Sitä on syksy

9.25

Syksy on maalaisen parasta aikaa.

On sadonkorjuu.

Loppu on tuskainen kuumuus ja sitä myötä tekemisen haluttomuus. Ohi on loputon kasteluveden kantaminen sekä automatkat uimarannalle ja takaisin.

Olen varmasti syysihminen, vaikkakin syntynyt keskellä kesää. Muistan kyllä lapsuuden kesät. Ne olivat elämäni onnellisinta aikaa ennen tätä päivää. Iso perhe kokoontui kesämökille. Aikuiset tuntuivat iloisilta ja ottivat aika rennosti. Me lapset hyppelehdimme silmät aamulla avattua uimaan ja vasta iltamyöhään vasten tahtoa ripustimme uikkarit kuivumaan, odottamaan seuraavaa aamua.

Nykyään kesä tarkoittaa unohdettuja ruokailuaikoja, vasten tahtoa tehtyjä kotitöitä sekä tolkutonta jäätelön mässäilyä. Rutiinittomuus sekoittaa perheen arjen. Kaikki odottavat kuumasta tuskaisena loman seuraavaa etappia, naamat ajan runsaudesta ymmällään. Kaipaan rutiineja.






Nyt on syyskuu, jolloin tavallaan huokaisen helpotuksesta. Haistelen raikasta ulkoilmaa, ihailen sateen tummentamaa vehreyttä. Teemme virkistyneinä jokaiselle päivälle oman aikataulun, maksimoimaan tekemisen tehokkuutta. Vauva, joka samaan aikaa konttaa, istuu ja seisoo, yrittää viivyttää työtahtia. Pikku-Allussa riittää vahdittavaa.

Jos kesällä kamppaillaan joutenolosta kumpuavan turhautuneisuuden kanssa, on syksyisin toiset taistelut. Pikku-öttiäiset liittyvät seuraamme, täit ja hirvikärpäset. Niiden kanssa pelataan huumorilla. Sillä selviää hyvin kutisevankin päänahan kanssa. Tervetuloa maalle. Maalla on mukavaa.

Raikastunut ilma laittaa kehomme liikkumaan ja puuhastelemaan taakse jääneitä töitä valmiiksi. Pellon työstäminen hienoksi puistoalueeksi on haave vain, mutta nyt toteutumassa. Kurtturuusuaidan taltuttaminen on kova työ, mutta nyt jo melkein tehty. Epämääräisten kukkapenkkien reunat ovat lohduton näky, mutta nyt niitä koristaa kivimuurit.

Syksyllä saadaan paljon aikaiseksi.

Kerroinkin, että meillä asustaa sienimestari. Hän kiertelee lähimetsiä ja palaa joka kerta kotiin runsaan saaliin kera. Ensin tatteja, nyt rouskuja. Purkitettuna on jo useampi litra maukkaita suolasieniä. Tatit ovat kuivattuina paperipussissa.



Elämä on leppoisaa, vaikka tänä päivänä sitä leppoisuutta on hieman koeteltu. On väsymystä, uhmaa. Uuden oppimista ja vahingossa tuhmaa. Vastapainoksi onnea, ihan vain tästä hetkestä. Tämä hetki on ohimenevä. Jäljelle jää ruusunpunaiset muistot ja ehkä kaipauskin.

Sitä on syksy, uuden alku. 

Vällyjen välissä vauvan unista tuhinaa kuunnellen,

Nina


4 kommenttia on "Sitä on syksy"
  1. Ja syksyltä tuntuu. Koleus tulee vanhaan taloon ja ensimmäiset pesälliset takassa on jo lämmitetty sitä pois hätistelemään. Meillä on puhdin vienyt pois syysflunssa ja jotenkin muutenkin vetämätön olo vaikka syksystä pidänkin. Vielä olisi tekemistä pihassa mutta tekemiset odottelevat parempaa inspiraatiota. Onneksi jotain on sentään säilötty talven varalle. Päivä kerrallaan, tunti kerrallaan ja joskus vain hetki kerrallaan eteenpäin. Joskus hitaammin, joskus reippaammin, se on kai sitä elämää.
    Mukavaa alkanutta viikkoa teille
    -sirpa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana leivinuuni on uskallettu täälläkin ottaa jo käyttöön. Ilma on tosin vielä lämmin ja koleudesta ei ole tietoakaan! Kosteutta kuitenkin riittää.

      Voimia flunssan selättämiseen ja syyspuuhiin. Sitten tuntuu taas mahtavalta olla terve! <3

      Poista
  2. Täällä oli tänään suorastaan helle, 24 astetta varjossa! Paistettiin nuotiolla joen rannassa vähän makkaraa. Aamupäivällä oli Helsingin reissu. Ihana tuo vauvasi hymy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on ollut kiva päivä. Helteeltä täälläkin tuntui! Piti lähteä jopa sisälle sitä lämpöä pakoon välillä. :)

      Vauva on kutakuinkin aina tuon näköinen. Aina hymy korvasta korvaan. Toivottavasti tarttuisi minuunkin!

      Poista