Sivut

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Hillo-omavaraiset ja muutama yrtti

Tässä kuvassa näkyy siivu oleellisista luonnontuotteista, joita olemme arjessa monesti tarvinneet.

Kesä <3 Sekä villiytynyt puutarha

Kesää kohden mennään, vaikka vielä pysyy villasukat visusti viluisissa jaloissani. Niin kovassa kulutuksessa ovat menneenä vuonna olleet, että päätyivät parsimisuhan alle jo kolmesti. Muutamaa reikää vielä pukkaa päkiöiden alle, mutta kesällä on onneksi aikaa paikata nekin kuntoon ennen kesäiltoja sekä uutta viluista vuodenaikaa.

Kirjoittelen nyt pienen kokoelman siitä, mitä askeleita otimme viime vuonna keräilyn ja säilönnän suhteen. 

Me asumme aivan ihanteellisessa paikassa maalla, marjametsien ympäröimänä. Tältä seudulta löytyy mustikkaa ja puolukkaa niin paljon kuin hakea jaksaa (sormet ristissä, etteivät avohakkuut laajene yhtään tämän enempää, vaikka pahoin pelkäänkin). Otimme tavoitteeksemme kerätä 80 litraa mustikkaa viime syksyn aikana. Tavoitteestamme täyttyi hienosti noin 60 litraa, joista suurin osa päätyi kattilaan hilloksi tekeytymään ja osa pakastimeen puuroja sekä terveysjuomia varten. Blenderiä emme saaneet vielä hankittua, mutta hyvin ovat marjat kadonneet pakkasesta siitä huolimatta. Tällä hetkellä menossa on viimeinen pussillinen pakastemustikkaa. Hilloja taas saimme purkitettua neljäkymmentä lasipurkillista, joista syömättä on vielä noin kymmenen kappaletta. Voin siis sanoa, että onnistuimme marjoihin kohdistuvassa omavaraisuushaasteessa hienosti!

Kirjoitin syksyllä hilloista tekstin, mikä löytyypi seuraavasta linkistä:

Tänään maistellaan hilloja ja kaadetaan puita


Joku kysäisi aiempien kirjoitusten yhteydessä, kuinka olemme saaneet hillomme säilymään homehtumatta, vaikka käytimme niiden tekoon huomattavasti perus ohjetta vähemmän sokeria. Hillomme sisältävät siis pelkästään marjaa ja noin 1/4 niiden määrästä hillosokeria.

Purkitimme hillot huolella pestyihin sekä kuumennettuihin lasipurkkeihin, joita olemme keräilleet hullun lailla varastoon. Valitsemme muuten usein kaupasta esimerkiksi suolakurkut ja punajuuret lasipurkissa hedelmäpussiin otettujen ja liemessä lilluvien sijaan, sillä kaupan päälle tulleilla purkeilla on aina käyttöä. Korkkien napsahtaessa kiinni, veimme purkit kellariin vievään portaikkoon, jossa on hyvinkin viileä ja vetoisa ilma. Siellä ne ovat kestäneet kylmää ilmaa hyvin ja yksikään purkillinen ei ole hometta pintaansa kasvattanut.

Tein hilloista erilaisia sekoituksia kyllästymisen ehkäisemiseksi:

mansikka (ostettu paikalliselta tilalta) - raparperi (omasta, sekä ystävän maasta)
mustikka
mustikka - puolukka
herukka (omasta puskasta, joka sittemmin jaettiin ja loput leikattiin matalaksi uutta kasvustoa kasvattamaan)

Kaikki yhdistelmistä toimi niin hyvin, etten osaa valita joukosta suosikkiani. Herukassa oli hienoista kirpeyttä ja muut olivatkin hieman makeampia.

Menneenä vuonna saimme rutkasti naapurilta omenoita, mutta vain pari pullollista makoisaa omenamehua.

Puiden ja pensaiden siemeniä. Niin kauniita.

Keräilimme marjojen lisäksi tietenkin sieniä, joista valtaosa ei päässyt ansaitsemaansa jatkokäsittelyyn. Tunnustauduimme liian laiskoiksi niiden kanssa, joten parantamisen varaa jää tälle vuodelle paljon. Teimme kuitenkin muutaman tuoreista sienistä tehdyn aterian lisäksi yhden ison purkillisen kuivattuja sieniä, johon sekaan laitoimme karkeaa merisuolaa. Tätä mausteseosta olemme käyttäneet joidenkin ruokien maustamiseen huhmareessa hienontamisen jälkeen.

Kuivattuja sieniä mausteeksi

Syksyn mittaan puoliskoni innostui keräilemään eri puiden siemeniä, jotka kylvimme ennen talvea purkkeihin ja jätimme ulos olkipeitteen alle talvehtimaan. Tähän mennessä purkeista ei ole noussut juuri mitään, mutta kevään mittaan tarkastelemme asiaa uudemman kerran ja infoan heti, jos vauvapuiden kasvustoa alkaa ilmetä!

Hyvää kevättä ja uuden kasvukauden ihmettelyä kaikille. :)

5 kommenttia:

  1. Vuosi vuodelta kokemus kasvaa. Oppii mitä ja miten paljon tarvitaan ennen seuraavaa satokautta. Ja tietää pikkuhiljaa mikä kasvi menestyy omalla pihalla. Jatkuvaa oppimista siis.
    Itse olen pakastanut marjat, omenalohkot ja soseet. Vältän lisättyä sokeria mahdollisimman paljon. Mutta mielelläni kyllä keitän sitten lettuhillot pakastemarjoista. Eli kaippa ne voisi tehdä hilloksi jo alunperin.
    Tuskin maltan odottaa myyntiin tulevia kestokasseja.
    Mukavaa vappua teille!
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tuntuu, että jo yhden kesän jälkeen on niin paljon viisaampi sen suhteen, mitä laittaa ja kuinka paljon. Jos vuodessa oppii muutamankin asian kunnolla, niin tässähän ollaan tietäjiä 50 vuoden kuluttua, kun on aika siirtää perintöä jälkikasvulle! :D

      Poista
  2. Sitten hyvin ymmärränkin säilymisen, jos hillosokeria käytitte. Hillosokerihan sisältää niin monta E:tä :) E 440 (pektiini), E 330 (sitruunahappo), E 202 (kaliumsorbaatti) Pelkällä sokerilla mustikan säilyvyys olisi varmaan huonompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Onneksi huomattavasti ohjetta vähempikin määrä riittää hillojen säilymisen takaamiseen.

      Mustikka säilyy itse asiassa ilman sokeria! Siinä tapauksessa se keitetään "kasaan" niin, että lasipurkit ovat kiehuvassa vedessä kattilassa. Purkkeihin lisätään sitä mukaa tuoretta mustikkaa, kun edellisistä haihtuu vettä. Avattu purkki säilyy jääkaapissa noin viikon verran hyvänä. :)

      Käytätkö itse hillojen säilönnässä muuta kuin hillosokeria?

      Poista
    2. Korjaan vielä edellistä kommenttiani eli mustikat eivät kiehu, vaan vesi, jossa lasipurkit ovat. Mustikat peittyvät kuumetessaan omaan liemeensä ja seos painautuu vähän kasaan.

      T: maalaisblogin Nina

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint