materiaaleilla. Pinnasängyn pinnat hyötykäyttöön.

Kevään ensimmäiset kylvöt ovat tehty.

Me emme ole omavaraisia tällä hetkellä kuin polttopuiden suhteen. Se on ainoa asia, johon meillä on tällä hetkellä varaa. Vaikka maanläheinen elämäntyyli vieroittaakin hieman kulutuspakosta, on omavaraisempaan elämään siirtymiseen käytettävä pääomaa ennen kuin kyseinen elämäntapa alkaa tuotaa yleishyödykkeitä. Kasvimaiden rakentaminen on parhaimmillaan ilmaista, jos pihamaalla on tarpeeksi maata useille vuosille niiden täytteeksi. Eläimet taas maksavat, eikä niiden aitauksia sekä elintiloja rakennetakaan ihan tuosta vain. Vaikka materiaalia löytyisi aitauksiin, tarvitaan niiden pystyttämiseen rutkasti aikaa. Elävät olennot tarvitsevat myös ruokaa, jota ei välttämättä ihan heti omasta takaa löydy, ainakaan tarvittavia määriä.

Mistä aloittaa omavaraisempaan elämään siirtymisen?

Kokonaisvaltainen omavaraisuus on ajatuksissa hyvin kaukana, vaikka kieltämättä se aina välillä kutkutteleekin. Olisi ihanaa toimia farmilla, jossa tuotanto vastaisi kysyntää. Joskus se saattaa olla osittain ajankohtaista, jota päin on hyvä kulkea. Pienillä askelilla voimme siirtyä omavaraisempaan elämään, tinkimällä joistain totutuista tavoista ja opiskelemalla paljon uutta asiaa. Kasvien kasvattamisessa olemme jo käyneet esikoulun ja tänä vuonna harjoitellaan lisää. Jos onnistuisimme tuottamaan tarpeisiimme nähden yhtäkin raaka-ainetta, esimerkiksi koko vuoden valkosipulit, olisimme onnistuneet erittäin hyvin tavoitteidemme täyttämisessä. Lähtökohtaisesti meillä ei ole alussa muuta kuin tyhjä tila, joten pienikin onnistuminen siirtää meitä automaattisesti lähemmäs sitä, mistä usein haaveilemme.




12 kommenttia:

  1. Omavaraisuus ja nykymuodin mukainen konmaritus eivät sovi samaan huusholliin. Omavaraisuus syntyy siitä, että säästät kaiken mahdollisen; muistat, mitä olet säästänyt ja osaat ottaa sen aikanaan käyttöön. Minä ja mieheni olemme vanhojen ja vanhanaikaisten vanhempien lapsia. Vanhempamme kasvatettiin 1800-luvun kasvatusmetodeilla ja he kasvattivat meidät vain vähän modernisoiduilla ajatuksilla. Pitkään olimme dinosauruksia ympäristössämme, joten onkin ollut huvittavaa huomata, miten ykskaks nyt löydämme sielunsiskoja ja -veljiä itseämme yli viisikymmentä vuotta nuoremmista.

    Me emme koskaan ole ajatelleet, että olisimme jotenkin aatteellisen omavaraisuuden kannattajia. Meillä vaan erityisesti mies on halunnut aina tehdä kaiken itte - mikäli se on taloudellista. Eläimet eivät juurikaan ole taloudellisia (tarvitsevat ruokaa, asunnon ja etenkin talvilämmityksen, mikä tekisi esim. kananmunista tolkuttoman hintaisia). Taloudellista sen sijaan on se, että kun joku paikka hajoaa (vaikkapa jääkaapin sarana), mies kattelee hetken ja lähtee ulkovarastoon mutisten, että siitä ja siitä projektista jäi semmonen kymmenen sentin pala alumiinia, mummummnjaaa... ja sitten hän puolen tunnin päästä tulee tupaan ja on minulle tuntemattomalla tavalla tehnyt siitä alumiinikappaleesta entistä ehomman saranan - tai jonkun muun, mitä nyt sattuu tarvitsemaan.

