maanantai 23. heinäkuuta 2018

Siivouspäivä

Tänään on siivouspäivä. Tavaroita on siellä täällä lattialla ja niille pitäisi löytyä oma paikka. Onneksi olemme saavuttaneet tilanteen, jossa melkein kaikelle sellainen jo on olemassa. Sitten on nämä liikkuvat tavarat, työkalut sekä tarvikkeet, joita omassa työssäni käytän. Onneksi saimme juuri vaarilta vanhan lipaston, jonka kannoimme tupaan avustamaan tavaran säilömistä. Lipastot ovat muodostuneet erittäin hyödyllisiksi kapineiksi muuten kaapittomassa rintamamiestalossa.

Tuvallinen kierrätystavaraa.

Joskus muinoin eli viisi vuotta sitten ravasin kirpputoreilla kuin hullu ja ostelin vaatteita ynnä muuta vastaantullutta kivaa kotiin. Viikossa tavaraa kertyi pahimmillaan kauppakassillinen, mutta sen vastapainoksi pidin toreilla usein omaa pöytää. Ostin vähintään saman verran kuin myin. Tavara liikkui tuona aikana todella hyvin ja se antoikin tavallaan luvan shoppailla, kun tiesi niiden menevän vielä uudelleen kaupaksi. Samanlaista ei ole enää. Ihminen on sekä hinta- että laatutietoinen ja kirpparit ovat menettäneet niin sanotun hypetyksensä eli uutuudenviehätyksen.
 
Enää en viitsi ostella vain ostamisen ja kodin tavaran vaihtuvuuden ilosta, sillä muuten olen kiipelissä olemassa olevien sekä ostettujen tavaroideni kanssa. Nykyisin koitammekin käyttää tavaran tai vaatteen loppuun ennen, kuin lähden edes kirppikseltä etsimään uusia. Pidän kyllä kirpputorikulttuurista, vaikka näenkin sen nyt uusin silmin.

Sain siivottua tuvan kaikkia laatikostoja myöten ja aikaa tähän hommaan meni ainakin neljä tuntia. Siis yhden huoneen siivoamiseen. Puolessa vuodessa kotiin kulkeutuu tavaraa kaikkialta ja lipasto-parat ovat juuri niitä, mihin sitä ylimääräistä ja epäkäytännöllistä rojua kertyy. Nyt on kuitenkin ikivanhat lappuset, lippuset ja pölyt poistettu, työkalut lajiteltu sekä saatu tilaa laatikoihin (jotta ne voivat taas täyttyä uudelleen).

Tuntuu hyvältä.

Siivouspäivään kuului myös yksi jättiläismäinen mustikkakermakakku, mehiläistarhaaja-ystävien vierailu sekä yhden aterian verran sadonkorjuuta!

Pihalla rehottaa rucola eli suomalaisittain sinappikaali. Tätä syön nykyisin aamuleipien päällä, nam!

Kolmesta papulajikkeesta yksi jäi meille tuottamaan satoa. Tässä keräillään violettia pensaspapua.

Papujen kaveriksi muutama oman maan porkkana. Lasten herkku, jota nouseekin heidän toimestaan maasta päivittäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint