torstai 3. toukokuuta 2018

Marjapensaan jako, valkosipuli ja puun siemenet


Siinä se on, yksi emostaan jaettu vauvaherukkapensas!

Teimme viime syksynä kahdelle herukkapensaalle harvennusleikkuun. Siinä samassa päätimme kokeilla marjapensaan jakamista moneksi uudeksi pensaan aluksi.

MARJAPENSAAN JAKAMINEN

Valitsimme puskasta pitkiä oksia, joista poistimme lehdet jättäen niitä vain oksan päätyyn, noin parinkymmenen senttimetrin pituiselle matkalle. Kaivoimme oksan luontaisen taipumissuunnan mukaisesti maahan uran, johon upotimme oksan niin, että päädyn lehtitupsu jäi vain näkyviin. Peitimme maahan ujutetun oksan sekä toimme päälle lisäksi ohuen kerroksen multaa. Tällä tavalla meillä pitäisi olla seuraavana keväänä useita pieniä marjapensaan alkuja.

Pienet pensaanalut olisivat jaettavissa emopensaasta heti seuraavana keväänä sekä istutettavissa uusille paikoilleen. Yllä oleva kuva paljastaa, että jako-operaatiomme onnistui ja noin kaksi kolmasosaa jaetuista oksista selvisivät uuteen kasvukauteen. Edessä onkin seuraavaksi istutusoperaatio. Myös pihamme villiytyneet vadelmapensaat odottavat siirtovuoroaan.

Valkosipulia

Kylvimme syksyllä yhteen kasvipenkeistä valkosipulin kynsiä. Peitimme istutukset paksuhkon olkipeitteen alle talvehtimaan. Alkutalvi Etelä-Suomessa oli todella lämmin sekä taukoamatta sateinen. Niinpä kurkkasimme joulun alla olkien alle, sillä sieltä näkyi pilkottavan mitäs muutakaan kuin itämään alkaneita valkosipuleita. Lisäsimme niiden päälle paksusti olkia ja jäimme toivomaan parasta.

Kylmä talvinen jakso oli vasta tulossa, joten tietysti harmittelimme mahdollisesti menetettyä valkosipulisatoa ja pelkäsimme kasvien kuolevan koviin pakkasiin. Koko kevään alun saimme jännittää sipuleiden kohtaloa, mutta onneksi jännitys palkittiin. Tämän tästä penkistä pilkottaa useita kymmeniä valkosipulin alkuja, joiden sadosta toivottavasti pääsemme loppukesästä alkaen nauttimaan. Jospa sadonkorjuu osoittautuu meidän kohdalla suopeaksi, pääsemme letittämään ensimmäiset oman maan valkosipuliletit vain kuukausien päästä.

Mainitsin viime kirjoituksessa Santun keräämistä puiden siemenistä, jotka talvehtivat kylvöpurkeissaan ulkona. Lupasin ilmoittaa heti, jos kylvöissä on havaittavissa kasvun merkkejä. 

Tadaa!

Sieltä on noussut pikku-vaahteroita...


Sekä pikku-omenapuita!


Puutarhakuulumiset jatkuvat todennäköisesti vielä useissa ja taas useissa kirjoituksissa kesän mittaan. Luvassa on kyllä muutakin, mutta pihalla on vain niin mukavaa pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Palaillaan.

Nina

6 kommenttia:

  1. Suloisia pikku vaahteroita ja omenapuita, hyvin ovat itäneet. <3 Marjapensaat tahtovat tehdä meillä noita jakoalkuja ihan itsekseen kun jotkin pitemmät oksat taipuvat maahan niin jo kas kohta on juuret tulossa. :-) Tänä keväänä olisi tarkoitus siirtää kaikki marjapensaat lähelle rantaa ja saa nähdä miten onnistuu. Toivottelen vielä oikein aurinkoista loppuviikkoa sinne. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne ovat suloisia! Jännä nähdä, kuinka pikkuiset taimet kasvavat. <3 Niin ne puskat taitavat tehdä. Me leikkasimme melkein kaljuksi yhden vanhan puskan, josta päätimme jakaa uusia siinä samalla. Rannan lähettyvillä voikin olla tosi hyvä paikka marjapensaille!

      Poista
  2. Suojaa pupuilta kasvavat, ne on todella viheliäisiä ja käyvät nakertamassa ne nopeasti! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota puhut, suojaaminen on kai pakollista. Luumupuiden alkuja puput ovatkin käyneet jyrsimässä. Aika harmillista. :/

      Poista
  3. Meillä tontti on pienen kaupungin keskustassa ja täällä juoksentelee pupuja aina kun vaan katsoo. Meillä onkin koko piha aidattu, ainoa tapa säilyttää sato. Mutta teillä taitaa olla sen verran iso piha ettei aitaus varmaankaan ole mahdollista. Täällä kaverilta puput söivät jo isot omenapuut, mokomat. Itse taistelen lehtokoteloita vastaan. Niitä ei tunnu pidättelevän mikään. Loputonta taistelua mutta ah niin kivaa ja mielenkiintoista tämä viljely.
    Toivottavasti vihdoin ilmat lämpenee ja saadaan kasvu kunnolla käyntiin.
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kun aloin miettiä koko tontin aitaamista. Olisi ihanaa aidoittaa koko tontti heti, mutta ei sellaiseen tosiaan rahkeet riitä. Täällä vilisee supia, pupuja, peuroja... Peukut pystyssä, että satoa riittää myös meille ihmisparoille! :)

      Poista