Sivut

torstai 7. kesäkuuta 2018

Puusavotta

Tuo kaatui.

Ja pari tuosta talon kulmalta.
Sekä muutama kuusi navetan viereltä.
Puran puusavotan blogiin ennen huomenna alkavaa, meditatiivista oleskelua tavoittelevaa, mökkireissua.

 Alkaneen kesän ajanviettoaktiviteetti sinetöityi, kun keväthelteiden uuvuttama pihamaa täyttyi loputtomalla puusavotalla. Metsuri käväisi kaatamassa pihamaalta yhteensä viisi kohtuullisen suureksi kasvanutta puuta, jotka tälläkin hetkellä lepäävät pihalla, sama se mistä ikkunasta ulos katsoo. Tiedämme ainakin, ettei tarvitse hetkeen ruikuttaa kesätekemisen puutetta. Hommaa riittää kaikille päiville niin paljon kuin jaksaa sahalla heilua. Voimia työhön antaa ajatus siitä, mikä valtava hyöty puiden pilkkomisesta meille kehkeytyy tulevaksi tai sitä seuraavaksi talveksi. 

Omien puiden pilkkominen polttopuiksi tuo suoraa rahallista säästöä pienellä budjetilla elävän perheen elämään. Toki, kun talossa on puuseppä, mahtavimmat rungot säästävät meidät pilkkomistyöltä ja menevät vuosiksi kuivumaan puusepän puuksi. Lähes kyyneliään nielevä puuseppäparka joutui pilkkomaan edes osan rungoista tuleville talville polttovarannoiksi.

Kiitos mummi ja ukki, metsuri ja muut, kun tulitte avuksi tähän savottaan!




Mitä tekisimmekään ilman läheisiä ihmisiä, joilta saa aina tarvittaessa lainaksi kaikenaisia vempeleitä, jota omakotitaloasuja tarvitsee... On moottorisahaa, klapikonetta ja haketinta. Koneiden hankinnasta olisi kehkeytynyt melkoisen suuri rahareikä meille ja tuskin olisimme kaikkea saaneet hommattua. Lainaaminen tuntui todella hyvältä vaihtoehdolta meille varsinkin, kun se käy perheen kesken niin helposti. Koneet eivät työn tekemisellä suinkaan kulu, vaan paranevat vain, kun muistaa huoltaa niitä tarpeen mukaan. Vielä extrahyvin, kun kyseessä on todellakin lainakoneet.

Kaikki koivunoksat olen käyttänyt hakettimen kautta ja siitä muodostuneen hakkeen säilönyt kompostivessan täytteeksi, sekä levitellyt kasvimaille sekä maahan. Hakkeesta tahtoo jäädä kovin risuista, sillä kaikista ohuimmat oksat vain pyörähtävät läpi, eivätkä juurikaan pilkkoudu. Siksi hake ei ole täydellistä vessan kuivikkeeksi, mutta hätävarana menee kyllä sekin.

Tuore koivuhake on muuten mahtava syömään epämiellyttävää hajua vessasta! 

Tekeytyville kohopenkeille saa aina upotettua puutarhajätettä ja se on hyvä. Meillä ei ole tähän asti ollut ongelmaa lehdistä, risuista tai niiden loppusijoituskohteesta ja tuskin tulee tällä luovuudella olemaankaan. Navetan takana odottaa mieletön peltoalue, jonka kasvipenkeille pystyy tulevaisuudessa hyötykäyttämään monien vuosien suomat puutarhajätteet.

Pidän näistä puuhommista todella paljon. Ainoa harmillinen asia on välillä se, ettei kaksivuotiasta samalla vahtiessa ihan hirveän kauaa pysty työhön uppoutumaan. Ihanasti hän on silti antanut meidän tehdä ja on tosi onnellinen, jos välillä pääsee kantamaan risuja meidän kanssa.

Tällaisista hommista voi hyvin tehdä koko perheen yhteisen leikin, kun muistaa joustavan asenteen. Lasten kanssa touhutessa pitää olla kärsivällinen ja ymmärtää homman muuttuvan heidän mielestään pian tylsäksi. He ovat kuitenkin osa perheen arkea ja näkevät tässä samalla, minkälaista panosta tarvitaan tämmöisen maalaispaketin pyörittämiseen!

Iloista viikonloppua kaikille!

Nina

2 kommenttia:

  1. Ihania tekstejä, ajatuksia ja kuvia! Paljon samaa ajatusmaailmaa on itsellänikin, vaikka ihan noin huikean pitkälle en tuollaista elämäntyyliä viekään. Mukava lukea kuitenkin teidän juttuja, en meinannut malttaa lopettaa :)
    Meidän vanhan sekä uuden pihapiirin juttuja täällä: https://10-vuotissuunnitelma.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina kommentistasi ja kiva, että löytyi niin paljon luettavaa. :)

      Lupaan käydä vierailulla blogissasi hetimiten. Ollaanhan kuulolla.

      Poista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint