keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Tästä blogissa on kyse

Maalaisblogi on ajautunut tietynlaiseen välivaiheeseen, jossa kirjoittajalla olisi paljon asiaa, muttei näppäimistön äärellä ajatus enää kuljekaan. Suurperheen arki vie veronsa, eikä yrittäjyys siihen päälle ainakaan helpota ajatusten sekä tekemisen taakkaa.

Olen huomannut ajautuneeni hieman pulmalliseen tilanteeseen ajankäyttöni kanssa ja eksynyt ajattelemaan asioita vaikeinta kautta. Huomaan sen käytännössä siinä, että monta kelaa on vetämässä, mutta mikään ei vie loppuun asti ja tuota haluttua tulosta. En halua jatkaa itseni höynäyttämistä kuormittuneessa ajatuspyörässä, vaan aion sen lopettaakseni löysätä vähän. Aion jättää pois keloista ainakin puolet ja keskittyä muutamaan asiaan. Tällöin mahdollisuuteni tehdä nämä muutamat asiat hyvin paranevat huomattavasti ja harteiltani tipahtaa monta huolta ja murhetta.

Mäkikuismaan tutustumista.

Minulle tärkeintä tekemistä on tällä hetkellä tämä blogi ja elämäntapa, jota pyrin kuvaamaan mahdollisimman rehellisesti lukijoille. Elämämme luonnonhelmassa maaseudulla ei ole perus elämää ihmeellisempää, mutta tietyistä asioista joustaminen elämäntapamme vuoksi ei ole aina itsestäänselvää. Nämä ovat asioita, joita olen erityisen kiinnostunut avaamaan blogissamme, sillä ne ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä.

Olen kirjoittanut aiemmin joitain juttuja, kuinka elämämme pyörii melko pienellä budjetilla. Vähäisellä rahamäärällä eläminen on sekä oma valintamme että kuluvan tilanteen mukainen pakko. Siitä voi olla paljon harmia, jos oikein kovin asiaa mielessään pyörittää. Pääosin rahojen kanssa luoviminen laittaa pohtimaan eri vaihtoehtoja asioille, joita ei juuri nyt ole varaa käydä kaupasta hakemassa. Pääosin jättäytyminen kaupoista on ollut positiivinen sekä meidän että luonnon kannalta. Ei tule ostettua turhaa tavaraa joka lähtöön, eikä myöskään jäätyä koukkuun juurikin siihen ostamiseen. Siihen pyörään jää huomaamattakin ihminen pyörimään.

Viime vuoden aikana olemme vähentäneet kotitaloudestamme löytyvät myrkyt ja pesuaineet minimiin. Koti pestään pääosin etikalla ja vedellä. Minä peseydyn nykyisin kokonaisvaltaisesti mineraalisuolalla sekä lämpimällä vedellä. Muukin perhe pesee itsensä minimimäärällä shampoita ja saippuoita. Näin pystymme vähentämään aika ison osan kodissa syntyvästä muovijätteestä, mutta myös antamaan ihollemme mahdollisuuden parantaa itse itsensä ilman syväpuhdistavien kemikaalien aiheuttamaa sekasortoa. Iho pystyy siihen, kunhan tottuu pois vuosikymmenien pesuainerasituksesta.

 
Ruoka on elintärkeää, se on sanomattakin selvää. Sanon sen silti, koska terveyden kannalta merkityksellistä on se, mitä suuhunsa laittaa. On ollut laiskoja vaiheita, jolloin kaapistamme löytyy ns. helppoja ruokia, lihapullia ja sen sellaista. Kaapistamme löytyy siitä huolimatta harvoin eineksiä. Aloimme viime vuosien aikana kiinnittää erityistä huomiota syömiemme ruokien koostumukseen. Lisäaineita, sokeria ja prosessoitua ruokaa löytyy kaupan hyllyltä liian paljon, paitsi jos sulkee silmänsä muualla ja keskittyy avaamaan ne vasta vihannesosastolla.

Melkein jokaisella kauppareissulla ostoslistalla on jotain piilosokerista tai piilosuolaista tuotetta. Liian prosessoidut tuotteet eivät voi olla terveyden kannalta hyviä ostoksia, eivätkä alhaisen hintansa vuoksi tue ollenkaan puhtaasti tuotetun ruuan näkymistä positiivisessa mielessä kuluttajille. Mitä enemmän olemme asiaa tutkineet ja ostamiamme purkkeja hypistelleet, sitä vahvemmin haluamme tulevaisuudessa kasvattaa ruokamme itse niin, kuin sitä on joskus ennen vanhaan ihmiset kasvattaneet. Mahdollisimman pitkälle käsityönä, omalla pellolla ja ilman keinotekoisia lannoitteita. Joskus me vielä tähän pystymme, ei tänään, mutta joskus.

Joillekin kuivailemani elämäntyyli saattaa tuntua vieraalta ja erikoiselta. Totuus on kuitenkin se, että blogin takana on tuikitavallisia ihmisiä, jotka toki ovat valveutuneita mitä tulee luonnon sekä oman terveytensä arvostamiseen. Hiukseni tulevat erinomaisen puhtaaksi pelkällä suolalla, vaikka nykyinen normi onkin shampoopullo hienolla tekstillä.

Nautitaan elämästä,

Nina

4 kommenttia:

  1. Huh huh...ehdin jo pelästyä että blogi kuuluu karsittavien listalle.
    Onneksi ei. Blogisi antaa niin paljon iloa päiviini ettet ehkä uskokkaan. Ja kovasti yritän perässä tulla monissa asioissa, rämpien ja kompastellen, mutta silti yrittäen.
    Kyllä elämästä löytyy niin paljon asioita joita voi tehdä halvemmalla, järjevämmin ja ekologisemmin. Ja ihanaa kun jaksat jakaa tietoa ja ideoita.
    Ihanaa viikonloppua sinne
    -Sirpa-

    VastaaPoista
  2. Voi ei missään nimessä. Menneinä kuukausina kirjoittaminen on tuntunut vaikealta, mutta olen koittanut hyväksyä asian antamalla sille oman aikansa. Kirjoittelun ilo tulee aina takaisin!

    On kyllä todella ihanaa kuulla, että juttuni ovat jääneet positiivisina mieleesi. Olen välillä vakava pohdiskelija ja se saa blogissakin näkyä. Lopulta kuitenkin hyvin avoin ja läpeensä onnellinen ihminen. Siitäkin, että matkaan on kertynyt teitä "virtuaalisia" kanssamatkaajia. :)

    Blogissa kirjoitetut ovat meidän totuuksia, joita itse koemme oikeiksi tahi toimiviksi muuten vaan. Siltikään ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä ja toteuttaa elämäänsä (vaikkapa ekologisemmin), vaan jokainen löytäköön oman (armollisen) tiensä. <3

    VastaaPoista
  3. Minäkin säikähdin että blogi katoaa! Onneksi ei, oikein hyvä ja motivoiva postaus :) Itse karsin juuri omia kelojani, kun yritin kehittyä kaikessa heti nyt tavoitteeseni asti. Isot elämänmuutokset ottavat aina aikaa, eikä omavaraiseksi aina ole mahdollista ihan kertaheitolla ryhtyä.

    Rattoisaa sunnuntai-iltaa :)

    VastaaPoista
  4. Moi Jenny. Ei blogi ole katoamassa mihinkään, eikä ollut tarkoitus sellaista tunnelmaa antaa. Tuli vain sellainen spontaani avautuminen, kun olen paljon miettinyt, kuinka blogia alan kehittämään.

    Perfektionistina ei ole helppoa aloittaa sataprosenttisella innolla kaikkea ja sitten katsella, kun on miljoona keskeneräistä työtä edessä. Pitää harjoitella pysyttelemään parissa asiassa kerrallaan ja tehdä ne hyvin loppuun saakka. Elämä on yhtä opettelua vaan. :)

    Rattoisaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista

Copyright © Maalaisblogi • Template by mable+mint