    Omavaraisuus vaatii hyvän muistin, luovan mielen, joka hoksaa uusia käyttötapoja vanhoille materiaaleille - ja paljon kädentaitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvin puettu sanoiksi, samaa olen itsekin pohtinut. Kun puhutaan minimalislista, konmarituksesta ym. alkaa väistämättä miettiä, onko "väärin" säästää vähän kaikkea. Tähän mennessä sitä kaikkea olen kuitenkin tarvinnut tuunaamiseen, korjaamiseen ja uuden luomiseen.

      "Omavaraisuus vaatii hyvän muistin, luovan mielen, joka hoksaa uusia käyttötapoja vanhoille materiaaleille - ja paljon kädentaitoja."

      Allekirjoitan täysin ♡

      Postaus hyvä ja tärkeästä aiheesta :)

      Poista
  2. Hei. Veit kyllä sanat suusta ja pystyn samaistumaan ajatuksiisi täysin. Juuri tuo teen sen itse -meininki kantaa pitkälle ja pienelläkin tavaravarastolla saa aikaan vaikka mitä ihmeellistä. Täällä on tehty pöytiä navetan vanhoista lattialankuista, hyllyjä pinnasängystä, rättejä, matonkuteita ja pussukoita vanhoista vaatteista... Jokaiseen työvaiheeseen ei tarvita uutta työkalua, vaikka sellaisia joka lähtöön mainostetaankin. Semmoista luovan ajattelun elämäähän tämä on.

    Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä kirjoitus aiheesta ja hyvin asioita lisää avaavia kommentteja täällä kommenttiosiossa.

    Meillä suhtaudutaan samalla tavalla, Konmaritus ei ihan toimi omavaraisuudessa, jossa usein "aika tavaran kaupittelee".

    VastaaPoista
  4. http://www.harmaatorppa.fi/2013/10/kirja-arvio-perheen-ravinto-omasta.html Mä luin tällaisen vanhan, mutta mielenkiintoisen kirjan aiheesta.. Eläinten osalta pidän kanoja (ja kaneja) parhaimpina omavaraisuuden lisääjinä, mutta kasvimaata ihan ykkösjuttuna ja kakkosjuttuna kellaria ja mahdollisuuksien mukaan omaa kaivoa :) Itse tavoittelen TuVallista elämää eli tuottavaa ja varastoivaa. Haluan tuottaa osan kuluttamistani hyödykkeistä ja haluan myös varastoida asioita tarpeen varalle eli konmaritusta täällä voi tehdä vain sisustuselementtien osalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän kaneja kanoja parempina, koska kanat vaativat yli kymmenen asteen lämmön (mikä on tällaisena pakkastalvena ihan käsittämättömän kallista aikaan saada - kesäkanat sitten ovat eri asia). Kanit selviävät kylmemmässä. Tosin kanit sitoivat ihan tavattomasti. Niitä piti ruokkia kolme kertaa päivässä (ja pakkasella huolehtia sulasta juomavedestä jatkuvasti), koska kanit polkivat heinät ja kerput jalkoihinsa, vaikka ne olisi minkälaisilla tempuilla tahansa yrittänyt sijoittaa häkkin - eivätkä sen jälkeen littaantuneina suostuneet enää syömään niitä. Ruokaa oli turha yrittää viedä koko päiväksi, siinä meni vain vaivalla kesällä säilöttyä rehua hukkaan. Jos kanien lihakiloille laski hintaa tuntityön mukaan, kilolle tuli kohtalainen hinta (koska jopa belgianjättikanissa suurin osa on luuta ja kunnon lihapalat vain takajaloissa.

      Tietysti kanien kasvatus on harrastus siinä missä mikä muukin ja jos eettisen lihan tuottaminen on ideologinen valinta, silloin varmaan jaksaa vuositolkulla nähdä sen vaivan. Hyvin sitovaa puuhaa se kyllä on ja me emme sitten viiden vuoden jälkeen enää viitsineet, kun oli kiva aina joskus lähteä yhdessä pois kotoa kauemmaksi aikaa kuin kuudeksi tunniksi.

      Sitä paitsi kovin paljon ihmisillä on ennakkoluuloja kanin lihaan. Makua kaikki kehuvat, mutta kun ne ovat niin söpöjä... ja kovin monilla on joskus ollut kani lemmikkinä... eihän sen lihaa silloin voi syödä.

      Poista
    2. Mun kanoilla on eristetty vanha saunan pukuhuone ja vain kun lämpötila laskee alle -15c laitan lämpösäteilyelementin joksinkin aikaa päälle. Tosin mulla on vanhan saunan puolella kutut ja välissä verkkoikkuna eli niidenkin pehku lämmittää koko tilaa. Kanat toimivat mielestäni kätevästi ruuanjätteiden tuhoajina eikä ne tarvitse kokoaikaista hoitoa eli selviävät keskenään kunhan juoma- ja ruoka-automaatit ovat täynnä. Kesällä pitävät pihaa tyhjinä kotiloista :)

      Poista
    3. Meillä eläintenhankinta on ollut kovasti puheenaiheena, mutta lähinnä siinä mielessä, ettei niitä ainakaan lähitulevaisuudessa hankita. Syömme jonkin verran lihaa ja sen määrän hankinnan olen erittäin valmis ulkoistamaan eli hankkimaan hyvää lihaa lähitiloilta. Minua mietityttää juuri tuo eläintenpidon sitovuus. Koen enemmän omakseni kasvisruuan tuottamisen omalla tilalla niin pitkälle kuin se milloinkin mahdollista on.

      Isäntä aika ajoin puhelee oman maidon tuottamisesta, minä enemmän kananmunien. Aika näyttää saadaanko navettaa lähivuosina kuntoon ja ylipäänsä päätyykö meidän tilalle kotieläimiä.

      Kiitos hyvistä pointeista ja kommenteistanne kokonaisuudessaan.

      Terveisin: Maalaisblogin Nina

      Poista
  5. Heippa!
    Kyllähän tänäpäivänä pienempikin omavaraisuustoive tarvitsee pääomaa, ei siitä mihinkään pääse. Itse toivoisin että olisi omavaraisuus veden, lämmityksen ja ruuan suhteen. Nyt mikään niistä ei onnistu.
    Tyydynkin kuluttamaan vähemmän ja ekologisempaa. Tänään hain kirpparilta urheiluvaatteet ja jätin untuvatakin ostamatta, koska myyjä ei osannut kertoa untuvan alkuperää. Samalla reissulla mukaan pääsi palasaippuaa. Eipä juuri muuta. Ei tee enää edes mieli shoppailla kun miettii kaiken ympäristökuormaa.
    Omavarainen olen omenoissa, marjoissa ja yrteissä....ja tietenkin unelmissa.
    Lihaa en syö missään muodossa eettisistä syistä (en syö kavereitani), perhe saa joskus luomulihaa.
    Kasvissyöntiä voin kyllä suositella.
    Tämän vuoden tavoitteena on saada kuukauden ruoka omalta tontilta. Sekin on kaupunkioloissa jo kova homma.
    Mutta aina kannattaa yrittää ja mielenkiintoistahan se on.
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olet oikeassa. Eikä radikaali omavaraisuus ole tässä nyt etusijalla. Minulle riittää se, että vien perhettäni askel askeleelta oikeaan suuntaan tässä valitsemassamme elämässä. Joka päivä on pieniä valintoja joihin jokainen perheen yksilö sopeutuu pikkuhiljaa.

      Lupasin juuri itselleni alkavani syömään tänä vuonna sieniruokia enemmän. Jos soijapapumme tuottavat meille ruokaa, kokeilemme valmistaa siitä tofua. :)

      Kiitos kommenstistasi.

      T: maalaisblogin Nina

      Poista
  6. Hei vielä asian tiimoilta!
    Lainasin tuon Harmaan torpan emännän kirjan perheen ruoka omasta maasta vuodelta 1934. Aivan mahtama kirja. Uskomatonta että on kirjoitettu jo silloin. Voisi siirtää ihan tähän päivään. Ollaan lapsen kanssa tätä myös tutkittu yhdessä. Myös poika on kiinnostunut mitä kaikkea ruuan eteen on ennen lähes joka perhe tehnyt. Kannattaa ehdottomasti lukea. Kaukolainana sai vielä kirjastosta.
    Ihanaa aurunkoista päivää sinne ��
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin jäi tuo kirjan nimi mieleen ja aion seuraavalla kirjastokäynnillä lainata sen myös! Kiitos suosituksesta myös Harmaan torpan emännälle!

      Ruuan tähden teemme mieluusti työtä ja parasta on siirtää tieto siitä meidän lapsillemme. :)

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint